Pikkukaupunkien suojeluohjelma

Helsingin seudun määrätön kasvu ei ole tarkoituksenmukaista. Se kaventaa täällä jo asuvien elintilaa, tekee asumisesta kalliimpaa, lisää liikennettä, syö viheralueita ja ohjaa uusien asukkaiden palveluihin rahat, joilla mielellään kohottaisi elinoloja. Kun kaupunki on liian iso, sen sisäinen liikenne paisuu jo ilmastokysymystä ajatellen liialliseksi.

Missä niiden sitten pitäisi asua, jotka nyt tunkevat Helsinkiin? Maaseutu ei kilpaile Helsingin kanssa, sillä kaupunkimaiset elinkeinot eivät Tuupovaarassa menesty. Joidenkuiden mukaan Helsingin kanssa kilpailevat lähinnä ulkomaiset metropolit, mutta se on kapea osatotuus. Väki tunkee Helsinkiin, koska pienet kaupungit menestyvät niin huonosti.

Helsingin ohella Tampere, Jyväskylä ja Oulu imevät uusia kaupunkimaisia työpaikkoja. Niidenkään kasvuvauhtia ei kannata enää kiihdyttää. Turku on seudun kuntien keskinäisellä riitelyllä sysätty menestyvien keskusten joukosta.

Mikkelin kaltaiset pikkukaupungit olisivat ekologisesti ihanteellisia asuinpaikkoja. Riittävän suuria, jotta kaupungista ei tarvitse poistua yhtenään, mutta riittävän pieniä pitämään päivittäiset matkat lyhyinä. Miksi väki vähenee näistä ihanteellisen kokoisista kaupungeista?

Helsingistä on yritetty siirtää valtion työpaikkoja muualla maahan. Ne on perustettava uudestaan, koska työntekijöistä harva seuraa perässä. Aina törmätään samaan ongelmaan: paikkakunnalta ei löydy sopivaa työvoimaa. Jos toimipisteen perustaminen pikkukaupunkiin on vaikeata valtiolle, on se vaikeata yrityksillekin.

On joitakin työmarkkinoiden erikoistumiseen ja työnjakoon liittyviä vaikeasti hahmotettavia seikkoja, jotka puoltavat kaupungin suuruutta. Amerikkalainen kaupunkitutkimus ei anna toivoa edes Helsingin kokoiselle kaupungille. Vain miljoonien asukkaiden megapolit voivat sen mukaan menestyä.

Keski-Euroopan ja erityisesti Sveitsin pikkukaupungit tarjoavat vastaesimerkin pienistä, mutta elinvoimaisista kaupungeista. Sveitsissä ne ovat tehokkaasti verkostoituneet muodostaen tavallaan toiminnallisesti yhden kaupungin. Aivan välttämätön tekijä tässä on loistavan tasokas rautatieliikenne tiheine vuoroväleineen.

Suomessakin hyvä rautatieyhteys näyttää olevan edellytys kaupungin menestykselle. Suomessa ei oikein ole tutkimusta pienten kaupunkien menestyksen edellytyksistä, tai en minä ainakaan ole sellaiseen törmännyt.

Internetin ja rautateiden varaan voisi suunnitella hajautetumman kaupunkirakenteen. Silloin pitäisi hyväksyä se, että aluepolitiikka on pääasiassa kaupunkipolitiikkaa ja maaseutupolitiikka maaseutupolitiikkaa.