Äiti ei enää jaksa

Mies hoitaa lapsia vaikka puoli vuotta tai nainen ottaa osapäivätyön ja jos molemmat töissä koko päivän, otatte hoitajan kotiin niin ei mene aikaa tarhamatkoihin. Tai sitten jotain muuta.

Edellisessä kommentissa oli asiaa. Mitä jos toinen vanhempi olisi välillä lasten kanssa kotona? Näin ehkä "kotiin tuleva mies" saisi vähän toisenlaista näkökulmaa kotielämään. Tai voisivatko molemmat vanhemmat tai toinen vanhemmista tehdä lyhennettyä työpäivää (osittainen hoitovapaa)?

Ei kai ole välttämätöntä nähdä asiaa niin, että ollaan joko kokopäiväisesti kotona tai sitten kybällä töissä? (Ainakin itse toivoisin, että olisi mahdollista sekä tehdä töitä että olla perheen kanssa riittävästi.)

Jopa ottaisit hoitajan pari kertaa viikossa kotiin muutamaksi tunniksi kerrallaan? Vosit lähteä kampaajalle, kauppoihin tai vaikkapa uimaan sillä aikaa kun hoitaja leikittää ja syöttää muksuja. Tai pistää hoitajan mukana lapset ulkoilemaan ja levätä kotona. Mannerheimin lastenhoitjat veloittavat 8,20e/tunti, ei tulisi kovin kalliiksi. Ja ehkä voisitte hyötyä myös siivoojasta, joka kävisi vaikkapa pari kertaa kuussa? Tietenkin kämppä on muutamassa tunnissa jo sen näköinen kuin siivoamisesta olisi viikkoa aikaa, mutta harkita kannattaa ehkä kuitenkin. Lastenhoitoavusta ja siivouksesta saa myös kotitalousvähennykset.

Nelivuotias on jo niin iso, että kaipaa luultavasti ikäistensä seuraa ja kodin ulkopuolisia virikkeitä, joten hän varmaankin hyötyisi kerhossa käymisestä pari kertaa viikossa. Muista pitää itsekin omista menoistasi ja harrastuksistasi kiinni: työväenopisto, avoin yliopsto, tanssikurssi tms... Onhan mies toivottavasti edes pari iltaa viikossa kotona niin että pääset hetkeksi kotiäitirumbasta.

Jos oikesti tuntuu, ettei mikään muu auta kuin töihin paluu, niin yrittäkää ihanat ihmiset saada jommalle kummalle osa-aikatyö. Kahdeksan tunnin päiväkotipäivä on etenkin yksivuotiaille raskas, sen olen käytänössä nähnyt. Ja täytyyhän ne kotityötkin jonkun tehdä. Tai sitten voisitten yrittää hankkia hyvän hoitajan kotiin jos sellainen löytyy. Mutta niin kliseiseltä kuin tämä kuulostaakin, lapset todellakin ovat pieniä vain hyvin lyhyen hetken ajan, ja sitten se on ohi, lopullisesti. Itse tekisin kaikkeni, jotta jaksasin kotona, mutta ihmiset ovat ykslöitä, ja ihmisten on tehtävä yksilölliset ratkaisunsa.

Muistuttaisin vielä, ettei äitien tarvitse olla täydellisiä eikä se ole tarkoituskaan. Olet kuitenkin äiti, joka välittää lapsistaan ja tekee parhaansa. Hyvä niin. Älä vaadi itseltäsi liikoja, kotiäitiys tuskin on helppoa ja kevyttä kenellekään. Muista halata ja pussata lapsia.

Olen mielenkiinnolla seurannut tätä blogia, itselläni kun on suunnilleen samanikäiset kaksoset. Tuttuja ajatuksia ja tunteita.

Meillä päädyttiin palkkaamaan hoitaja kotiin. Olemme tähän asti vuorotelleet mieheni kanssa kotona vanhempainvaa- ja lomajärjestelyillä, nyt olemme molemmat työelämässä. Ainakin tähän asti homma on toiminut loistavasti ja yhteistä aikaakin jää enemmän kun päiväkotikuskaamisia ei ole. Helsingissä hoitajan palkkaamista kotiin myös tuetaan varsin avokätisesti ja miksei tuettaisi; se on kaupungille silti edelleen halvempaa kuin päiväkotihoito.

Hoitajan palkkaavalle perheelle tässä on toki riskejä. Myös työnantajan velvollisuudet ovat perheellä itsellään.

Meidän perheen valinnat: molemmat puoli vuotta kotona, vuoden ikäisenä ihanaan tarhaan jossa lapsi viihtynyt alusta asti. Alkuun lyhyempää päivää, parin kuukauden jälkeen pidempää. Siivooja kotona kerran kuussa, ketään perheessä ei kiinnosta käyttää yhteisiä leikkihetkiä vessan kuuraukseen. Isovanhempien täysimuotoinen hyväksikäyttö, heidän täydellä suostumuksellaan. Muutaman kuukauden punkkauskin heillä, putkiremontin aikaan.

Jokainen tekee miten itselle sopii. Meille sopi näin. Kakkosen kanssa tehdään näillä näkymin sama. :)

Ajatelkaa yleisten mallien ulkopuolelta, vaihdelkaa rooleja, tehkää niinkuin hyvältä tuntuu. Kokeilkaa, mitään ei tarvitse tehdä pysyvästi.