Iso kuva kadoksissa

Istuin kesäkuussa kuorma-auton lavalla rutikuivalla etelä-afrikkalaisella savannilla ja katselin muutaman kymmenen metrin päässä ruokailevaa norsulaumaa. Norsuja oli molemmin puolin kapeaa hiekkatietä. Automme pysäytettiin lauman keskelle.

Hetkeksi minun ja muiden lavalla olleiden turistien huomio kiinnittyi kokonaan emonsa takana piilotelleeseen pikkunorsuun. Havahduimme vasta, kun joku totesi, että olisi viisasta tarkkailla myös selkämme takana olevia kärsäkkäitä siltä varalta, että läsnäolomme sattuisi niitä ärsyttämään.

Kuluneen viikon poliittisessa debatissa on nähtävissä oireita norsuvauvan tuijottamisesta ympäristön kustannuksella. Huomion keskipisteenä ovat olleet kevään eduskuntavaalit. Turistin paikalla taas on ollut pääoppositiopuolue sdp, joka iski ensimmäisenä puolueena pöytään konkreettisia vaalilupauksia. Yksi lupauksista on, että puolue ei seuraavaan hallitukseen päästessään korota eläkeiän alarajaa. Puolue myös arvosteli hallituksen aikeita kiristää energiaverotusta.

Yksi sdp:n tulevaisuuden toivoista, Demarinuorten uusi puheenjohtaja Timo Kontio sanoo tänään ilmestyneessä Vihreässä Langassa kaipaavansa politiikkaan enemmän arvopohjaista päätöksentekoa numeroiden tuijottamiseen perustuvan ”asiapolitiikan” sijaan. Tämä on jalo tavoite, joka on myös linjassa sdp:n tämänviikkoisten puheiden kanssa.

Harmi vain, että tulevalla hallituskaudella hallitusvaltaan päätyvät puolueet joutuvat varmasti tuijottamaan pitkään ja hartaasti ainakin työikäisten määrään, työurien pituuteen ja ilmastotavoitteisiin liittyviä numeroita ja tekemään niiden pohjalta päätöksiä, joilla ei kansansuosiota kasvateta.

Esimerkiksi verotuksen painopisteen siirtäminen työn verotuksesta energian verotukseen on osa kehitystä, joka koskee laajemmin länsimaisen elämäntavan väistämätöntä muutosta. Tällä hetkellä pääoppositiopuolue kuitenkin tuijottaa vaaleja, eikä pysty tai halua nähdä maailman muuttuvan ympärillään.