Tuulivoiman ahdinko jatkuu: Moventas vähentää 90 henkilöä

Onpas kummallista, että täysin tukiaisten varassa elävä, ympäristövaikutuksiltaan plusmiinusnolla-tasoa oleva energianmuoto on vaikeuksissa, kun valtioilta loppuu raha mielikuvapolitiikan pelaamiseen.

Milloinkahan näkisin sen ihmeen, että Vihreän Langan - tai edes minkä tahansa isomman lehden - toimittaja kirjoittaisi siitä, miten koko maailmassa on onnistuttu asentamaan fossiilisista varavoimalähteistä riippuvaista tuulivoimaa vain noin saman verran mitä yksi ainoa maa asensi likimain hiilineutraalia ydinvoimaa reilun kymmenen vuoden aikana? Tai siitä, miksi tämän maan - Ranskan - hiilidioksidipäästöt per capita ovat vain noin 2/3 Tanskan vastaavista, huolimatta halvasta sähköstä? Ja ehkäpä jopa vetäisi faktoista johtopäätöksiä?

Olettaen tietysti että ympäristönsuojelu, tai edes tutkiva journalismi, olisi toimittajan agendalla.

Ei ole estettä tuottaa tuulella ja auringolla vaikka kaikkea sähköä jo nyt jos niin vain päätetään,superverkko tuo sähköä sieltä missä tuulee tai paistaa, vesivoima ja sähkön oikea hinnoittelu tasaavat vaihteluita. Tekniikka on jo olemassa, hinta on vain kalliimpi kuin fossiiliset ilman oikeata hiiliveroa (100-200€/ t CO2) tai ydinvoiman hinta ilman oikeita eli lähes rajattomiin korvauksiin yltäviä vakuutusmaksuja. Ydinvoima myös tuppaa levittämään ydinpommeja tuottaessaan samalla ydinpolttoainetta eikä uraani riitä lähestulkoonkaan kattamaan kuin lilliputtiosuuden maailman energiasta ilman supervaarallisia hyötyreaktoreita.Pieni talousnotkahdus voisi tulla aluksi, mutta olisi sen arvoista.

Olen pahoillani, mutta kommentissasi on lähinnä asiavirheitä. Yritän niistä muutaman oikoa, mutta suosittelen lukijoita tekemään omaa tutkimusta. Tietoa on kyllä, ja sen löytäminen on nykyisin melko helppoa.

Superverkko on edelleenkin teoriaa, ja vaikka rahaa löytyisi, sen toteutumista ei kannata lähimpään 20 vuoteen odotella. Kyseessä on yksinkertaisesti valtava infrastruktuuri-investointi.

Sähkön tuotannossa tuotannon varmuus on tehon ohella ratkaisevaa. Kotitaloudelle sähkökatko on vain pikkukiusa, mutta verkolle ja talouselämälle häiriöt voivat olla kohtalokkaita. Tämä tarkoittaa varavoiman tarvetta, sillä teknisiä keinoja tarvittavan tehomäärän säilömiseksi ei ole. Pumpattavaa vesivoimaa ei voi merkittävästi lisätä, ja muut ratkaisut ovat yksinkertaisesti tehotiheydeltään riittämättömiä. Esimerkiksi kaikki tähän mennessä maailmassa valmistetut akut riittäisivät säilömään maailman sähköntuotannon noin 10 minuutin ajaksi. Seuraukset näemme esim. Tanskassa: kalliista energiasta huolimatta, sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt ovat siellä vähintään kolminkertaiset Ranskaan verrattuna.

Tähän mennessä suurimmat vahingot ydinvoimalaonnettomuuksista ovat aiheutuneet propagandasta ja pelonlietsonnasta - WHO:n mukaan Tshernobyl johtaa ehkä enintään 4000 ylimääräiseen kuolemantapaukseen 40 vuoden aikana, Greenpeace saa luovalla kirjanpidolla (mm. kaikki laskeuma-alueella lisääntynyt syöpä laskettiin automaattisesti Tshernobylin syyksi, ottamatta esim. Neuvostoliiton terveysjärjestelmän romahdusta huomioon) ja suoranaisella puijauksella lukemaksi 270 000, mikä on sekin vähemmän kuin Euroopassa kuolee vuodessa ilmansaasteisiin - mutta säteilypelkoiset äidit abortoivat ainakin 100 000 sikiötä onnettomuuden jälkeen. Sopii kysyä, kenen on vastuu, ja kenen pitäisi maksaa.

Yhtään ydinasetta ei ole rakennettu voimalaitoksissa rikastuneesta plutoniumista. Tähän on hyvä syy - pitkän pitoajan vuoksi reaktoriplutonium "myrkyttyy" isotoopilla Pu-240, joka tekee pomminrakennuksesta erittäin vaikeaa. Useampi atomipommi-insinööri on todennut, että reaktoriplutoniumista ei olisi mitään järkeä tehdä pommeja, koska niin paljon helpompiakin keinoja on. Yksikään ydinasevalta ei olekaan tätä reittiä valinnut. Totta on, että 1962 tehtiin ydinkoe "reaktoriplutoniumilla;" lähempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että kokeessa käytetty plutonium oli peräisin myös pomminvalmistukseen suunnitellusta reaktorista jota oli ajettu pomminvalmistusprofiilin mukaisesti. Reaktori oli fyysisesti erilainen kuin nykyiset.

Useimmissa hyötöreaktoreissa on vastaava ongelma pomminvalmistuksen kannalta. Maailmalla on kokeiltu myös reaktoreita, jotka on nimenomaan suunniteltu ehkäisemään ydinaseiden leviämistä. Esimerkiksi poliittisista syistä ja halvan öljyn vuoksi 1994 lopetettu IFR-reaktori olisi tehnyt plutoniumin rikastamisesta niin hankalaa, että ydinasetta hamuava ei olisi varmasti kyseistä reittiä valinnut. Mitään tarvettahan ei ole tehdä plutoniumin rikastamisesta mahdotonta; siitä on vain tehtävä vaikeampaa kuin vaihtoehdot.

Uraania ei ole etsitty aktiivisesti pitkiin aikoihin, ja uraanin hinnan kasvaessa nykyisin marginaaliset esiintymät tulevat kannattaviksi. On arvioitu, että uraanin hinnan kolminkertaistuminen tekisi merivedestä erotuksen kannattavaksi; siihen ei kuitenkaan tarvinne mennä, sillä useat maat - Intia etunenässä - kehittelevät toriumsykliin perustuvia voimaloita. Toriumia on niin paljon, että voidaan puhua oleellisesti ottaen loppumattomasta energianlähteestä. Sillä voidaan korvata myös osa nykyisten ydinvoimaloiden polttoaineesta.

Vielä polttoaineen loppusijoituksesta: Länsi-Afrikassa sijaitsevassa Oklon uraaniesiintymässä toimi luonnollinen ydinreaktori noin 250 000 vuoden ajan, pohjaveden tihkuessa esiintymän läpi. 2,5 miljardin vuoden kuluessa reaktiotuotteet siirtyivät enintään joitain kymmeniä metrejä. Pohjavedestä huolimatta.

Tarkistakaa toki kaikki nämä tiedot, älkää minua uskoko.