Kemikaalimartta

Syö, juo ja hengitä. Ja saat kehoosi kirpeän cocktailin haitallisia kemikaaleja. Bloggaaja Noora Shingler kertoo, miksi ryhtyi kemikaalipaastolle.

Stockmannin vauvantarvikeosastolla Helsingissä on keskiviikkoaamuna muovista, pörröistä, vaaleanpunaista ja hiljaista.

Pieni, tyylikäs nainen tutkii otsa määrätietoisesti rypyssä vauvojen kylpyöljyn sisällysainelistaa Rita Stiersin Totuus kosmetiikasta-kirjan avulla.

Nainen nostaa katseensa hyllyn yli ja näkee jotakin, jota on kauan etsinyt.

”Lasinen tuttipullo! Aivan mahtavaa! Ensimmäinen kerta Suomessa!” hän hihkaisee.

Nainen on Noora Shingler: toimittaja, suositun Kemikaalicocktail-blogin pitäjä, Yleisradion Uusi musta-nimisen nettisivuston tuottaja ja kohta esikoiskirjailija.

Lasisesta tuttipullosta hän on ilahtunut, koska koettaa välttää turhia muoviesineitä. Ja on viidennellä kuulla raskaana.

”Lasista ei imeydy kemikaaleja lämpimiin nesteisiin. Muovisista tuttipulloista voi irrota maitoon bisfenoli-A:ta”, Shingler aloittaa.

Shingler koettaa elää elämää, jossa kehoon kertyy mahdollisimman vähän kemikaaleja. Se ei aina ole helppoa.

Kemikaaleja on kaikkialla, ja esimerkiksi juuri tätä bisfenoli-A:ta käytetään tuttipullojen lisäksi ruoka- ja juomapurkkien muovin valmistamisessa.

Bisfenoli-A:n, kuten monen muunkaan kemikaalin, vaikutuksesta ei kenelläkään ole tarkkaa tietoa, mutta sen epäillään vaikuttavan ainakin lisääntymiseen.

Viime vuoden lopussa Human Reproduction-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että kiinalaistehtaassa bisfenoli-A:lle altistuneilla miehillä oli neljää kertaa suurempi riski erektiohäiriöihin ja seitsemän kertaa suurempi riski siemensyöksyhäiriöihin kuin muilla miehillä.

Viime vuonna kemikaalin todettiin kohottavan myös sydän- ja verisuonisairauksien sekä diabetekseen sairastumisen riskiä. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira aikoo tänä vuonna tutkia suomalaiset tuttipullot.

”On idioottimaista olla ajattelematta, mitä suuhunsa pistää ja mitä kemikaaleja kehoonsa saa”, Shingler sanoo.

Mustiin pukeutunut Shingler rakastaa designia, mutta ostaa sen yleensä kierrätettynä. Hän rakastaa ruokaa, mutta tekee sen lähes aina luomuna. Hän tykkää myös laittautua, mutta värjää hiuksensa luonnonmukaisilla väriaineilla.

Stockmannin loputtomilla käytävillä Shingler on luvannut esitellä elämämme kemikaaleja. Ylimmässä kerroksessa hänen naamansa vääntyy ilkeännäköiseen irvistykseen.

”Ihan hirveä haju.”

Shingler yökkii, kun nenään tunkeutuu tyrmäävä kemikaalipilvi kauneushoitolasta. Hoitola mainostaa kyltissään ”luonnonkynsien” manikyyriä.

”Siis omien kynsien! Mullahan on tämän tulkinnan mukaan myös luonnonhiukset ja luonnonripset”, Shingler hekottelee. Myöhemmin päivällä hän kirjoittaa ”luonnonkynsistä” blogiinsa.

Nimimerkki Seeds kommentoi myöhemmin blogissa luonnonkynsiä: ”Älä unohda myöskään luonnonihoa...”

Shinglerin kemikaaleja käsittelevällä Kemikaalicocktail-blogilla on noin 10 000 lukijaa viikossa. Shingler bloggaa meikeistä, ruuasta, vaatteista, designista ja kierrätyksestä.

Ylen nettisivuilla aloitti vuoden alussa sivusto nimeltä Uusi musta. Se laajentaa Shinglerin aiheiden kirjoa entisestään. Tekijät kuvaavat Uutta mustaa moderniksi marttaliikkeeksi, jossa valinnanvapaus on se uusi musta.

Sivusto kyseenalaistaa kuluttamisen ja mainosten maailman. Se käsittelee naistenlehdistä tuttuja aiheita ekologiselta ja eettiseltä kantilta. Keskusteluja, kyselyitä, testiryhmiä ja videoita hyödyntävä sivusto saa maaliskuussa rinnalleen radio-ohjelman.

Tämän lisäksi Shingler kirjoittaa esikoiskirjaa, jonka pitäisi valmistua samoihin aikoihin kuin esikoislapsen, keskikesällä.

”Naiselle opas ruuan ja kosmetiikan maailmaan, mitä tarvitaan ja mitä ei”, Shingler tiivistää kirjan sisällön.

Stockmannin yläkerran kauneushoitolassa kynsihoitaja ilmoittaa tyrmäävän hajun tulevan akryylinesteestä, jolla manikyyrit tehdään.

”En yhtään ihmettele, että tuollainen haju tulee juuri kauneushoitolasta”, Shingler sanoo.

Kauneus haisee kemikaaleilta. Siksi naisten kannattaa ottaa Shingler oppaakseen.

Ympäristö kemikalisoituu vauhdilla. Kaikki suomalaiset saavat elimistöönsä satoja kemikaaleja syömällä, juomalla ja hengittämällä normaalisti. Ylimääräisen kemikaalikuorrutuksen saavat naiset, jotka meikkaavat, rasvaavat ja hajustavat.

Deodorantteja valmistavan Bionsenin tilaaman tutkimuksen mukaan naiset altistuvat keskimäärin 515 synteettiselle kemikaalille päivittäin. Monet niistä aiheuttavat ihottumia, jotkut häiritsevät hormonituotantoa, vaikuttavat hedelmällisyyteen tai aiheuttavat syöpää.

Maailmassa on käytössä noin 100 000 kemikaalia. Suomen ympäristökeskuksen mukaan Suomeen tuodaan tai täällä valmistetaan lähes 30 000 vaaralliseksi luokiteltua valmistetta. Ne sisältävät yli 5 000 vaaralliseksi luokiteltua eri ainetta.

”Suomalaiset kuvittelevat, että teollisuus pitää huolen siitä, että meillä kaikilla on hyvä olla. Ei muuten pidä”, Noora Shingler sanoo.

Hän sai kemikaaliherätyksen vuonna 2005 tehdessään ensimmäisen juttunsa TV1:n Kuningaskuluttaja-ohjelmaan.

”Sain aiheekseni selvittää terveyssiteen anatomian. Aihe tuntui aluksi vittuilulta, mutta nyt voin sanoa, että se on yksi parhaista tekemistäni jutuista.”

Shingler selvitti, että terveyssiteissä on esimerkiksi muovia, liimoja ja formaldehydiä, joka on kosmetiikassa yleisesti käytetty aine. Se voi toistuvasti käytettynä ärsyttää ihoa, suurina määrinä aiheuttaa jopa syöpää.

Naisen limakalvot ovat kosketuksissa terveyssiteen tai tamponin kanssa suunnilleen kuusi vuotta elämän aikana.

”Allergia- ja astmaliiton mukaan monet naiset ovat valittaneet siteiden aiheuttamista ongelmista. Jotkut ovat saaneet polviin asti ulottuvan ihottuman.”

Ja terveyssiteet ovat hyvin pieni osa siitä kemikaalicocktailista, jolle me kaikki altistumme. Elintarviketurvallisuusviraston Eviran mukaan esimerkiksi ftalaatteja käytetään nykyään niin paljon, että niille altistumista on mahdotonta välttää.

Muovin pehmentämiseen käytettäviä ftalaatteja on ruokapakkauksissa, rakennusmateriaaleissa, huonekaluissa, vaatteissa, kosmetiikassa, lääkkeissä, leluissa, autoissa, puhdistusaineissa ja hyönteismyrkyissä.

Ftalaatteja kertyy elimistöön ihon läpi sekä ruuan ja hengityksen mukana. Ne aiheuttavat hormonaalisia häiriöitä ja heikentävät ihmisen kehittymistä ja hedelmällisyyttä.

Muun muassa ftalaatteja välttääkseen Shingler alkoi muutama vuosi sitten testailla luonnonkosmetiikkaa.

”Olin aluksi skeptinen. Ostin Ruohonjuuresta yhden tuotteen, joka oli ihan hyvä. Luonnonkosmetiikkaan siirtyminen vaati kuitenkin kärsivällisyyttä ja sinnikästä testaamista. Ymmärrän hyvin, ettei naisia huvita maksaa 25 euroa meikkivoiteesta, joka on mahdollisesti huono”, Shingler sanoo.

Niinpä hän jakaa omat kokemuksensa muille. Luonnonkosmetiikka on yksi Kemikaalicocktailin ja Uusi musta -sivuston suosikkiaiheista.

Shingler itse ei käytä päivittäin meikkiä, ei edes luonnonmukaista.

”Osaksi siksi, että olen laiska meikkaaja ja minulla on jo valmiiksi tummat piirteet. Osaksi siksi, että vähennän kemikaalikuormitusta aina kun voin.”

Shingler on vaihtanut lähes kaikki käyttämänsä meikit luonnonmukaisiin. Jos luonnonmukaisista ei ole löytynyt sopivaa, hän jatkaa surutta tavallisen kosmetiikan käyttöä.

”Hyvää ripsiväriä en ole vielä löytänyt.”

Niinpä kiireinen Shingler on valjastanut vasallinsa töihin. Uusi musta -sivuston ensimmäinen testiryhmä kokeilee luonnonmukaisen kosmetiikan ripsivärejä ja raportoi tuloksista keskusteluissa.

”Mascaran käyttäminen oli aikamoista suttaamista, harja on aika mohlo (niinkuin volumeväreissä kyllä yleensäkin) ja massaa tulee aika reilusti”, yksi testaajista, nimimerkki Ulpu raportoi.

Shinglerin mukaan lähes kaikelle kosmetiikalle löytyy luonnonmukainen vaihtoehto, joka ei kuormita ympäristöä eikä käyttäjäänsä.

”Kemikaalien ei pitäisi imeytyä ihon läpi verenkiertoon. Silti meissä kaikissa on yhä enemmän kemikaaleja”, Shingler toteaa.

Tämän todistaakseen Greenpeace testautti vuonna 2006 hollantilaisella laboratoriolla kuuden tunnetun suomalaisen veren. Jokaisen testatun verestä löytyi 12–18:aa haitallista kemikaalia.

Lordi-yhtyeen kosketinsoittajan Awan verikokeesta löytyi muun muassa bromattuja palonestoaineita, ftalaatteja, raskasmetalleja, synteettisiä myskejä, triklosaania, perfluorattuja komponentteja ja tuholaismyrkkyjä.

”Jos verestä löytyy viittätoista eri kemikaalia, sillä saattaa olla vaikutuksia ihmiseen. Kemikaaleja ei kuitenkaan ole pakko tutkia kahtakymmentä vuotta. Ne ovat markkinoilla ennen kuin tiedetään, mitä ne aiheuttavat ihmisille kymmenien vuosien kuluessa”, Shingler kritisoi.

La Torrefazione -kahvilassa Helsingin Aleksanterinkadulla Shingler tilaa mansikka-ananas-omena-smoothien ja siemailee sitä nauttien. Hän istuu usein täällä ystäviensä kanssa puimassa tärkeitä asioita, kuten musiikkia, ruokaa, elokuvia ja raskauksia.

Ruoka on molempien Shinglerin ylläpitämien nettisivustojen suosikkimateriaalia.

”Ruokaa tehdessä olen enemmän kiinnostunut terveydestäni kuin ekologisuudesta.”

Luomuun ei suihkuteta torjunta-aineita. Niinpä Shingler ostaa paljon luomua, vaikka se on joskus rahdattu toiselta puolelta maapalloa. Talvella hänen täytyy saada etenkin viinirypäleet, tomaatit ja omenat luomuna, yleensä Italiasta.

”Viinirypäleet ovat vaikeita pestä, niitä ei kuorita ja niissä on iso pinta-ala, johon kertyy paljon haitallisia aineita”, Shingler listaa.

Torjunta-aineita välttääkseen Shingler ostaa myös suoraan iholle tulevat vaatteet, kuten alushousut, legginsit ja t-paidat, luomuna, luomupuuvillasta tehtynä.

Torjunta-aineista tiedetään edelleen liian vähän, mutta ainakin osa niistä häiritsee ihmisen hormonitoimintaa. Torjunta-aineiden suuret äkilliset päästöt ovat aiheuttaneet esimerkiksi USA:ssa alligaattorikoiraiden sukuelinten surkastumista.

Torjunta-aineiden lisäksi Shingler välttelee lisäaineita, koska niistä ei ole ihmiselle mitään hyötyä.

”On itsestään selvää, että ruoka kemikalisoituu. Euroopassa on mitattu ruuasta enemmän kemikaalijäämiä kuin koskaan”, Shingler sanoo.

”Testasin kerran, kauanko säilöntäaineita sisältävät leivät säilyvät homehtumatta. Yksi säilyi yli neljä kuukautta. Eikö se ole pelottavaa? Miksi leivän pitäisi säilyä kuukausia tuoreena?” Shingler kysyy.

Yksi Noora Shinglerin rakkaista lisäainevihollisista on natriumglutamaatti, aromivahvenne 621, jota on lähes kaikissa valmisruuissa hunajamarinoidusta lihasta kuorrutettuihin pähkinöihin.

”Minulla on kotona pieni pussi sitä. Se ei maistu hyvältä, mutta sitä tekee silti mieli lisää. Se on kummallinen aine”, Shingler kuvailee.

Eviran mukaan natriumglutamaatista ei ole ihmiselle haittaa, mutta Shinglerin mukaan se voi aiheuttaa lapsille yliherkkyysoireita.

”Migreeniyhdistyksestä kerrottiin sen aiheuttavan useille migreenipotilaille särkykohtauksia”, Shingler sanoo.

Hän arvostelee myös sitä, että natriumglutamaatti tekee kaikista ruuista saman makuisia.

”Lapset tottuvat makuun, joka ei ole aito. He alkavat haluta makua, josta ei ole heille mitään hyötyä.”

Saamme kemikaaleja syömällä ja meikkaamalla, mutta myös ulkoilemalla, istumalla, kylpemällä ja hengittämällä.

EU kielsi vuosi sitten kemikaalin nimeltä dimetyylifumaraatti, jota oli siihen asti käytetytty sohvissa ja jalkineissa. Se aiheutti myös Suomessa niin kutsutun myrkkynuoli-ihottuman, josta kärsi Suomessa yli 60 ihmistä vuonna 2006. Ihottuman aiheutti kiinalaisvalmisteinen lepotuoli, joka oli käsitelty dimetyylifumaraatilla homeen estämiseksi.

Shingler on tuohtunut siitä, ettei tavallinen ihminen voi millään olla selvillä kaikista kemikaaleista, joita hän joutuu sietämään esimerkiksi kotia sisutaessaan.

”Ihmiset eivät tiedä, että huonekaluihin laitetaan homeenestoainetta. Kuka haluaa laittaa vauvaansa sohvalle, joka on käsitelty palonestoaineilla?”

Bromattujen palonestoaineiden käyttö lisääntyy koko ajan. Ne aiheuttavat häiriöitä kilpirauhastoiminnassa ja voivat aiheuttaa aivojen ja hermoston kehityshäiriöitä. Suomen ympäristökeskuksen mukaan palonestoaineita on jo nyt ihmisten rasvakudoksessa, äidinmaidossa, istukassa ja veressä.

”On ihan hullua, että pitää olla kemisti selvitäkseen päivittäisistä ostoksista kunnialla”, Shingler tuohtuu.

Shingler syö luomua, suosii luonnonkosmetiikkaa, liikkuu pyörällä, eikä käytä siivouksessa kemikaaleja, koska ei sanojensa mukaan koskaan siivoa. Hänen kemikaalijalanjälkensä on meihin muihin verrattuna pieni.

Silti hän keksii vielä yhden asian, josta pitää luopua.

”E-pillerit. Niiden estrogeenit pääsevät jätevesistä suoraan meriveteen. En aio enää koskaan palata niihin”, Shingler vakuuttaa.

Lääkkeet ja lääketiede muuttuvat nopeammin kuin vedenpuhdistusjärjestelmä. Suomalaiset vedenpuhdistamot seulovat jätevesistä vain rehevöittävät aineet. Lääkekemikaalicocktail syöksyy suoraan Itämereen.

”Syömme estrogeenia tankkaavia kaloja”, Shingler sanoo.

Ja mielialalääkkeitä tankaavia kaloja. Ja torjunta-aineita. Ja palonestoaineita. Ja ftalaatteja.

Kemikaalipaasto tekisi hyvää kaikille.