Mökkihöperöt

Oletko koskaan maistanut mökillä hiiliä? Oletko ollut jatkuvasti putoamaisillasi kalliolta mereen, mökin kuistilta metsään ja tuvan penkiltä lattialle - ja pudonnutkin? Oletko yöllä huutanut niin kuin kurkkua leikattaisiin? Oletko yrittänyt kömpiä takkaan tai huitonut hiilihangolla sukulaisiasi?

Ehkä, mutta viimeistään seuraavana päivänä olet pyydellyt anteeksi. Kaksosille ei moinen tule mieleenkään. Mökkiympäristöstä on vaikea tehdä turvallista, varsinkin kun yksivuotiaan päätehtävä tuntuu olevan kaikkiin mahdollisiin vaaroihin heittäytyminen.

Yhden lapsen kanssa kaikki vielä sujui, varsinkin kun oli kaksi aikuista vieressä. Nyt yksi aikuinen mato-onkii nelivuotiaan kanssa ja toinen yrittää selvitä kahden kävelemään opettelevan pienokaisen kanssa. Kun toisen suusta kaivaa hämähäkkiä, toinen maistelee nurkan takana hiirenpapanoita.

Ja kun kaksosten toimia estelee, mielenosoitus on valtava. Kuka sanoi, että tahtoikä alkaa vasta kaksivuotiaana? Ei ihme, että ihmisen on tarkoitus saada yksi poikanen kerrallaan.

Yhtenä kesänä kauan sitten minulla ja miehellä oli projektina rakentaa pieni aallonmurtaja mökin rantaan. Me henkisen työn tekijät kannoimme kiviä aamusta iltaan. Miten primitiivistä ja terapeuttista!

Täksi kesäksi olemme hankkineet monta hyvää kasvikirjaa, ja tarkoitus on tehdä lasten kanssa mieleenpainuvia kasvibongausretkiä. Olemme hankkineet toisen kantorinkankin, että saamme kaksoset selkään metsävaelluksilla.

Taitaa jäädä haaveeksi. Primitiivinen on tästäkin mökkikesästä tulossa, terapeuttia tosin tarvitaan varmaan jälkeen päin.

Onneksi lapsilla on sentään nukkumaanmenoaika - ja senkin jälkeen aurinko paistaa.