Ekohiihtäjä voi voidella

Suksivoiteet eivät aiheuta ekokatastrofia.

Nimimerkki ”Hiihtäjä” kysyy: Mitä tapahtuu suksien pohjista latuun irtoaville pito- ja luistovoiteille? Ovatko suksivoiteet ympäristölle vaarallisia?

Eno vastaa: Isäukkoni hiihti kerran Taka-Korhosille, kun kuuli, että he olivat saaneet viinapannunsa kuntoon. Ukko viipyi Taka-Korhosilla sen verran pitkään, että lumi ehti sillä välin sulaa. Mutta niin hyvää oli sisäinen voitelu, ettei äijä huomannut mitään, kun sivakoi takaisin.

Hiihtäminen on kovasti välineistynyt sitten isäukkoni päivien. Jo pitkään on ollut voidetta pitoon ja luistoon sekä eri lämpötiloille. 2000-luvun kiireisille pikaihmisille tarjotaan myös pikavoiteita.

Emme puhu nyt isosta ympäristöongelmasta. Suksen pohjasta irtoaa hyvin vähän voidetta latuun. Se mikä irtoaa, ei myöskään ole erityisen vaarallista ympäristölle. Asiaa ei kylläkään ole paljon tutkittu.

Tilanne on korjaantumassa, sillä Ruotsissa on tiettävästi tekeillä väitöskirja voiteiden ympäristövaikutuksista.

Luistovoiteiden pääaines on yleensä parafiini, jota käytetään myös esimerkiksi kynttilöissä. Pitovoiteissa käytetään pohjana synteettisiä kumeja, samantyyppisiä kuin purukumissa.

Fluori onvoiteissa käytetyistä aineista vaarallisimpia, mutta sekin on kemiallisesti passiivisessa muodossa.

Pikavoiteet ovat oma lukunsa. Niissä on liuottimia, jotka haihtuvat ilmakehään. Perinteisiä voiteita voi pitää niitä ympäristöystävällisempinä.

Mutta ympäristön kannalta on sama, mitä voidetta käytät, jos lennät tuhat kilometriä päästäksesi hiihtämään. Jo muutaman kilometrin automatka ladun päähän vahingoittaa luontoa luultavasti enemmän kuin Kekkosen kaikki hiihtokilometrit päiväntasaajalle aseteltuna.