Työpaikkakiusaajat

Onko sinunkin työpaikallasi pari kollegaa, joiden kanssa työnteosta ei  tule mitään? He vaikuttavat mukavilta ja hymyilevät aina sinut nähdessään mutta ovat itse asiassa pahimmanlaatuisia häiriköitä.

Kun puhut puhelimessa, he höpöttävät kovaan ääneen omia asioitaan niin, ettet kuule mitä puhutaan. Kun siivoat työpöytääsi, he muka auttavat sinua, mutta vain sotkevat sen entistä pahemmin. Kun alat kirjoittaa rästiin jäänyttä muistiota, he haluavat juuri silloin käyttää tietokonettasi.

Kun syöt lounasta, he poimivat parhaat palat lautaseltasi ja kun käyt vessassa, he hakkaavat suljettua ovea. Kun tapaat tärkeän yhteistyökumppanin, he kiljuvat ja repivät sinua lahkeista. Pikkujouluissa he haluavat vain istua sylissäsi ja imeä rintaasi takahuoneessa.

Kotiäidillä on töissä tällaista. Ainakin minulla. Ei ihme, että äidit ovat välillä vähän kireitä.

Menestyminen näissä hommissa vaatii paljon. Ylitöitä, joustavuutta, sairaanakin pitää jaksaa, kiitosta ei saa, negatiivista palautetta kyllä. Et ole edes varma, oletko tehtävääsi pätevä, mutta yrität hulluna, koska koko yritys on vaarassa, jollet selviä töistäsi. Kehuskelet omia ratkaisujasi, jotta kaikki vakuuttuisivat hyvyydestäsi - myös sinä itse.

Tietysti voi ajatella, että kotiäidin tehtävä on vain hoitaa lapsia eikä tehdä muita kotitöitä, mutta ainakin meidän kolmilapsisessa perheessämme se on mahdotonta. Jos ei koko päivänä korjaa roskia ja ruuantähteitä lattialta, niissä saa illalla kahlata. Jos ei tiskaa, astiat loppuvat ja niin edelleen.

Mies tekee ansiotöiden jälkeen sen minkä ehtii, mutta työtä vain riittää ja riittää. Ja suuri osa siitä pitää tehdä yhdellä kädellä, sillä joku todennäköisesti haluaa olla sylissä.

Hohhoijakkaa. Tiedän, tämä on tällaista vain hetken, nyt kun lapset ovat pieniä. Ja tiedän, että tätä tulee joskus monen vuoden päästä ikävä. Mutta nyt se ei kauheasti auta.

Muistan aina, kun esikoisen odotusaikana eräs työkaveri sanoi, että nyt sinun pitää nauttia, koska tämä on viimeinen kesäloma, jolloin voit tehdä mitä haluat. Yritin kyllä: nukuin, istuin kahviloissa ja kävin elokuvissa varastoon, mutta silti vain odotin innoissani vauvan syntymää.

Eihän siitäkään osaa nauttia, että toistaiseksi työpaikalla ei ole häiriköitä. Sitä paitsi vähän tylsäähän sekin on.