Jumppatunnit vaarassa

Mitä yhteistä on vammaisjärjestön palvelutalolla ja naisvoimisteluseuran jumppatunnilla? Ne ovat järjestöjen tuottamia palveluja, jotka ovat jatkuvasti uhanalaisia, koska ne voidaan tulkita myös yritystoiminnaksi.

Järjestöt tuottavat jo noin 20 prosenttia sosiaalipalveluista ja huomattavan osan esimerkiksi terveys- ja liikuntapalveluista.

Laman aikana palvelujen tarve kasvaa, mutta into niiden kehittämiseen on hiipumassa. Syynä on se, että verottaja, valtio ja Raha-automaattiyhdistys RAY ovat tulkinneet EU:n kilpailusäädöksiä tiukasti ja lopettaneet niiden perusteella järjestöjen tukia ja määränneet veromätkyjä .

Hallitus perusti syksyllä 2007 Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan Kanen parantaakseen järjestöjen toimintamahdollisuuksia.

Oikeusministeriön alainen Kane esittelee lähiaikoina hallitukselle suosituksensa, joista tärkeimpiä on se, että Suomen pitäisi käyttää EU:n suomaa liikkumavaraa ja tulkita järjestöjen tuottamat palvelut nykyistä useammin yleishyödyllisiksi.

Oikeusministeri Tuija Brax (vihr) on korostanut, ettei EU:lla ole periaatetta, jonka mukaan järjestöt ja yritykset olisivat aina samalla viivalla, ja ettei siis Brysselistä ole kukaan tulossa lopettamaan naisvoimistelijoiden iltajumppaa.

Hallituksen oikea käsi ei kuitenkaan tiedä, mitä vasen käsi puuhailee. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) on itsekin toivonut ”yhteisöllisyydestä” tilkettä julkisten palvelujen puutteisiin. Valtiovarainministeriöstä on kuitenkin valmistumassa järjestöjen verotusta käsittelevä esitys, joka ei helpota järjestöjen elämää niin kuin Kane olisi toivonut.

Hallitus siunaa lähiviikkona myös RAY:n kohutun uuden avustusehdotuksen, joka vähentää rajusti monen vanhan järjestön avustuksia. Taustalla on se, että RAY:n tuotot ovat laskeneet ja jakopolitiikka on uudistunut, mutta syytä on myös maan hallituksessa. Se on itse siirtänyt RAY:n tuottoja järjestöiltä valtionbudjettiin.