Jihuu, äiti menee töihin!

Itse kuuluun näihin, jotka viihtyvät kotona lähes kolme vuotta lasten kanssa. Olen taas kokenut myös päinvastaisia kommenttaja kotiin jäämisestä. Lapseni ei kuulema opi tarpeeksi sosiaalisia taitoja yms. Minua sieppaa eniten tämä leiriytyminen koti vastaan työäidit ja toisten syyllistäminen mamma piireissä.

Kasvatustiede tukee koti hoitoa, mutta psykologia vahvistaneen tätä '..Tuloksena olisi ainakin avioeroja ja mielenterveyspalveluiden asiakkaita'

En aina jaksa ymmärtää miksi isompi lapsi viedään tarhan ja pienemmän kanssa ollaan kotona, tai ollaan työttämänä kotona ja pidetään lapsi pitkiä päiviä tarhassa. Kaikesta huolimatta uskon, että laadukas tarhahoito ei vahingoita lasta. Jokainen kuitenkin toimii itselleen parhaalla tapaa.

Sitten kestovinkkejä. Meidän poju 2-v ja pahat ihottumat atoopikkona kestovaipoista vauvana (ja kertiksistä) pienenä. Kokeile vaihtaa materiaaleja. Pojulemme ei sopinut ollenkaan matskuista fleese, polyestermokka, reikäinen hengittävä kangas (en muista nimeä). Oikeastaan kaikki luonnonmatskut toimi, parhaiten bambu ja bambufleese meni. Villa saataa myös ärsyttää herkkää ihoa. Silkkivaippa ihon ja vaipan välissä saattaa rauhoittaa.

Vaihtoväli myös tiheämmäksi, ilmakylpyjä ja perusrasvaa. Yöllä ehkä kertikset parempia. Toisaalta niissä ärsyttäviä aineita myös.

Päivähoito maksaa kunnasta riippuen n. 990 eur/kk/lapsi. Kuinkas paljon se bloggaaja maksaakaan veroja per kk?

Blogikommentoijana pisti silmään kirjoittajan toteamus:
"Kiinnostavaa blogikommenteissa ja muussakin keskustelussa on oletus, että kotona pitäisi vaikeuksista huolimatta jaksaa, ainakin toisen vanhemmista."

Kun nyt luin nuo edellisen kirjoituksen muut kolme kommenttia omani lisäksi, en kyllä itse nähnyt tätä näkökulmaa kovinkaan vahvasti. Olisiko bloggaajalla itsellä alitajuntainen ajatus siitä, että kotona pitäisi jaksaa, ja siksi on yliherkkä sille, mitä muut aiheesta sanovat?

Itse kuvittelin niin, että kirjoittaja nimenomaan haluaa olla lasten kanssa kotona, vaikeuksista huolimatta. Ehdotin kuitenkin mm. sitä, että molemmat vanhemmat tekisivät lyhennettyä työpäivää - mikä tarkoittaa sitä, että molemmat ovat töissä, ja lapset ovat sen aikaa hoidossa. Tämän perusteella voi kai ymmärtää, että ainakaan minä en arvota lasten kotihoitoa absoluuttisesti paremmaksi kuin päiväkotia/perhepäivähoitoa/vierasta hoitajaa kotona.

Eniten ihmettelisin sitä, että bloggaaja ei ota mitenkään kantaa toisen vanhemman töissäkäyntiin tässä tilanteessa. Ikäänkuin se olisi nimenomaan bloggaaja eli äiti, jonka kotona oleminen olisi kynnyskysymys, ja töihin meno, vaikkakin 80-prosenttisena, sitten jokin synti. Miten lasten toinen vanhempi, olettaakseni isä? Osittainen hoitovapaa hänelle(kin)???

Jokin kommentoijista totesi, että kliseisesti ja ihan todellisuudessakin pikkulapsiaika on vain lyhyt aika elämästä. Näin on paitsi äidin, myös isän kohdalla. Kiinnostaisiko isää nähdä suurempi osa lasten elämästä, kotona tai missä lapset nyt ovatkaan, ja viettää enemmän aikaa näiden parissa, vähemmän töissä?
(Näin hieman kärjistäen, tarkoitus ei ole kimmastuttaa nyt kumpaakaan vanhempaa ;) )

Näköjään se sitten on äidin asia hoitaa lapset kotona tai sitten äiti vie lapset päiväkotiin ja tuntee molemmista asioista syyllisyyttä. ;) Isän rooli on kai sitten siittää lapset.

Ihmisen lapsuusaika on tosiaan lyhyt ja on vaikea uskoa, että yksikään perhe vajoaa köyhyyteen, jos isä onkin vaikka vain pari kuukautta kokopäivätoimisesti hoitamassa lapsiaan kotona (tästä on myös tehty laskelmia, jotka kumoavat väitteen, vaikka vanhempien välillä olisi suuriakin palkkaeroja, sillä myös verotus vaikuttaa käteen jäävään rahaan). Toki lapset voivat olla tarhassakin, sillä eiväthän vanhemmat tietenkään koko vuorokautta siellä työpaikallaan vietä.

Ihmettelen kuitenkin sitä miten lasten hoitaminen ei sitten kehitä miestä ollenkaan, kun naiset muistavat aina korostaa miten ovat oppineet johtamista, organisointia (you name it), kun ovat olleet monta vuotta kotiäitinä - ja näitä taitoja ei siten voi olla kenelläkään muulla ihmsisellä ja varsinkaan lapsettomalla naisella...

Meidän kaksosperheessä mennään samoja latuja; teen itsekin nelipäiväistä työviikkoa tätä nykyä. Tämä on taloudellisesti kannattavampaa kuin se että tekisin täyttä viikkoa ja hoitaja olisi meillä viisi päivää viikossa.

On ollut mielenkiintoista huomata kuinka suopeasti kotiäitiyden kannattajat suhtautuvat meidän perheen valintaan, vaikka itse miellän itseni nimenomaan työssäkäynnin valinneeksi äidiksi, en kotiäidiksi. Kuitenkin, koska olen inhimillinen ihminen, olen ollut iloinen saamastani hyväksynnästä. Sovin nyt jollain tapaa kumpaankin "leiriin".

Ymmärrän valintaasi hyvin; tykkään itse olla lasten kanssa mutta kaipaan arkeeni muutakin kuin äitinä olemista. Kotiin jääminen useaksi vuodeksi ei tullut mieleenkään kun muukin vaihtoehtokin oli. Kun työ on kiinnostavaa, työssäkäynti pitää mielenkin virkeänä. Ansiotyöstä lisäksi maksetaan palkkaa, mikä sekin helpottaa elämää kummasti.

Kestovaipoista: meillä vaippaihottumavaiheessa kertakäyttöiset vaan olivat iholle parempia. :/ Silloin oli kesähelle, nyt syssymmällä ongelmaa ei enää ole. (Silti kyllä käytetään kertiksiä välillä! ;) ) Tosi yksilöllistä taitaa tuo vaippamatskuiohin reagoiminen olla.

Kiva, kun kirjoitukseni herättää keskustelua! Arvasinkin, että tämänkertaista kommentoidaan, sillä kotiäiti vai uraäiti -aihe on aina yhtä kuuma.

Sitten jotain vastauksia kommentteihin.

Maria Korjalle: En tarkoittanut mitenkään dissata kotiäitejä tai lasten kotihoitoa yleensä vaan vähän kärjistäen puolustaa omaa valintaani. Sanoin, että jos minunkaltaiseni tyypit olisivat monta vuotta kotiäiteinä, tulokset eivät varmaan olisi kovin hyvät. Sinun tapauksessasi on varmasti päin vastoin. Kiitos vaippavinkeistä!

Rahat: Tiesin, että päivähoito maksaa kunnasta riippuen noin 900 euroa. Tietysti kaikkien kohdalla kuukausittainen verosumma ei ole niin suuri, mutta kyllä monella tuo ylittyy reilustikin. Lisäksi päiväkodilla on yhteiskunnassa työllistävä vaikutus ja myös lastentarhanopettajat, siivoojat, keittäjät yms. maksavat veroja. Sitä paitsi koko päiväkotijärjestelmä on luotu sitä varten, että yhteiskunta tarvitsee vanhempien työpanosta.

Orvokki ja Ajatus: Kirjoitan blogia omasta näkökulmastani, mikä on tietysti äidin. Luonnollisesti isällä on samat vastuut ja oikeudet kuin äidilläkin ja omat syyllisyytensä tai kipukohtansa. Meidän perheessämme isän on tässä elämäntilanteessa todella hankala jäädä kotiin. Hänellä on oma yritys, joten sijaisen saaminen hänen työtehtäväänsä on käytännössä mahdotonta. En tiedä miten muut yrittäjät ovat ratkaisseet näitä asioita...
Esikoista mies jäi hoitamaan kotiin ja teki käytännössä koko ajan myös töitä, mikä oli todella raskasta kaikille. Nyt firma on kasvanut, ja kotiinjääminen ei valitettavasti ole vaihtoehto.

Viv: Kiitos vaippavinkeistä ja kannustavista kommenteista!

Perheet ja lapset ovat niin erilaisia. Minä en ollut pienten lasteni kanssa hoitovapaalla lasten takia. Olin hoitovapaalla ITSENI takia. Työelämässä on mielestäni paljon rankempaa kuin kotona. Koin kotiäitiyden hengähdystauoksi töistä. Riippuu tietenkin millaista työtä tekee.

Lasten vieminen päiväkotiin ei kirpaissut yhtään, hyvinhän heitä siellä hoidetaan. Sen sijaan oma paluu työelämään tuntui paljon rankemmalta.

Että näinkin eri tavalla voivat ihmiset asian kokea...