Kemin energinen tulevaisuus

Uudet energia-alan työpaikat sähköistivät tunnelman myös Kemin keskustan karaokepubissa. teksti jenni leukumaavaarakuvat jaakko heikkilä

Jos Kemi olisi ihminen, se olisi elämäänsä tympääntynyt keski-ikäinen juntti. Elämä on hiljaista hiipumista, eikä oikein mikään kiinnosta.

Jari Kääriäinen sihauttaa Lapin Kulta -oluen auki. Mustaan työtakkiin, harmaisiin reisitaskuhousuihin ja tukeviin työkenkiin pukeutunut Kääriäinen on syntyperäinen kemiläinen, joka on nyttemmin lipsahtanut asumaan Keminmaahan.

44-vuotias Kääriäinen työskentelee Torniossa Outokummulla prosessimiehenä.

Olemme Kemin keskustassa karaokepub Pikku Hiasessa, jonka kaiuttimissa Virve Rosti laulaa menolipuista. Niitä on viime vuosina ostettu paljon tässä muuttotappiosta kärsivässä, perinteikkäässä tehdaskaupungissa. Kaupunki on tullut tunnetuksi lähinnä lumilinnasta sekä kahdesta isosta miehestä, kuulantyöntäjä Mika Halvarista ja tämänkin baarin nimeen vaikuttaneesta Jope Ruonansuusta.

Baarin ohi kävelevä musliminainen pinkissä päähuivissaan on väriläiskä kaupungin harmaudessa.

Baarien looshien viininpunainen ja lehtikuvioitu kangas on tuttu tuhansista muista vastaavista kaljakuppiloista. Baarimikon selässä lukee ”Älä menetä epätoivoasi”.

Mutta vaikka nyt näyttää synkältä, keski-iän tylsyyteen vajonneesta Kemistä saattaa vielä kuoriutua viisikymppinen viriili villittelijä. Se johtuu energiapolitiikasta.

Hallitus näytti viime viikolla vihreää valoa Fennovoiman ydinvoimahankkeelle. Yhtiö päättää vuoden loppuun mennessä, rakentaako se laitoksensa Simon ja Kemin rajalle vai Pyhäjoelle.

Tämän lisäksi Kemi voi hyötyä merkittävästi uusiutuvalle energialle suunnatusta tukipaketista: Kemin Ajoksen satamassa pyörii jo ennestään tuulivoimaa Suomen suurimman tuulipuiston verran. Metsäliitto ja Vapo harkitsevat biodieseltehdasta Kemiin, samoin Stora Enso.

Fennovoiman mainitseminen saa pubissa olevat ihmiset heräämään.

”Kyllähän työ täkäläisille kelepaa, se on selevä. Työttömiä on ihan tarpeeksi”, Jari Kääriäinen sanoo.

”Joo, kyllä minä yrittäisin päästä sinne hommiin”, sanoo Kääriäisen naisystävä Anna Kortelainen, joka on tällä hetkellä työttömänä. Kortelainen on ammatiltaan laitoshuoltaja, eli entisessä maailmassa siivooja. Mukautuvuutta löytyy.

”Kyllä minä kouluttaudun vaikka hitsariksi, jos se on siitä kiinni. Velipoikakin päätyi LVI-asentajan ja suurtalouskeittäjän kautta hitsaajaksi Outokummulle”, Kortelainen sanoo.

Sopeutuvaisuus voi tulla tarpeeseen, jos kaupungin johdon suunnitelmat toteutuvat. Niiden mukaan Kemin tulevaisuus rakennetaan paitsi ydinvoiman, myös uusiutuvan energiantuotannon varaan.

Parinsadan metrin päässä ja noin 50 metrin korkeudessa tepastelee varovaisen tyytyväinen ja ennen kaikkea odottavainen mies.

Kemin kaupunginjohtaja Ossi Repo tähyää kaupungintalon katolla sijaitsevalla näköalatasanteella tiluksiaan.

Tai tähyäisi, jos sumu ei peittäisi näkymää ja jos kiikareita ei olisi kiikutettu pois katolta.

”Tässä nurkassa näkyisivät Stora Enson tehtaat ja sataman tuulivoimalat, tuolla oikealla taas Kemin kaivokset”, Repo viittilöi mustassa puvussaan ja keltavihreäruskeassa kravatissaan. Kalevalakorun pieni pronssinen karhu pitää paikallaan kravattia, jonka yläpuolella käyvä suu ei vaikene hetkeksikään.

Hyvällä säällä näkyisi myös Isohaaran vesivoimalaitos sekä Suomen suurin yksittäinen sähkön kuluttaja, Tornion puolella sijaitseva Outokummun terästehdas.

Repo maalaa Kemin tulevaisuutta suurella pensselillä. Itse elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk) oli viime vuoden helmikuussa avaamassa Ajokseen rakennettua Suomen suurinta tuulivoimalaa.

Nykyisten 30 megawatin tuulivoimavarantojen viereen on tulossa 200 megawattia lisää lähivuosina.

Kaupungin satama-aluetta uudistetaan isolla rahalla, jotta lappilaisten kaivosten tuotokset pääsevät satamasta sutjakasti maailmalle. Jos esimerkiksi Kolariin suunniteltu kaivos toteutuu, Kemistä tulee Suomen suurin bulkkitavaran satama.

Ja jos kaikki muutenkin menee kaupunginjohtajan toiveiden mukaan, Kemin työpaikkojen määrä voi väliaikaisesti jopa kaksinkertaistua nykyisestä kymmenestätuhannesta. Pysyvästikin puhutaan useista tuhansista työpaikoista.

”Toteutuessaan nämä ja uudet hankkeet tulevat muuttamaan koko Suomen investointikentän etelästä pohjoiseen lähivuosiksi”, Repo puhkuu.

Osa hankkeista toteutuu joka tapauksessa, mutta niin kaupunginjohtajan kuin paikallisten teollisuuspamppujenkin puheet ovat tehneet selväksi, että ydinvoimala on tarpeen.

Kemin kaupunki on sähköyhtiönsä kautta osakkaana Fennovoimassa. Mukana ovat myös alueen isot yhtiöt, joista terästehdas Outokumpu ehti jo ottaa kiristyskeinot käyttöön. Yhtiö ilmoitti maaliskuun lopussa, että sen laajennuspäätökset Kemissä ja Torniossa – ja mahdolliset sata uutta työpaikkaa – riippuvat hallituksen ydinvoimapäätöksestä.

Fennovoimasta on tullut mantra, jota hoetaan jopa Lapin pelastajana. Se on kuin ihmepilleri, jonka on määrä katkaista Lapin vuosia jatkunut tappiokierre.

Työkenkä napsaa tahtia Pikku Hiasen tummaan puulattiaan, kun Irwin laulaa huolettomasta nuoruudesta, jolloin Kekkonenkin oli ministeri vain. Kekkonen saa baarin väeltä myös spontaanit kiitokset aluepolitiikasta, jonka ansiosta Kemin seudulla on pärjätty hyvin.

Jari Kääriäinen on kasvanut Kemin teollisuuden mukana ja kaupungin energiakeskittymän sydämessä.

Kuten monet muutkin tehdasduunarit, myös Jarin isä Kauko Kääriäinen asettui perheineen asumaan Rytikariin, Veitsiluodon tehtaan kupeeseen noin kymmenen kilometrin päähän Kemin keskustasta.

Kemin pienin kaupunginosa rakentui 1960- ja 1970-luvuilla samaa tahtia sahan ja paperitehtaan kanssa. Sekä Jari Kääriäisen isä että äiti työskentelivät koko aikuisikänsä Veitsiluodon sellutehtaalla, eli nykyisellä Stora Ensolla.

Pikku-Jari leikki laatikkokerrostalojen linnoittamalla saarella satamaliikenteen humussa ja sellutehtaan hajussa. Se haju jää mieleen, jos on kerrankin käynyt Kemissä tai edes kulkenut junalla kaupungin ohi. Aromia on luonnehdittu mädäksi kananmunaksi, tai ihan siksi itsekseen. Naapurikaupunki Tornion tuoksu on Lapin Kullan mallas, joka kyllä jää sellulle kakkoseksi. Kemiläisille haju on tarkoittanut rahaa ja turvallista työpaikkaa.

Kääriäisen työura on melko tyypillinen kotiseudulleen jääneen duunarin ura: kouluvuosien kesätyökokemusta Veitsiluodolta, ammattikoulun jälkeen töihin alueen toisen jättimäisen tehtaan, Outokummun palvelukseen. Nyt mittarissa on jo 22 vuotta Outokummulla prosessimiehenä.

Vanhemmat asuvat yhä Rytikarissa, jossa Suomen puuteollisuuden rakennemuutoksen ja tehtaiden supistusten myötä on työttömänä lähes joka kolmas saarella asuva.

Perinteiselle iltapäiväkahvilleen Pikku Hiaseen on saapunut myös konkarinäyttelijä Ahti Kuoppala. Muun muassa Simpauttajasta ja Koirankynnen leikkaajasta tuttu pyöreäkasvoinen mies istahtaa vakijakkaralleen kuluttamaan eläkepäiviään.

”Kemin väri on vaihtunut työväenpunaisesta pinkiksi”, Kuoppala arvioi polveaan rapsutellen.

Samalla tehdas- ja kulttuurikaupungin tiedostava räväkkyys on viime vuosikymmenien aikana liudentunut lähinnä henkiinjäämiskamppailuksi. Työväentalon paikalla on nyt yksi Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun rakennuksista.

Kemin tiedostavasta historiasta kertoo se, että kaupunki on vastaanottanut pakolaisia 1980-luvulta lähtien. Nyt Kemin vastaanottokeskuksessa on 300 paikkaa, ja kaupunki ottaa vuosittain kolmisenkymmentä kiintiöpakolaista.

Pakolaisten ja paikallisten välillä on ollut kähinöitä. Monilla nuorilla kemiläisillä tunnelmat ovat yhtä näköalattomat kuin sumuisen päivän näkymä kaupungintalon katolta. Sen myöntää kaupunginjohtaja Repokin. Kemi on tilastojen mukaan sairastavuudeltaan Suomen pahimpia alueita.

”Täällä puhutaan yleisesti periytyvästä syrjäytymisestä, eli että ollaan vailla työtä jo toisessa sukupolvessa, eikä työllistymisestä oikein olla kiinnostuneitakaan. Näitä tiettyjä nuoria ei mikään olemassa oleva systeemi tunnu kiinnostavan”, kaupunginjohtaja miettii.

Pari päivää karaokepub Pikku Hiasessa nautittujen iltapäiväoluiden jälkeen olemme Keminmaassa. Jari Kääriäisellä on hiki ja kiire.

Miehen kotipiirissä riittää puuhaa: moottorikelkka pitää viedä kesäteloille mökille, ja sitä ennen se pitää saada peräkärryyn, joka taas pitää pikaisesti palauttaa omistajalleen.

Vähäpukeinen nainen hymyilee julisteessa vessan ovessa. Saunassa on seitsemän erilaista löylykauhaa. Niiden luulisi riittävän vaativammallekin saunojalle.

Kääriäisen kotona on myös flower poweria: sohvakuosissa on kukkia ja traakkipuu kurkottaa olohuoneessa kattoon asti. Naapurihuoneessa pääsiäiskaktus kukkii kolmen värikkään moottorikelkkakypärän vieressä.

Kylässä oleva naisystävä Anna vahvistaa, että kämpän isäntä on viherpeukalo. Ja ilmeisesti myös luonnonsuojelija.

”Tai no, en nyt sen kummemmin mikään suojelija ole, mutta jos näen luonnossa karkkipussin, niin mieluummin otan mukaan kuin jätän sinne. Ja kyllä minun mielestäni puppeleilla ja kaikilla muilla elukoilla on oikeus hyppiä luonnossa vapaana.”

Rivitaloasunnon piha-aitaan naulatut valtavat hirvensarvet eivät ihan tue tätä käsitystä, mutta ne ovat kuulemma kaverilta perityt.

Simon Karsikko, eli ydinvoimalan mahdollinen sijoituspaikka, on lähellä Kääriäisen lapsuusmaisemia. Kääriäisen kulmat kurtistuvat, kun hän jää pohtimaan ydinvoimalan kohtaloa.

”Kun olen penikkana pyörinyt paljon saaristossa, ja kuljen nykyäänkin paljon merillä ja metsissä, niin kyllä se laitoksen pystyttäminen pahalta tuntuu. Lauhdevedet todennäköisesti muuttavat veden lämpötiloja ja muutenkin vaikuttavat luontoon ja eläimiin.”

Kääriäinen taitaa olla myös trendikäs downshiftaaja, vaikka ei varmasti itse käyttäisikään tätä määritelmää.

”Koko ajan muka tarvitaan lisää sähköä ja yhtiöt tarvitsevat lisää voittoja. Jotenkin sitä miettii, että pitääkö sen ämpärin koko ajan läikkyä yli.”

Sähkön tarpeesta Lapin alueella on erilaisia näkemyksiä. Ydinvoiman vastustajien äänensävyt ja volyymit ovat koventuneet äänestyksen lähestyessä. Kemissä Meri-Lapin ydinverkosto järjesti mielenosoituksen sen jälkeen, kun ministeri Mauri Pekkarinen julkisti hallituksen esityksen kahdesta ydinvoimalaluvasta.

Fennovoima tuli askeleen lähemmäksi merenkurkkua, vaikka lopullisen päätöksen tekee eduskunta toukokuussa.

Ydinvoimalan vastustajien ja joidenkin asiantuntijoidenkin mukaan Lappi on jo nyt sähkön suhteen omavarainen. Heidän mukaansa ydinvoimala nostaa omavaraisuusasteen runsaasta sadasta prosentista kolmeensataan. Sähkö saattaisi toki olla halvempaa, mutta jos se on Venäjällä vielä halvempaa, sitä ostetaan rajan takaa joka tapauksessa. Matkailuala on huolissaan Lapin imagon kärsimisestä.

Pitkän pohdinnan jälkeen Kääriäinen päätyy kielteiselle kannalle Fennovoiman ydinvoimalan suhteen.

”Kun on Outokummulla töissä ja haluaa olla tulevaisuudessakin, niin kyllä sitä siinä mielessä ymmärtää läheltä tulevan ja halvemman sähkön arvon. Mutta kun ei tiedä, miten se luontoon ja kalavesiin vaikuttaa – ja varmasti niitä vaikutuksia on, vaikka muuta väittävätkin – niin kyllä se olisi parempi olla ilman.”

Mutta palataan vielä hetkeksi karaokepub Pikku Hiaseen. Mitä Fennovoiman suunnitelmista sanoo Pikku Hiasessa vakituisesti vaikuttava eläkeläisparlamentti?

”Kyllä se vähän turhan lähelle tulee”, sanoo näyttelijä Ahti Kuoppalan vieressä istuva Jussi Lampelainen ja raapii harmaantunutta päätään Kemin Konehuollon mustan lippiksen alta.

”Kyllähän se energia on hyvästä, mutta mitäs sille jätteelle tehdään?” Kuoppala miettii omalla vakijakkarallaan.

Lampelainen ehdottaa avaruuteen ampumista, ja Frederikin Tshingis-Khanin tahdissa keskustelu polveilee kohti avaruusromua ja kulkeutuu jonkin mutkan kautta myös tangokuningas Jari Sillanpään tuulivoimalahankkeisiin.

Fennovoima ja muut hankkeet saattavat työllistää paikallisia, mutta voisivat tuoda kaupunkiin rahaa myös työmatkalaisten mukana. Kemin keskustaan suunnitellaan hotellia viikkotyöläisiä varten, ja merenrantaan kaavaillaan asuntoja uusille ja väliaikaisillekin kemiläisille.

Ja mitä enemmän ostovoimaa kaupunkiin saapuu, sitä rohkeammin yrittäjät uskaltavat investoida ja aloittaa uusia bisneksiä. Koulutuspuolella näkyy jo kaivosalan koulutuksen lisääntyminen, ja räätälöityjä koulutusaloja voisi tulla myös uusiutuvan energian ja rakennuspuolen tarpeisiin.

Pubin parlamentissa on kuitenkin epäilyksiä sen suhteen, löytyykö Kemin seudulta oikeasti sellaista korkeamman teknologian ammattitaitoa, että töitä riittää, vai lipsahtavatko ne vieraille maille. Myös Olkiluoto 3:n puolalaisten rakennusmiesten syndrooma mietityttää.

Toistaiseksi esimerkiksi Kääriäisen ja Kortelaisen kavereista tuulivoima on työllistänyt vain yhden ihmisen ”tolppa-apinaksi”, eli sähköasentajaksi huoltotöihin.

Vihreät teemat tekevät siis tuloaan myös punaisen junttienergian Kemiin.

Öljyiset haalarit saavat tuulivoimahankkeiden myötä rinnalleen viherkaulustyöpaikkoja, joihin on esimerkiksi Yhdysvalloissa asetettu suuria toiveita syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työllistämisessä.

Viherkaulustyöpaikalla tarkoitetaan määrittelijästä riippuen esimerkiksi uusiutuvaan energiantuotantoon tai ympäristöteknologiaan liittyviä työpaikkoja.

Yksi viherkaulustyöläinen voisi olla esimerkiksi tuon Valtakadulla kiihdyttävän, punaisen viistoperäisen Toyota Corollan naiskuski, jonka autossa karvanopat ja wunderbaumit heiluvat.

Myös monikulttuurisuus on tullut Kemiin jäädäkseen. Suojatiellä kävelee kolme ulkomaalaista miestä, todennäköisesti irakilaisia.

Lidlin pussit keikkuvat käsissä ja suut käyvät vikkelästi. Energistä porukkaa.