Iiro Törmä

Cowboy-kapitalisti ratsastaa jälleen

23.10.2009 13.58

Josi Tikkanen

Talouskriisin aiheuttaneet finanssitalot pelastettiin konkurssin partaalta sillä ehdolla, että niille saadaan tiukemmat suitset. Vuosi pelastuspakettien jälkeen samoilla putiikeilla menee entistä lujempaa.

”Oltiin ihan muutaman päivän päässä totaalikatastrofista, joka olisi ollut kymmenen kertaa pahempi kuin nykyinen tilanne. Riski eurooppalaisen pankkijärjestelmän romahdukseen oli suuri. Talouden verenkierto olisi pysähtynyt kertaheitolla.”

Näin valtiovarainministeri Jyrki Katainen kuvaili vastikään pankkikriisin kohtalonhetkiä Savon Sanomissa.

Hän tarkoitti 12. lokakuuta 2008 Pariisissa pidettyä kokousta, jossa Euroopan valtionpäämiehet etsivät ratkaisua Yhdysvalloista käynnistyneeseen rahoitusjärjestelmän kriisiin.

Tässä huippukokouksessa Euroopan johtajat lupasivat pankeille pääomaa sekä päättivät taata pankkien väliset lainat ja asiakkaiden talletukset.

Euroopassa pankkeja on sittemmin pääomitettu sadoilla miljardeilla euroilla ja takauksia on myönnetty tuhansia miljardeja.

Yhdysvalloissa kongressi hyväksyi roskapankkipaketin, jolla valtio sitoutui tukemaan pankkeja 700 miljardilla dollarilla.

Paketit pelastivat rahoitusjärjestelmän romahdukselta. Vastapainoksi valtiomiehet lupasivat panna pankit kuriin sääntelyllä, ettei sama tapahdu enää koskaan.

Nyt, vuotta myöhemmin, kaiken pitäisi siis olla hyvin. Pörssikurssit ovat nousseet jo puoli vuotta ja ekonomistit uskovat nousun tarttuvan reaalitalouteen jo tänä vuonna.

Finanssivalvonta on kuitenkin edelleen levällään.

Euroopassa keskustelu on pidemmällä kuin Yhdysvalloissa. Ensi vuonna voimaan tulee direktiivi, joka puuttuu muun muassa siihen, ettei pankkien varallisuus lepää arvopapereissa, joihin liittyy näkymättömiä riskejä.

Lisäksi eurooppalaiset valvontaviranomaiset tiivistävät yhteistyötä. Myöhemmin perustetaan mahdollisesti uusia valvontaviranomaisia, jotka toimivat Euroopan-laajuisesti.

Tänä syksynä komissio on yrittänyt sorvata direktiiviä, joka puuttuisi rahastojen toimintaan ja läpinäkyvyyteen.

Euroopassa EU:n rahastoja koskevaa direktiiviä on arvosteltu liian tiukaksi ja uutta valvontaa liian heiveröiseksi. Finanssialan järjestöt painostavat EU:ta vesittämään rahastoja koskevan paketin sisältöä.

Yhdysvalloissa on alettu epäillä koko valvonnan kiristämisen tarpeellisuutta. Pankit haluavat ohittaa nolon luvun niiden historiassa.

”Nyt ehdotetuilla toimenpiteillä on ehkä jonkinlaisia mahdollisuuksia estää kriisejä tulevaisuudessa”, sanoo talousmaantieteen jatko-opiskelija Jussi Ahokas, joka on juuri ilmestyneen Attacin talouskatsauksen toinen kirjoittaja.

”Mutta kyseessä taitaa olla enemmänkin moraalinen puhdistautuminen kuin oikea yritys vaikuttaa talouden toimintaan.”

Pankkien jättimäiset tuet ovat synnyttäneet alalle pahan moraaliongelman. Niin sanottu moral hazard -tilanne syntyy, kun taloudellisen toimijan ei tarvitse kantaa riskinottonsa seurauksia.

Markkinatalouteen kun kuuluu, että riskin ottaja saa hyödyn, mutta myös vastaa seurauksista, jos riski tuottaa tappiota.

Pankkituet ovat antaneet epäsuoran viestin, ettei pankkien tarvitse itse maksaa ylisuurista riskeistään.

”Kun elvytyksessä puhutaan exit-strategiasta, myös tähän ongelmaan pitäisi olla exit-strategia”, sanoo Helsingin kauppakorkeakoulun rahoituksen professori Vesa Puttonen, jolta on juuri ilmestynyt finanssikriisiä käsittelevä kirja.

Pelastuspakettien seurauksena rahoitusalalla saatetaan nyt ottaa jopa kovempia riskejä kuin ennen kriisiä.

Sääntelyn vaikeus juontaa juurensa pankkialan ammattilaisten luovuuteen. Kymmenen viime vuoden aikana rahoitusmaailman pellepelottomat ovat kehitelleet arvopaperimarkkinoille paljon uusia tuotteita, niin sanottuja johdannaisia.

Näiden arvo perustuu tulevaisuuden spekulaatioille. Johdannaisten kekseliästä nikkarointia kutsutaan englanniksi financial engineeringiksi, eli rahoitusalan insinööritieteilyksi.

Esimerkki ovat kuuluisat, köyhille amerikkalaisille tarjotut subprime-luotot, joita keksittiin myydä eteenpäin arvopapereiksi.

Kriisin alla johdannaismarkkinat paisuivat suuremmaksi kuin maailman bruttokansantuote, ja ne toimivat osittain sääntelyn ulkopuolella.

Vuonna 2007 subprime-kriisistä kuultiin myös Suomessa.

Kesti vielä vuosi ennen kuin kriisi kärjistyi. Jättipankki Lehman Brothers kaatui syyskuussa 2008. Toisilleen ristiin rahaa lainanneet pankit lopettivat lainaamisen uusien konkurssien pelossa.

Tässä vaiheessa rahoitussektorin ongelmat alkoivat vaikuttaa reaalitalouteen, kun raha ei enää liikkunut.

Eikö tällaisen tilanteen uusiutuminen voida estää tiukemmalla sääntelyllä?

”Rahoitusala on talenttimagneetti, joka imuroi lahjakkaimmat nuoret kaikista maailman yliopistoista. Virkamiehet ovat aina askeleen heidän perässään. Kaikki sääntely tulee aina myöhässä”, rahoituksen professori Vesa Puttonen sanoo.

Rahoitusalan kyvyt ovat erinomaisia keksimään rahoitusmarkkinoille uusia tuotteita, joita voidaan kaupata finanssivalvonnan ulkopuolella.

Sääntely on vaikeaa myös siksi, että sen pitäisi olla globaalia. Esimerkiksi monet amerikkalaiset riskirahastot on rekisteröity Bermudalle, koska sääntely on siellä olematonta.

Rahoitusmarkkinoita suitsivien järjestelmien pitäisi olla voimassa kaikkialla, jotta keinottelu ei siirry valvomattomiin pörsseihin.

”Näiden toteuttamiseen tarvittaisiin globaaleja demokraattisia elimiä”, Attacin Jussi Ahokas sanoo.

Attac ehdottaa ratkaisuksi, että osakkeet muutetaan arvopapereiksi ja kaupanteko niillä pannaan verolle.

Attacin mallissa osakkeet muutetaan ensin velkakirjoiksi, joilla on äänioikeus. Yrityksen on ostettava velkakirja takaisin etukäteen sovittuna ajankohtana ja sovittuun hintaan. Sijoittajan voitto tulee osingoista, joita jaetaan yrityksen tuloksen perusteella.

Arvopaperin myymisestä joutuisi sitten maksamaan veron, joka olisi sitä pienempi, mitä pidempään arvopaperia itsellään pitää.

”Se iskisi juuri tähän lyhytaikaiseen spekulaatioon.”

Puttonen ampuu ajatuksen alas. Hänen mukaansa Eurooppaankin on jo nyt syntynyt uusia kauppapaikkoja, koska perinteiset pörssit ottavat kaupankäynnistä maksun.

Jos pörssikaupat pannaan verolle, osa kaupasta siirtyy esimerkiksi veroparatiiseihin, jossa sääntelyä ei ole.

”Vero voisi toimia vain suljetussa taloudessa”, Puttonen sanoo.

Toinen ongelma on, että nykyinen kriisi johtui paljolti sääntelyn ulkopuolella olevilla johdannaisilla tehdystä kaupasta. Eikö myös Attackin ehdottamassa järjestelmässä syntyisi sääntelyn kiertäviä markkinoita?

”Monesti esitetään juuri tällaista, että mitään ei kannata tehdä, koska uuden sääntelyn voi kiertää. Jos halutan tehdä jotain, tuo on huono lähtökohta”, Attacin Ahokas sanoo.

Rahoitusmarkkinoita ei ole siis saatu suitsittua, mutta onko se välttämättä huono asia?

Puttonen varoittaa, että liika sääntely voi estää myös reaalitalouden kasvua.

”Tällöin pankit voivat lainata rahaa vähemmän.”

Puttosen mukaan paras valvoja on valveutunut kansalainen.

”Sijoittajan on itse katsottava rahojensa perään. Jos sijoitusrahasto ei ole läpinäkyvä, eikä sen riskeistä saa tietoa, sijoitusta ei pidä tehdä.”

Valtion takaamat talletukset maksavat lopulta veronmaksajat. Tämän tietävät islantilaiset, jotka ovat veloissa vuosikymmeniä eteenpäin. Islanti on sitoutunut maksamaan kaatuneiden islantilaisten pankkien brittiläisille ja hollantilaisille asiakkaille aiheuttamia tappioita.

Tulevaisuus näyttää, riittävätkö rahoitusjärjestelmään tehdyt pienet säädöt palauttamaan kuluttajien luottamuksen vai tarvitaanko kestävämpään talouskasvuun kunnollinen remontti.

Vesa Puttonen uskoo, että rahoitussektori siivittää jo taloutta nousuun.

”Sijoittajien halu ottaa riskejä on palannut ja tämä ennakoi sitä, että myös reaalitalous kääntyy kasvu-uralle”, Puttonen sanoo.

Attacin Ahokkaan mukaan talouden kriisi on niin kova, että kasvua etsitään vielä kauan.

”Lainananto- ja -ottohalukkuus ovat hävinneet. Reaalitaloudessa ei olla palaamassa samalle kasvu-uralle missä aiemmin oltiin. Voi mennä kymmenen vuotta ennen kuin lainaa aletaan taas ottaa entiseen tahtiin.”

Ensi vuodeksi Attacin Ahokas ennustaa uutta pudotusta.

”Kun reaalitalous ei lähde toipumaan, se voi laukaista varallisuusmarkkinoilla samanlaisen myyntirumban kuin vuosi sitten. Jos näin käy, sitten palataan siihen, missä oltiin viime keväänä.”

Tweet