Kuuma vaalinalussyksy 2010

Kansanedustajat palaavat kesälomilta viettämästä ylityövapaitaan ensi viikolla. Eduskuntavaaleihin on aikaa alle kahdeksan kuukautta ja edessä on politiikan kuuman kostea syksy 2010.

Moni äänestäjä muistaa vaalien läheisyyden vasta saadessaan joulukortin vaalipiirinsä kansanedustajalta. Oikeasti vaalityö on kuitenkin alkanut jo paljon ennen kuin edustaja päätti, että joulun alla lähetetäänkin kolminkertainen määrä kortteja normaalivuoteen verrattuna.

Ministeriöiden virkamiehet ovat kypsyneet jo kuukausia sitten rustaamaan vastauksia oman vaalipiirin äänestäjiä ajatellen tehtyihin kirjallisiin kysymyksiin. Niitä joissa esimerkiksi tiedustellaan voiko multialainen metsänomistaja saada viranomaisia henkivartijoiksi petojen varalta omaan metsäänsä mennessään (KK 670/2010 Lauri Oinonen, kesk).

Perussuomalaisilla olisi kyselyiden perusteella äänestäjiä vaikka neljänneksi suurimmaksi puolueeksi, mutta Timo Soini voi olla ehdolla vain yhdessä vaalipiirissä. Ihmiskloonausta odotellessa puolue jää vaaleissa kannatuslukemistaan, vaikka ei Soinin tavoite viidestätoista edustajasta välttämättä kauhean kauas jää.

Ainakaan sitä eivät estä uutterat vallan vahtipuudelit. Toimittajat kun eivät piikittele Soinia edes silloin, kun tämä haluaa kauppa- ja teollisuusministerin salkun. Minäkin haluan kansanhuoltoministeriksi jakamaan ostokortteja, mutta pahasti sekin on yhtä lakkautettu kuin kauppa- ja teollisuusministeriö.

Joka tapauksessa vuodenvaihteen jälkeen ympäri Suomea matkasaarnaavaan Soiniin törmääminen tämän työpaikalla Brysselissä voi olla puhelintaan näpyttelemättömän Ilkka Kanervan näkemiseen verrattavissa oleva ihme.

Perussuomalaisten kova kannatus muuttaa selvästi vaalikamppailun dynamiikkaa. Demareille voi osoittautua ylivoimaisen epäkiitolliseksi tehtäväksi kosia samaan aikaan Soinin suuntaan vetoa tuntevia duunareita ja toisaalta pääkaupunkiseutulaisia, jotka arpovat demareiden ja vihreiden välillä.

Vihreille perussuomalaisten nousu ei ole uhka, koska persujen äänestäjät eivät ole vihreiltä pois. Eduskuntatyössä suurten puolueiden heikentyminen vain vahvistaa keskisuurten vaikutusvaltaa.

Vihreän politiikan kannalta kasvava populistinen, arvokonservatiivinen ja ulkomaalaisvastainen poliittinen liike on tietysti ongelma. Edessä oleva äänestysprosentin nousu sen sijaan on demokratian riemuvoitto.