Lisää tuottoa, mutta mihin?

hallitus julkisti keskiviikkona ensimmäisen raportin ”kasvuhankkeesta”, jonka tavoitteena on nopeuttaa työn tuottavuuden kasvua.

Kummallista kyllä, Antti Tanskasen johtaman työryhmän raportti ei keskity yrityksiin, vaan terveydenhuoltoon ja muihin julkisiin palveluihin. Lisäksi se vaatii isoja julkisia investointeja tietoyhteiskunnan kehittämiseen, esimerkiksi laajakaistan ulottamiseen kaikkialle Suomeen.

Kasvuhankeen raportti on jonkinlainen huipentuma Suomessa jo parinkymmenen vuoden ajan harjoitetulle politiikalle, jossa julkisten palvelujen odotetaan toimivan yritystoiminnan logiikalla, mutta itse yritysten ei. Olemme niin tottuneita tällaiseen ajattelutapaan, että emme enää edes huomaa, että siinä on jotain outoa.

Tutkija Anu Kantola analysoi tätä ajattelua Jani Kaiston ja Miikka Pyykkösen toimittamassa kirjassa Hallintavalta. Kantolan mukaan ”kilpailukykyä” – tai ”tuottavuutta” – on Suomessa käytetty perustelemaan politiikkaa, jossa julkista rahaa on siirretty palveluista erilaisiin yritystukiin, joiden tehosta ei ole mitään näyttöä.

Kantolan laskelmat ovat hätkähdyttäviä. Suomessa sosiaalimenot ovat vuodesta 1990 vuoteen 2005 kasvaneet hitaammin kuin muissa Länsi-Euroopan maassa, ja ne ovat nyt kansantalouteen suhteutettuna pienemmät kuin missään muussa niin sanotussa EU15-maassa.

Koulutus-, sosiaali- ja terveyspalvelut työllistävät vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa.

Sen sijaan yritysten tutkimus- ja kehitystoimintaan suuntautuneen julkisen rahoituksen kasvu on ollut nopeampaa kuin missään muussa OECD-maassa.

Tanskasen raportin mukaan tutkijoiden osuus työvoimasta on nyt Suomessa OECD-maiden korkein, 1,6 prosenttia, mutta tutkimuksen akateeminen taso on Pohjoismaiden heikoin.

Olisiko vihdoinkin aika vaatia lisää tuottavuutta Suomen maineikkaalta ”innovaatiojärjestelmältä” eikä aina vain sosiaalipalveluilta?

Ja hei, onko aivan varmaa, että tuottavuuden kasvu nopeutuu, jos valtio rakennuttaa laajakaistan sinne viimeiseenkin pussinperään?