Lisää poliiseja – ei toimivaltuuksia

Äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan 90 prosenttia vangeista on päihderiippuvaisia ja kaksi kolmesta kärsii psyykkisistä sairauksista.

Kun poliisi haluaa lisää toimivaltuuksia, se viljelee toisenlaista rikollisuuskuvaa. Puhumalla "järjestäytyneestä rikollisuudesta" luodaan mielikuva hierarkkisesti toimivista kommando-organisaatioista, jotka tekevät tarkkaan suunniteltuja iskuja.

Sitä vastoin kirkasotsaiset poliisimme, kunnon poikia kaikki, käyvät vaarallista taisteluaan. He ansaitsevat avoimen valtakirjan käyttää mitä tahansa keinoja hyvyyden puolustamiseksi pahuutta vastaan.

Todellisuus on toisenlainen. "Järjestäytynyt rikollisuus" on usein surkeiden alkoholistireppanoiden epämääräinen porukka, jota yhdistää lähinnä yhteinen päihderiippuvuus sekä alusta asti päin helvettiä menneen elämän toivoton tulevaisuudenhorisontti.

Kun tapahtuu kuohuttava väkivaltarikos, monet heräävät vaatimaan kovempia rangaistuksia ja kontrollin tiukentamista. Kun vahvat mielipiteet ja tosiasiat ovat ristiriidassa, sen pahempi tosiasioille. Unohtuu, että vaarallisin paikka ihmiselle on oma koti. Raiskaaja ei hyppää puskasta, vaan on useimmiten tuttu mies. Sama pätee pahoinpitelyihin.

Ylivoimainen osa henkirikoksista on rappioalkoholistien kännistä nujakointia, ja uhri on toinen samanlainen reppana. Rangaistusten koventaminen ei näihin auta. Tekijä ei usein ihan oikeastikaan muista, mitä tuli tehty ja miksi.

On toki vakavaa rikollisuutta, johon rangaistusten koventaminen tehoaa. Talousrikolliset laskevat tekojensa hyödyt ja riskit tarkkaan. Joskus oli käytössä peukalosääntö, jonka mukaan miljoona vanhaa markkaa turvassa Caymansaarilla vastasi vuotta linnassa.

Liikennerikoksiin kovemmat rangaistukset tehoaisivat myös, arvaan. Nämä ovat ne oikeasti haitallisimmat rikollisuuden lajit, mutta jostakin syystä niiden vastainen toiminta ei innosta varsinkaan oikeistopoliitikkoja. Kun kokoomuslainen kansanedustaja Kimmo Sasi ajoi niin väsyneenä, että nukahti rattiin ja yksi ihminen kuoli, hän sai palkinnoksi myötätunnon aallon iltapäivälehdiltä.

Ihmisten pelot, aiheettomatkin, ovat silti todellisia. Niille pitäisi tehdä jotain. Journalistien toivoisi ottavan yhteyttä Oikeuspoliittiseen tutkimuslaitokseen ennen kuin kirjoittavat rikollisuudesta mitään.

Poliisit eivät tarvitse enää yhtään lisää valtuuksia. Poliisien määrän lisääminen sen sijaan voisi olla hyvä idea: lisää tavallisia konstaapeleja ilman konetuliaseita ja urkintaoikeuksia.