Myötätunto on vanhanaikaista

"Alentamalla muita luulemme nostavamme itseämme. Kolmosen ratikassa lämmittelevä, rapakuntoinen alkoholistikin osaa haukkua ja halventaa samaan kyytiin nousevaa maahanmuuttajaa. Juoppo kohoaa hetkeksi rappionsa yläpuolelle vihaamalla muualta tullutta."

Minkähän takia joillakin ns. suvaitsevaisilla - joihin itsenikin luen - on tapana käyttää esimerkkeinä juuri puliukkoja eli yhteiskunnan marginaaliin syrjäytettyjä ihmispoloja?

Eikö tällainen vain lisää entisestään kantasuomalaisiin syrjäytyneisiin ja päihdeongelmaisiin kohdistuvaa inhoa ja välinpitämättömyyttä?

Puliukot eivät ole sellaisessa asemassa, että he voisivat estää maahanmuuttajaa pääsemästä töihin ihonvärin, uskonnon tai nimen takia. Puliukot eivät voi karkottaa tai käännyttää ketään. Puliukot eivät johda populistisia äärioikeistopuolueita tai muodosta niiden aktiivisinta kannattajakuntaa.

Kiitos Vihreän langan lempitoimittajani!
Sama pätee mihin tahansa heikomman puolustamiseen aina koulukiusaamistilanteista työpaikkakiusaamiseen. Kuka uskaltaa ottaa riskin asettumalla heikommassa asemassa olevan puolelle? Onko se ihan out tässä kilpailuyhteiskunnassa?

minulla on kyllä myötätuntoa vaikka muille jakaa - ensisijaisesti tässä
asiassa suomalaista veronmaksaaja kohtaan -

Etenkin nuoret ja keski-ikäiset miehet ovat olevinaan moderneja eli ovat epäinhimillisiä ja rasisteja. Vai niin.

Jos et ilmoittaudu “tiukasti, näkyvästi ja julkilausutusti rasismia vastaan”, olet epäinhimillinen.

Jos et osoita myötätuntoa tietyllä oikealla tavalla tietyille porukoille, olet epäinhimillinen.

Maahanmuutokriittisyys on automaattisesti maahanmuuttajien vihaamista ja se puolestaan on (etenkin nuorten ja keski-ikäisten miesten, myös juoppojen, jotka tietenkin ovat miehiä) keino nostaa itseään.

Inhimillistä kohtelua ei tarvitse ansaita. Juuri näin. Voi kunpa kaikki, siis aivan kaikki, osaisivat antaa arvon sille mitä saavat ansiotta. Se toisi osaltaan kummasti inhimillisyyttä kanssakäymiseen.

Kyse ei ole uudenaikaisuudesta tai vanhanaikaisuudesta tai sukupolviajattelun eroista. Kyse on maailmankuvan eroista. Perinteinen eettinen ajattelu lähtee siitä, että on riittävää, kun toiminnan julkilausutut tavoitteet ja ulkoiset muodot ovat "hyviä". Tällainen ajattelu ei ota vastuuta toiminnan seurauksista vaan nojaa iskusanoihin ja dogmiin. Tätä perinteistä ajattelua voidaan kutsua vaikka ”humanistiseksi” (lainausmerkit tässä tärkeitä, koska humanismiin liittyy myös paljon toisenlaisia puolia). Se muistuttaa uskontoa siinä, että se asettaa teorian todellisuuden edelle ja perustuu ennalta asetettuihin opinkappaleisiin siitä mikä on hyvää ja mikä pahaa. Malliesimerkkinä edesmennyt NL ja sen symppaajat. Kaikki kyllä tosiasiassa tiesivät ainakin jollain tasolla mitä rajan takana oikeasti tapahtui. Mutta ei välitetty. Kun julkilausuttuna tavoitteena oli harmoninen tasa-arvo, niin mitä väliä vaikka todellisuus olikin ihmiskunnan historian verisin diktatuuri. Vielä tänä päivänäkin kommunismia pidetään jotenkin vain hassuna pikku erheenä, vaikka raatoja tuli kymmenkertaisesti natseihin verrattuna. Miksi? Koska kommunismi noudatti niitä ulkoisia muotoja, jotka humanistisessa ajatteluperinteessä on julistettu hyviksi. Tiedostajat taputtivat riemuissaan käsiään kansanmurhaajille, kun nämä aina välillä verta sormistaan pyyhkiessään muistivat lausua jotain kivaa tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta.

Sitten taas on tämä toisenlainen moderni ajattelu, joka perustuu luonnontieteelliseen ja jopa inhorealistiseen maailmankuvaan ja on varmaan noussut osittain vastareaktiona humanismin epäonnistumisella. Tässä ajattelussa todellisuus ei ole alisteinen millekkään ideologialle tai dogmalle, vaan se pyritään ottamaan toiminnan pohjaksi sellaisenaan. Jos ideologia väittää, että x ja empiria kertoo että y, niin teoria, ei todellisuus on väärässä. Ja tämä ajattelu, toisin kuin humanismi, asettaa tekojen seuraukset tärkeämmäksi kuin niiden tavoitteet tai muodot. Tähän ajatteluun ei kuulu, että hypätään kaivoon vain koska ideologia käskee hyppäämään kaivoon. Vaiketakin ratkaisuja ollaan valmiit tekemään jos niiden lopputulokset ovat parempi kuin helppojen.

Juuri tämän maailmankuvan lapsi on myös maahanmuuttokriittisyys, johon kai tuossa kirjoituksessa viitataan. On toki olemassa myös paljon ihan oikeaa matalaotsaista rasismia, mutta varsinainen maahanmuuttokriittisyys lähtee vain siitä, että reaalitodellisuudessa tiettyjen ihmisryhmien maahanmuutto aiheuttaa suhteettoman paljon ongelmia ilman, että sillä saavutetaan juuri mitään hyvää. Näin on käynyt poikkeuksetta muualla Euroopassa ja olisi aika tyhmää uskoa sinisilmäisesti että juuri niin ei kävisi täälläkin. Vastaavasti sillä autetaan mitättömän pientä osuutta hädänalaisista kun samoilla resursseilla autettaisiin satakertaista määrää paikan päällä. Dogmiin perustumattomassa ajattelussa laajamittainen elintasopakolaisuus on kestämätön ilmiö, koska se ei tippakaan helpota ongelmia siellä missä niitä on mutta sen sijaan levittää noita samoja ongelmia muuallekkin ja vähitellen tuhoaa länsimaisia yhteiskuntia sisältäpäin vieden niiltä myös kyvyt ja halut auttaa.

Uskonnollissävytteinen humanismi on toivottavasti yhä enemmän ajattelun historiaa. Tämän päivän ajatteluun ei enää kuulu, että kävellään suoraan edessä ammottamaan rotkoon vain koska oikealle tai vasemmalle kääntyminen olisi epäkorrektia. Kummalta se myötätunto oikeasti puuttuu? Todellista eettisyyttä ja myötätuntoa ei mitata sillä miltä joku toiminta näyttää ulospäin vaan sillä minkälaisen lopputuloksen sen tuottaa.

En ymmärrä. Suomihan on maailman avokätisin valtio maahanmuuttajien suhteen. Täällä kaikille tulijoille annetut niin rahalliset kuin välillisetkin (koulutus, terveydenhuolto jne.) edut ovat maailman huippuluokkaa.

Ja näitä päätöksiä ovat nimenomaan olleet tekemässä keski-ikäiset miehet - hehän kun kaikessa ovat päättävässä asemassa (ainakin mm. Vihreän Langan mukaan).

Samoin kantaväestön rasistisuus on aivan minimaalista suurimpaan osaan muita valtioita nähden - rasistiset rikokset ovat Suomessa todella harvinaisia. Jos joku humalainen sporassa räyhää, tästä ei voida vetää mitään laajempia johtopäätöksiä.

Mikä on siis valituksen aihe?

Pikemminkin kannattaisi pitää lippua korkealla. Suomi - todennäköisesti maailman suvaitsevaisin valtio!

Kysymys on rahasta. Suomen valtio velkaantuu tänä vuonna 13 000 000 000 euroa vanhojen velkojen päälle. Summa vastaa 430 000 suomalaisen bruttovuosituloja. Myös kunnat velkaantuvat kovaa vauhtia.

Tässä tilanteessa kyse on siitä mihin myötätuntonsa haluaa kohdentaa. Minä maksan veroja mieluummin suomalaisten päiväkotien, koulujen ja vanhainkotien ylläpitoon kuin turvapaikanhakijoiden toimeentulotukeen.

Kirjoittajan suvaitsevaisuus tuntuu kohdistuvan aika valikoivasti maahanmuuttajaan, kun taas rappiolla oleva haiseva, epämiellyttävä alkoholisti on ihmisarvonsa menettänyt, ei-toivottu olio.

Entä jos kyseessä olisi alkoholisoitunut maahanmuuttaja, löytyisikö viherfeministiltä silloin enemmän suvaitsevaisuutta?

Ei pidä puhua myötätunnosta, jos ei pysty tuntemaan sitä suomalaista juoppoa kohtaan. Asettumalla arvostelemaan juoppoa, joka mahdollisesti jää itse vähemmälle näiden sosiaalituristien vuoksi, kirjoittaja osoittaa itse samaa ylemmyyttä, mistä juoppoa syyttää. Myötätunto on yksilön ominaisuus, valtioiden tulee toimia omien kansalaistensa etuja ajaen. On niin helppoa olla hyvä ja myötätuntoinen muiden rahoilla,naiivia vihertekopyhyyttä.

Valkoinen, keski-ikäinen heteroseksuaali mies on kaiken pahan alku. Hänelle ei suoda sitä kaikkea ymmärtämystä, huolenpitoa ja autuutta, joka suodaan kaikille mahdollisille vähemmistöille. Eihän suvaitsevaisuus nyt sentään koske mitään kotoperäistä, vain muualta tullutta voidaan suvaita.
Lena, kirjoituksesi vahvistaa mielikuvaani siitä, miten kritiikki auttaa kristisoitavia. Luultavasti persujen laariin sataa seuraavissa eduskuntavaaleissa roimasti. En yhtään ihmettele, että kriittiset äänet suvaitsevaistoa kohtaan kovenevat.

Lukiessani Kallen erinomaista selostusta "humanistin ja "modernin ajattelun" eroista ymmärsin että Björklundin mainitsema Daniel Ellsberg ei ole verrattavissa humanisteihin vaan maahanmuuttokriitikoihin.

Vietnamin sotaa voi pitää nimenomaaa sotana jossa tärkeintä oli Yhdysvaltojen kunnian ja hyvän tarkoituksen (domino-efektin esto) jääräpäinen läpirunnonminen sodan täydellisesen epäonnistumisen todellisuudesta huolimatta. Ellsberg oli nimenomaa se joka näki Vietnamin sodan numeroina ja tajusi että Yhdysvallat ei sitä voi voittaa hyvistä, "humaaneista" aikeista huolimatta. Tämä on se kohta jossa Björklundin ajatus menee vikaan.

Halla-ahoa ja Ellsbergiä voi verrata keskenään. Kummatkin näkevät yhteiskunnaliset asiat numeroida todellisuuden pohjalta, ei hyvinä totetumattomina suunnitelmina. Kumpikin asettuu poikkiteloin hallitusta vastaan ja uhraa uransa totuudelle.

On melko rasittavaa, että Lena käyttää esimerkkinä taas ns. puliukkoja. Ehkä tällä tavalla voi hyväksyttävästi tuoda esille paremman väen -johon Lenakin lukeutuu- luokkavihan, nyt käytetään vain keppihevosena maahanmuuttajia. Voisitko Lena huomioida suomalaiset vähäosaiset?

En ymmärrä miksei kirjoittaja näe tässä harjoittamaansa kaksinaismoralismia.

Itselleni välittyi kuva jossa ratikan spurgua voidaan pitää vähä-älyisenä hylkiönä, joka surullisesta tilastaan huolimatta osaa kritisoida maahanmuuttajaa. Spurgu ei ymmärrä että hänen pitää suvaita mahdollisesti sodan jaloista paennutta ulkomaalaisen näköistä henkilöä.

Annettakoon se hänelle anteeksi, voi olla että sielläkin on taustalla surullinen tarina joka on johtanut elämänhallinnan menetykseen ja viha kohdistuu keneen tahansa jonka ulkonäkö ei miellytä. Sellaista tarinaa taustalla ei välttämättä ole mutta voi olla.

Uskon ja toivon kuitenkin kirjoittajan ymmärtävän, että hänen pitäisi suvaita myös niitä keski-ikäisiä miehiä, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä. Tiedän kokemuksesta, että monien mielipiteet ymmärretään automaattisesti rasismina, vaikka ne eivät sitä edes ole.

Uskon myös ettei Suomi ole oikeasti pikkumainen ja rasistinen maa kuin tämänkaltaisissa teksteissä annetaan ymmärtää.