Politiikka raviurheiluna
Keskustan puheenjohtajakisan seuraaminen on hauskaa ajanvietettä. Päätään ei tarvitse vaivata asiasisällöillä, mutta tätä viihteen muotoa pidetään silti ihan kunniallisena ja jopa yleissivistykseen kuuluvana. Vallan vakavahenkiset journalistit toimivat kisan urheilutoimittajina ja kaikilla on kivaa.
Politiikkaa voi seurata kuin raveja. Silloin ei tarvitse turhaan kuvitella olevansa osa demokratiaa: voi pysyä turvallisesti katsomossa. Kisakatsomossa voi päteä nippelitiedolla. Intomielisimmät harrastajat muistavat vanhat kisavuodet ja -joukkueet ulkoa.
Kisakatsomossa toinen tärkeä ilonpidon muoto on spekulointi: tarkkaillaan ehdokkaiden kisakuntoa, mahdollisuuksia, kestävyyttä. Sitä muistellaan heidän vanhoja voittojaan ja tappioitaan, uumoillaan tulevaa.
Politiikankin kisakatsomossa voi päteä sillä, että osaa etukäteen arvata tuloksen. Journalisteilla on etulyöntiasema, sillä heidän ennustuksensa myös edesauttavat ääneen lausuttuna ennustuksen toteutumista.
Joku aina välillä erehtyy pohtimaan ja kyselemään, kuka sitten olisi oikeasti paras. Eihän siitä ole kysymys. Ei kepulle etsitä hyvää puheenjohtajaa, vaan kepulaista.
Politiikkaan uppoutuneelle ihmiselle käy herkästi niin, että tämä politiikan viihteellisin puoli, politiikan ravit, imaisee kaiken ajan. Jos keskittää osaamisensa gallupien ja muiden tulostaulukoiden seuraamiseen, saattaa unohtua alkuperäinen tehtävä, joka oli muuttaa raviradan koostumusta ja suuntaa.
Mitäs se auttaa, jos oma heppa pärjää, jos kaakkiparka on sokea.
- Ilmainen kasvisruokaluento 1.3. Helsingissä (9.2.2012)
- Luomuperuna? Ei missään tapauksessa! (8.2.2012)
- Entäs naiset? (8.2.2012)
- Tuulivoiman varaan ei voi jättäytyä! (7.2.2012)
- Maahanmuuttajat eivät paranna huoltosuhdetta (7.2.2012)
- Huono vertaus. (6.2.2012)
- Miksi maksaa päästömaksuja? (6.2.2012)
- Lipsumista loppusuoralla (5.2.2012)
- Haavisto sopii pastoreillekin (2.2.2012)
- Kertakäyttö vai peruskorjaus? (2.2.2012)
- Ontuva selitys (1.2.2012)
- Myöhästyminen on ikävää. (1.2.2012)
- Huomio (31.1.2012)
- Ei hyvältä näytä (31.1.2012)
- Paavo Lipposen kirje Pekka Haavistolle (31.1.2012)
- ehdokkaitten käytännön kielitaito (30.1.2012)
- Laittakaa ihmiset viestiä (28.1.2012)
- Eläinaktivistit ovat aikamme samuraita (6.2.2012)(6 kommenttia)
- Turkki vai somiste (27.1.2012)(13 kommenttia)
- Piirun verran positiivista populismia (27.1.2012)
- (1 kommentti)
- Ilmastonmuutos – ideologiaa vai tiedettä (28.11.2011)(20 kommenttia)
- Vihreä argumentti globalisaatiota vastaan (20.11.2011)(8 kommenttia)
- Miksi ei yksityisautoilua vastusteta (17.11.2011)(49 kommenttia)
- Kriittinen kirja Linkolan ajattelusta (21.9.2011)(70 kommenttia)
- Onko vihreän oltava kasvissyöjä? (6.9.2011)(109 kommenttia)
- Pelletti- ja puulämmitys (31.8.2011)(9 kommenttia)
- Persuista ja populismista (18.8.2011)(38 kommenttia)
- Vasemmisto ei halua antaa rahaa köyhille (11.8.2011)(17 kommenttia)








Harvoin raveissa puolet hevosista jää lähtöviivalle...
Harvoin raveissa puolet hevosista jää lähtöviivalle. Kepun puheenjohtajakisan suurin anti tähän asti on ollut seurata miten ennakkosuosikit ja vahvat pelaajat kieltäytyvät kunniasta kuka mihinkäkin syihin vedoten.
Kertoo kyllä jotain puheenjohtajan paikasta että kisan voittaa se ehdokas, joka ei älyä kieltäytyä tehtävästä.
Onneksi vihreät ovat niin paljon parempia kuin muut...
Rosan kolumnista huokuu Vihreiden perusolettamus, jonka mukaan he ovat parempia, fiksumpia ja ymmärtävämpiä politiikan tekijöitä kuin muut.
Politiikka on määrien, ei laadun peliä. Jokainen ääni on yhtä arvokas, on se sitten marinoitu lehmänlannassa tai vihreässä teessä. Vihreät "hienommat" ihmiset eivät yleensä tätä halua ymmärtää. Se on erittäin ikävää.
Toisaalta politiikassa tietysti täytyy yrittää vakuuttaa äänestäjiä siitä, että meidän porukkaa pitäisi äänestää. Mutta Rosahan on jo eläkepäiviä vihreämmillä nurmilla viettävä ravuri. Ethän sinä edes kalastele ääniä.
Vihreiden "asiasisältöjen" pohtiminen on myös aika turhaa touhua, puolueestahan on tulossa uusi RKP, hallituskoriste.
@ard Viime ravit missä
@ard
Viime ravit missä hevoset jäi lähtöviivalle taidettiin pitää viime vuonna Vihreissä, jossa Anni pääsi puheenjohtajaksi muiden kieltäydyttyä.
Voihan sen näinkin nähdä
Kieltämättä itsellä on tendenssejä ravirataseuraamiseen. Tosin näihin ensi kesän ajoihin ei varsinaisesti voi vaikuttaa, kun ei kuulu kyseiseen puolueeseen. Ja jos parlamentarismissa kaikki tiivistyy kuninkuusraveihin, niin kai sitä toivoisi vastapuolella pääsääntöisesti juoksevan mahdollisimman huono heppa.
Vai oliko kolumnin pointti se, että olisi tärkeintä saada hallituskumppaneita eniten miellyttävä väliaikaravuri pääministeriksi?
Kirjoita uusi kommentti