Keskustaministerit eri linjoilla maatalouden tuista.

”Ympäristötuesta tehtiin 1990-luvulla osa viljelijöiden perustoimeentuloa. Siinä ei ajateltu ympäristöä.”

Helenius viittaa tutkimukseen, jonka mukaan ympäristötuen edellyttämillä toimenpiteillä viljelijä saa maastaan suurimman mahdollisen tuoton. Ympäristötuki ei siis korvaa menetettyä tuloa, vaan varmistaa maksimaalisen hyödyn.

Euroopan komissio hyväksyi toissa viikolla uuden Manner-Suomen maatalouden kehittämisohjelman vuosille 2007–2013. Ohjelman ympäristötuen pitäisi kannustaa viljelijöitä ravinnepäästöjen vähentämiseen. Maatalous on esimerkiksi Itämeren suurin saastuttaja.

Ympäristötuet määritellään pitkälti maa- ja metsätalousministeriön ja EU:n kesken. Heleniuksen mielestä tuen ongelmat pienenisivät, jos ympäristöministeriö saisi suuremman roolin maatalouspolitiikassa.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk) myöntää, että ministeriöillä on erilainen lähestymiskulma. Hän kuitenkin luottaa yhteistyöhön maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan (kesk) kanssa.

”Ympäristönäkökulmaa pitää vahvistaa. Tapahtuuko se organisatorisesti, on toissijaista.”

Lehtomäki kohdistaisi ympäristötuet eniten saastuttaville pelloille, sillä 20 prosenttia pelloista tuottaa 80 prosenttia päästöistä. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila on puolestaan korostanut suojelun vapaaehtoisuutta.

Ulospäin näyttää siltä, että keskustan rivit rakoilevat, kun Lehtomäki puhuu maaseudun päästöistä suoraan ja Anttila toppuuttelee.

”Ehkä olemme julkisuudessa painottaneet maatalouden roolia eri tavalla. Suomen päästöt eivät koko Itämeren kannalta ole ratkaisevia, mutta oman rannikkomme osalta ne ovat”, Lehtomäki sanoo.

Lehtomäki on keskustellut tuista Anttilan kanssa paljon. Puhe tukieurojen kohdentamisesta jatkuu elokuun lopun budjettiriihessä,

Mielenkiintoisen lisän kuvioon tuo syys–lokakuussa aloittava Lehtomäen ministerisijainen, Kimmo Tiilikainen. Hän on luonnonsuojelija, luomuviljelijä ja entinen vihreä. Koska maatalousministeri Anttila on perinteisen sikatilan entinen emäntä, keskustassa voi tulla paljonkin vääntöä maatalouden suunnasta.

Heleniuksen mukaan perusongelma maaseudun kehittämisohjelmassa on se, että ympäristöasiat torpataan ohjelman muissa kohdissa. Eli kun ympäristötukiohjelma pyrkii vähentämään luonnon ravinnekuormitusta, ohjelman muut kohdat lisäävät sitä. Esimerkiksi investointituet edistävät niin suurten karjatilojen muodostumista, että niille syntyy lantaongelma.

”Yhdennettyä politiikkaa ei saada aikaan. Päättäjien mielestä maatalouden ympäristönsuojelu on pipertelyä. Joka muuta väittää on tekopyhä”, Helenius sanoo.