Syöttötariffi kuumentaa tunteita

Minä tahdon kanssa takuuhinnan tuuli- ja aurinkosähkölleni. Katolla muutama kilowatti aurinkovoimaa, ja pellolla pyörii pari kilowatin myllyä. Auringon paisteella ja navakalla tuulella tuotan sähköä enemmän kuin kulutan.

Nyt sähköyhtiö suostuu ottamaan ylimääräsähköni ilmaiseksi vastaan. Taidan olla onnekas, sillä kaikki yhtiöt eivät sitä suostu edes ottamaan verkkoonsa.

Minulle kanssa 8 senttiä kilowattitunnilta ekosähköstäni!

Mikähän tuosta hallinnosta tekee liian raskaan?

Saksassa, joka lienee kaikin puolin byrokraattisempi ja raskaampi hallinnoida kuin Suomi, on takuuhinta ollut kaikille sähköntuottajille voimassa jo pitkään.

Eikö Matiakselle riittäisi se, että ensin oma sähkölasku nollautuu ja sen jälkeen sähköverkkoyhtiö maksaisi ylijäämästä saman hinnan kuin itsekkin saa Matiakselta. Ja, jos yhtiö hoitaa laskutuksen ja muun hallinnon, niin luultavasti Matias tyytyisi hieman alempaankin hintaan. Paras ja todellisin hinta syöttäjälle lienee NordPoolin kulloinenkin pörssihinta.

Biokaasulle syöttötariffi istuu vähän huonosti. Kaasua poltettaessa tulee 70% lämpöä ja vain 30% sähköä. Ajoneuvojen biokaasua tuskin kannattaa alkaa tuottamaan.

Sähkön hinnan tukemisessa on kokonaan unohdettu biokaasun ajoneuvokäyttö. Laitokset pakotetaan polttamaan kaasu sähköksi, koska tuen saa vain sähkön myynnistä.

Parhaat käytännöt löytyisivät, jos tuki ei olisi niin tarkkaan rajattu vain sähköntuotantoon. Tuki pitäisi saada kaikesta bioenergiasta, oli se sitten bio-sähköä, bio-lämpöä tai biokaasua.

Serkulla on Ruotsissa nollamittari. Kun sähköä menee takaisin yhtiön verkkoon niin se mittari pyörii toisinpäin. Jos mittari menee miinukselle niin kerran vuodessa siellä tehdään hyvitykset ja mittarin nollaukset.

Simppeliä hommaa jos vain halutaan.
Mutta totuus on että sähköyhtiöt on asiaa vastaan ja silloin niiden lauluja laulaa poliitikot.

Ruotsissa myös valtio tukee 60& jos ostat vaihtoehtoenergialaitteiston. Meillä ei senttiäkään. Ja ollaan muka niin teknologiamaa, teknologiamaa että.

Muutan tästä pian Ruotsiin. Kielikään ei ongelma. Harmittaa vain suomalaisten puolesta, kun meillä tosiaankin on näin mafia energia-alalla.

Syöttötariffityöryhmä on ehdottanut tuulivoimalaitoksen min tehoksi 1 MW ja biokaasulaitoksen min tehoksi 300 kW.

Vertailun vuoksi erään 40 m korkean tuulivoimalan teho on 0,23 MW.
Tyypillinen maatilakokoluokan biokaasulaitoksen sähköteho on 30 kW.

Ehdotuksen kokorajoituksella on haluttu, että laitoksia ei turhan paljoa syntyisi, vaan energian tuotanto pysyisi tulevaisuudessakin suuryhtiöiden hallussa.

Työryhmän loppuraporttiin voi tutustua ministeriön sivuilla:
http://www.tem.fi/index.phtml?s=3256

Olin Tuulivoimayhdityksen edustajana työryhmässä. Kuten raportista voi lukea perustuu kokoraja hallinnollisten kustannusten määräämään kustannustehokkuuteen.

Ja kuten raportista voi lukea, niin hallinnollisten kustannusten suuruuden määrittelivät Fingrid, Energiateollisuus ja EMV, joista kahden ensimmäisen omistaja- ja taustatahoina on energiayhtiöitä, joille pientuottajat merkitsisivät uutta kilpailua.

Muilla työryhmän jäsenillä ei käytännössä ollut mahdollisuutta vaikuttaa kokorajan määräytymiseen, koska hallinnollisten kustannusten selvitysvastuu oli jaettu em. tahoille.

Raportista ei voi mitenkään määrittää käyttöpaikkakohtaisia kustannuksia sillä tarkkuudella mitä poliittinen päätöksenteko tarvitsisi. Väitteet esimerkiksi tuulivoiman 4000 € vuotuisista hallinnointikustannuksista per liittynyt tuottaja perustuvat lähinnä käsien heilutteluun.

Kuinka oikein tai väärin kustannukset on määritetty? Taustatiedoksi voi todeta että Saksassa aurinkopaneelijärjestelmien (500 000 kpl) keskikoko on 10 kW ja Italiassa tariffin piiriin pääsyn alaraja on 1 kW.

Suomessa biokaasurajaksi esitetään 300 kW (tarkemmin: 300 kVA) ja tuulivoimarajaksi 1 MW (tarkemmin: 1 MVA).