Karttakeppibisnes lyö lujaa

70 euroa. Sen verran maksaa yksi tunti peruskoululaisen tukiopetusta, jos vanhemmat ostavat sen opettajien iltapuuhanaan pyörittämältä yritykseltä TutorHouselta.

Viime viikkoina on nostattanut hiuksia kyseisen yrityksen omistajan ehdotus, että perheiden annettaisiin tehdä tästä kaupallisesta tukiopetuksesta kotitalousvähennys verotuksessaan, koska opetus tapahtuu lapsen kotona.

Yhteiskunta rahoittaisi näin peruskouluopetuksen lisäksi joidenkin sopivan varakkaiden ihmisten lasten koulumenestystä? Helsingin Sanomien nettisivuilla joku lukijoista ennusti, että seuraavaksi Suomessa kielletään peruskoulujen antama tukiopetus, koska se haittaa yksityistä elinkeinotoimintaa ja vääristää kilpailua.

Ehkä ei sentään, mutta hanke on askel kohti koulutusta, joka tuottaa tahtomattaan yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Se menestyy, jonka äidillä on varaa maksaa ekstraa. Ja äidillä, joka voi näin ottaa lapsensa pärjäämisen omiin käsiinsä, ei välttämättä ole enää kiinnostusta vaatia satsauksia peruskouluun.

Syntyy kierre, jossa yleinen peruskoulutus menettää maineensa – avautuu ovi koko peruskoulutuksen vapaalle kilpailuttamiselle.

Työn ja koulutuksen taloustieteeseen erikoistunut akatemiatutkija Tuomas Pekkarinen kertoi vuosi sitten Akateemisessa talousblogissa kokemuksista, joita Ruotsissa ja Chilessä on saatu kilpailun tuomisesta peruskoulutukseen. Tulokset ovat olleet pettymys.

Chilessä koulut ovat jakautuneet yhä enemmän vanhempien tulotason mukaan, mutta oppimistulokset eivät ole parantuneet. Ruotsissa koulut eivät saa Chilen tapaan valita oppilaitaan, mutta koulujen kilpailun lisääntyminen ei ole ainakaan petrannut oppimistuloksia.

Pekkarisen mukaan Suomen peruskoulu on vähentänyt tuntuvasti perhetaustan vaikutusta ihmisen tulotasoon. Koulutuspolitiikalla voidaan siis luoda tilanne, jossa tuloerot riippuvat enemmän yksilön omista ponnistuksista kuin ympäristötekijöistä. Jos halutaan.