Naku ja siveä

Vaatteet ja häveliäisyys eivät välttämättä liity toisiinsa.

Nimimerkki ”Ihmettelijä” kysyy: Mistä lähtien ihminen on alkanut pukeutua häveliäisyyssyistä?

Eno vastaa: Pukeutumisen alku piiloutuu historian hämärään. Muinaisvaatteet, kuten eläinten nahat ja kasvien osat, eivät jätä arkeologisia jälkiä. Epäsuoria todisteita on löydetty, kuten neula, jolla on ikää yli 25 000 vuotta.

Yllättäen täiden geenejä selvittäneet tutkijat ovat valaisseet vaatetuksen historiaa. Ihmisissä elää kaksi täilajia, päätäi ja vaatetäi. Vaatetäin arvellaan eriytyneen päätäistä noin 40 000 vuotta sitten, joten vaatetus syntyi luultavasti vähän ennen sitä. Samaan aikaan ihmiskunta alkoi levittyä Afrikasta kylmemmille seuduille, mikä sopii teoriaan nätisti.

Ehkä vaatetta tarvittiin lämmön vuoksi, ei häveliäisyyden. Vaatteita käytettiin myös aseman osoittamiseen, koristautumiseen ja vokotteluun. Ja mahdollisesti häveliäisyyssyistä tilanteissa, joissa täysnakuilu ei ollut suotavaa. Se, mitkä nämä tilanteet ovat, vaihteli varmasti jo luolamiesaikoina heimosta toiseen.

Edelleenkin meidän on säädyllistä olla nakuna saunassa, muttei eduskunnassa.

Alastomuuden kulttuurihistoriassa on laaja sallivuuden kirjo aina alasti kuljeskelevista heimoista viktoriaaniseen yläluokkaan, jolle yksin alasti kylpyyn menokin oli rivoa.

Aivan erityisestä eurooppalaisesta häveliäisyydestä saamme kiittää kristinuskoa.

Mutta onko pukeutuminen lopulta häveliästä? Ihmissuvun peripervouden tietäen asuja voi pitää osana seksuaalista peliä: Vaatteet saavat mietiskelemään, mitä sieltä alta paljastuukaan. Nakuna olisi siis siveämpää.

Paitsi Seppo Kääriäinen ei kyllä saa olla alasti.