Tappamisen peruskurssi

Nykyisen siviilipalveluksen ongelmana on se, että se tarjoaa loppuen lopuksi hyvin vähän sellaista palvelusta, josta olisi hyötyä maan joutuessa kriisiin (ei välttämättä edes sotilaalliseen) tai hyötyä ylipäätään. Ja voisit avata silmäsi ja lopettaa puheet high tech -sodankäynnistä - yhä edelleen suurin peloite suurvaltaviholliselle on puolustustahtoinen ja laaja armeija joka sotii omalla maallaan - tämähän on nähty mm. Afganistanissa 80-luvulla ja Tsehtseniassa nykyään - pienet joukot taistelevat onnistuneesti teknologisesti ylivoimaista vihollista vastaan esimerkiksi Igloilla (olalta laukaistava it-ohjus) ja tienvarsiväijytyksillä (samankaltaisilla, joihin esikerkiksi suomalaisia sissejä koulutetaan).

"Seuraukset ovat tunnetut. Suomi on Euroopan väkivaltaisin maa. Täällä tapetaan ja pahoinpidellään enemmän ihmisiä kuin missään muussa länsimaassa."

Tiedät varmaan itsekin puhuvasi hevonpaskaa tässä. Kannattaisi varmaan tutustua rikostilastoihin ennen kuin laukoo päästään jotain näin järjetöntä. :S Edes suhteellinen väkivaltarikollisuus ei ole kuin murto-osa esimerkiksi USA:n vastaavista tilastoista. Myöskään Puola, Balttian maat, Iso-Britannia, Ranska jne. eivät taida olla länsimaisia valtioita?

Kyllä väkivaltarikollisuuden syyt ovat jossain muuaalla kuin siinä että onko maassa yleinen asevelvollisuus vai ei. Kumma kun Sveitsiläiset eivät johda näissä tilastoissa, vaikka "Sveitsin armeija perustuu järjestelmään, jossa reserviläiset säilyttävät henkilökohtaista asettaan kotona myös varusmiespalvelun jälkeen kertausharjoitusten välisenä aikana. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että lähes jokaisella alle 42-vuotiaalla miehellä on kotonaan rynnäkkökivääri ja myös jonkin verran ammuksia. Sveitsin armeijan mukaan reserviläisillä on kodeissaan 519 000 rynnäkkökivääriä ja sotilaspistoolia. Lisäksi entiset sotilaat omistavat yksityisesti vajaat 100 000 rynnäkkökivääriä. Armeija kouluttaa reserviläisiään parin vuoden välein noin kolme viikon pituisissa kertausharjoituksissa. Harjoitusten välilläkin reserviläisillä on velvollisuus käydä verestämässä taitojaan ampumaradalla." Lähde: Wikipedia

Outo kommentti. On aivan yleisesti tiedossa, että Suomessa on muihin länsimaihin, erityisesti Pohjoismaihin verrattuna runsaasti väkivaltarikollisuutta, siis kun suhteutetaan luvut väkimäärään. Näin on ollut niin kauan kuin tilastoja on pidetty. Ks. esim. oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen sivut.

Syitä on varmasti monia. Mutta varmaa on, että yleinen asevelvollisuus, siis tappamisen opettaminen kaikille, ei ainakaan vähennä väkivaltaa. Arvelisin että päinvastoin.

Armeijan ja itsemurhatilastojen yhdistäminen tuntuu melko kaukaa haetulta. Kirjoitus antaa lähinnä selittelyn ja ylitulkinnan maun suuhun. Lisäksi kehottaisin lukemaan Tuntemattoman sotilaan uudestaan, sillä Antti Rokka ei ollut missään muodossa sivarin kaltainen, ei toimiltaan eikä ajatusmaailmaltaan. Varmasti varsin älykkäältä vaikuttavana henkilönä tarkasti lukemalla tajuat, että Antti Rokka kapinoi, koska komentajien taktiikat olivat vääriä. Hän siis teki mitä sotilaan kuuluukin tehdä, eikä sivarin. Epäilen, että Rokalla ei missään vaiheessa ollut tahtoa lähteä rintamalta lukemaan iltasatua päiväkotiin tai tyhjentämään vanhainkodin paperiroskista.

Ai, nyt onkin suhteutettuna väkilukuun ja kyse olikin vain Pohjoismaista? Kaikissa muissakin Pohjoismaissa on - Islantia lukuunottamatta - asevelvollisuus. Mitä se siis muka todistaa suuntaan tai toiseen?

Ei ihmisiä tarvistse opettaa tappamaan, kyllä siihen pystyy vaikkei olisi armeijaa käynytkään - esimerkkejä tuskin tarvitsee erikseen mainita. En näe mitään funktiota siinä, että joku tappaa kännipäissään teräaseella toisen humalaisen (tämähän on siis yleisin suomalainen henkirikos) sen kanssa, että armeijassa oppii tuhoamaan maahasi hyökkäävän panssarivaunun.

Ei ole nämä vellipöksysivarit perehtyneet Suomen historiaan. He eivät osaa eivätkä kykene arvostamaan sodamme sankareita, rakkaita isiä ja isoisiä, jotka periksiantamatta uhrasivat jäseniään, henkiään meidän ja valitettavasti raukkamaisten siviilipalvelusmiestenkin turvatun elämän takaamiseksi. Suomi ei koskaan ole pärjännyt eikä pärjää pärjää ilman kunnollista omaa armeijaa. Naapurimme idässä on ikuisesti arvaamaton kansa, jota vastaan tulee aina varustutua sotilaallisesti kunnolla.
Suuri kunnia varusmiespalvelun suorittaville nuorille, häpeä sivariraukoille! Hävetkää sivarit! Nykyinen varusiespalvelu on sinänsä leikkiä verrattuna siihen palveluun, jota aikaisempi kunniakas sukupolvi sai läpikäydä. Siksi sen suorittaminen pitäisi olla helppoa myös vellipöksyille.

Maailmansodat ovat ollutta ja mennyttä. Nykyhetki on täysin erilainen.

En usko että Suomella on minkäänlaisia mahdollisuuksia Venäjää vastaan. Sieltä tulee pari vetypommia ja sillä selvä. Ei suomalaisia, ei tarvetta myöskään sissisotaan, kun Suomi on muuttunut isoksi järveksi.

Itseäni ei voisi V Ä H E M P Ä Ä kiinnostaa mikään valtionpalvelus. Ottaa kauheasti päähän koko juttu, armeija, sivari. En myöskään linnaan aio mennä. Hommaan ehkä hullun paperit tai jotain kun on kutsunnatkin syksyllä.

En tiedä onko tämä sivarit & vellipöksyt-juttu vitsi vai ei, sen on kai (käyttäen ks.henkilön stereotypiavarastoa) kirjoittanut joku vanha äijä, joka ei ole ikinä sotaa nähnytkään.
Jatkosodan suurin sankari oli Arnd Pekurinen. Mies, joka kuoli oman eettisen näkökulmansa takia. Vaikka kaikki muut tekivät toisin, hän teki niinkuin piti itse oikeana. Sitä on rohkeus.

Mitä raukkamaista on siinä, ettei halua tappaa?

"En usko että Suomella on minkäänlaisia mahdollisuuksia Venäjää vastaan. Sieltä tulee pari vetypommia ja sillä selvä. Ei suomalaisia, ei tarvetta myöskään sissisotaan, kun Suomi on muuttunut isoksi järveksi."

En usko , että venäläiset olisivat niin tyhmiä. Eiköhän ne mieluummin miehitä Suomen ja rakentaisivat tänne tukikohtia ja lomaparatiisejä. Eihän kauniin ja puhtaan maan nukettamisessa ole mitään järkeä , kun alue on käyttökelvoton seuraavat 10 000 vuotta!

Aika lapsellista heittoa sivareista ja kunniakkaista sukupolvista. Mitä kunniakasta oli vuoden 1918 teloituksissa ja vankileireissä? Isoisääni ei ammuttu, mutta kolme hänen veljeään teloitettiin kaikki samana päivänä ja yksi veljistä, jolla oli jo USA:n viisumi, vangittiin sodan jälkeen ja heitettiin vankileirille. Suomen verisin sota oli 1918, jossa tapettiin enemmän siviileitä jo pelkästään Tampereen valtauksessa, kuin siviileitä kuoli yhteensä sotavuosina 1939-1945. Toisessa maailmansodassa kuoli yhteensä 58 miljoonaa siviiliä ja "vain" 2 miljoonaa sotilasta. Sotilaat selviävät siis suuremmalla tod.näk. sodista hengissä kuin siviilit. Vain pelkurit menevät armeijaan eli pelkäävät ryssää tai pelkäävät etteivät saa työtä, jos eivät ole käyneet armeijaa. Pelkäävät myös sukulaisiaan, naapureitaan ja kavereitaan, eivätkä uskalla kieltäytyä armeijasta. Sivariksi ryhtyminen vaatii rohkeutta ja selkärankaa!

" Jatkosodan suurin sankari oli Arnd Pekurinen. Mies, joka kuoli oman eettisen näkökulmansa takia. Vaikka kaikki muut tekivät toisin, hän teki niinkuin piti itse oikeana. Sitä on rohkeus."

Tästä olen samaa mieltä, jokaisen on toteltava omaa omatuntoaan.

"Mitä raukkamaista on siinä, ettei halua tappaa?"

Tästä taas ainakin osittain eri mieltä. Ajattelepa vaikka tilannetta, jossa joku vieras hyökkää sinun tai/ja perheesi kimppuun tapaakseen teidät kaikki. Sitten voit kysyä uudestaan, mitä raukkamaista on siinä, ettei halua tappaa?

Eihän siinä toki mitään raukkamaista olekaan, mutta vaikket itse välittäisikään omasta elämästäsi (ainakaan hyökkääjän elämää enempää), kenties perheesi kuitenkin haluaisi jäädä henkiin ja toivoisi sinun oman henkesi uhallakin tarttuvan aseisiin.

Eli ei armeijassa ainakaan pitäisi olla kyse tappamisesta sinänsä vaan puolustautumisesta. Jos siviilit kerran sodissa kärsivät eniten, ei tilannetta varmaan ainakaan helpottaisi se, että koko kansa koostuisi pelkistä siviileistä.

Niin kauan, kun olisi muita, jotka hoitaisivat maanpuolustuksen, en minäkään mieluusti tarttuisi aseisiin. Jopa oman elämäni saattaisin (ainakin teoriassa) uhrata vieraan sotilaan elämän edessä. Mutta kun sodissa ei ole kyse vain valinnasta oman tai vieraan sotilaan hengen välillä. Sodissa on kyse koko kansan (miljoonien ihmisten) ja lisäksi tulevien sukupolvien elämistä ja elämisen edellytyksistä (vapaa maa vai miehitetty).

Sotaelokuvia katsellessa tämä todellisuus vaan helposti unohtuu ja koko sotiminen alkaa näyttää pelkältä väkivaltaviihteeltä todellisten ihmisten kesken.

Eli vielä, mitä raukkamaista on siinä että ei halua tapaa?

Vastaan kysymykseen näin:

Siinä on se raukkamaisuus, että valitessaan heittää aseet nurkkaan, tämä fyysisesti voimakas, terve nuorukainen ei valitse vain itselleen vankileiriä/teloitusta/pälkähästä pääsyä vaan hän valitsee myös (miehittäjän humaanisuudesta ja älykkyysosamäärästä riippuen) koko kansalle ehkä nälänhädän, vankileirejä, tautiepidemioita, joukkoteloituksia, kansallisen kielen ja identiteetin hävittämistä, köyhyyttä, puutetta, kurjuutta, kuolemaa.

Eli kieltäytyessään välittömästä kuoleman aiheuttamisesta naapurikansalle hän kenties valitsee moninkertaisen määrän kuolemaa ja kurjuutta omalle kansalleen.

Joku näkee asian ehkä toisin, mutta jos katsoo itään, niin ainakin osa näistä uhkakuvista pääsi balttianmaiden kohdalla toteutumaan silloin kun suomalaiset valitsivat tarttua aseisiin ja välittivät saman kohtalon.

Mielenkiintoinen ajatus, että asevelvollisuuden suorittaminen olisi syy Suomen korkeisiin väkivaltalukuihin. Ruandassa ei tietääkseni ole ollut yleistä asevelvollisuutta eikä aseitakaan kovin paljon. Nuijilla ja veitsilläkin saatiin ilmeisesti paljon enemmän ruumiita kuin v. 1918 Suomessa. Mutta eiväthän pasifistit halua edes estää kansanmurhia toteutumasta. Annetaan vain tappaa ja kauhistellaan aseiden myyjiä.
Chamberlain neuvotteli Hitlerin kanssa ja sai rauhansopimuksen aikaan. Tulos: Hitler piti länsimaita heikkona, hyökkäsi ja jatkoi juutalaisen teurastamista.
Mitä tekivät Hollantilaiset rauhanturvaajat Srebzenizassa; eivät pyssyineen estäneet Serbejä. Tulos: 8000 siviiliä tapettiin. Mitä Sinä sivari olisit tehnyt siellä?
Tuskin kovin moni nauttii tappamisesta, mutta näyttää siltä, että tässä maailmassa löytyy ihmisiä, jotka katsovat oikeudekseen tehdä asioita edukseen, jopa tappaen siviilejä. Siksi olen valmis tarttumaan aseeseen ja taistelemaan meidän yhteiskuntaamme vahingoittamaan haluavia vastaan.
Jos näet jonkun teurastavan toisia, mitä teet? Poliisillakin näyttää olevan ohjeena, ettei saa ampua, vaikka toinen teurastaa kavereitaan ( vrt Kauhajoki ). Urpo Harva kirjoitti aikanaan, että hyvää tarkoittaneet ihmiset ovat saaneet tavattomasti pahaa aikaan.

"En usko että Suomella on minkäänlaisia mahdollisuuksia Venäjää vastaan. Sieltä tulee pari vetypommia ja sillä selvä. Ei suomalaisia, ei tarvetta myöskään sissisotaan, kun Suomi on muuttunut isoksi järveksi."

Vieläkö joku puhuu tuollaisesta sodankäynnistä vakavissaan? Luulin tuollaisten puheiden jääneen jonnekin kylmän sodan aikakaudelle.

Onko sinulla mitään käsitystä, kuinka monta aseellista konfliktia maailmassa on käyty toisen maailmansodan jälkeen - joka muuten on ainoa konflikti maailmanhistoriassa, jossa on käytetty ydinasetta?

Maailma on täynnä aseellisia konflikteja, eikä yhdessäkään niistä käytetä ydinasetta. Ei Venäjäkään sellaista käyttänyt edes tässä uusimmassa konfliktissa Georgian kanssa. Ydinaseen käyttö vaatii aivan erityisen painavat perustelut.

"Hommaan ehkä hullun paperit tai jotain kun on kutsunnatkin syksyllä."

Miettisit nyt kuitenkin asenteesi perusteet uudelleen.

Olen aina ihmetellyt että kuinka sinisilmäisiä aseistakieltäytyjät ovat.Suomi tarvitsee armeijansa. Vaatii muuten enemmän selkärankaa mennä armeijaan komennettavaksi kuin sivariin. Kysyn teiltä, miksi ihminen ei saisi mennä valtavirran mukana? Mitä vikaa siinä on? Siinä sitä sitten harmitetllaan kun itänaapuri tulee ja voimalla eikä kaikki maamme miehet osaa edes ampua. Jos voitamme sodan, ole siinä sitten kun et tehnyt mitään maasi puolesta. Meillä on paha maailma. Joidenkin vain täytyy suojata muita siltä.

Voisiko joku historiaa tunteva luetella kaikki ne kerrat jolloin Venäjä/Neuvostoliitto on hyökännyt Suomen kimppuun, että pasifistit tietäisivät kuinka tärkeää on sotilaallinen maan puolustaminen.

Kahta minä pelkään: militantit ja rauhan puolustajat. Nämä molemmat ovat saaneet aikaan enemmän vahinkoa kuin hyötyä.
Olen suorittanut varusmieskoulutuksen. Siellä opetettiin tappamaan, jos sellaiseen tulisi tarvis. Siellä opetetettiin paljon muutakin kuten sellaista, että on tehtävä joskus niin kuin käsketään eikä niin kuin itse haluaa. Pahin nulikkamaisuus jäi sille tielle.
Lapsena näin saunassa miehen, jolla oli vistot sota-arvet, talvisodan perua. Pyyysin miestä kertomaan sodasta. Hän murahti, että kertoisi sitten kun olisin kyllin vanha ymmärtämään. Tämä mies oli iso-isäni.

Kumma kyllä, nämä kunnian kiehet antavat vieläkin jotakin. Kun joskus tulee tiukkaa niin kuin elämässä itse kullakin tuppaa tulemaan, sanon itselleni: ok. minulla on nyt hankalaa, mutta vaihtaisinko nykytilanteen siiihen mitä iso-isäni ja ne muut miehet joutuivat kokemaan puolustaessaan Laatokan saaria? Vastaus on ollut aina kielteinen.

Aseistakieltäytyjät haluavat rauhaa, mutta millä he sen saavat? Huutamalla megafonilla Helsingin keskustassa rauhan puolesta? Tehokasta. Toimi vaunna hippi ja kitara. Ei asepalveluksessa opita vain tappamaan. Siellä opitaan niin paljon muutakin, että se luettelo on pitkä. Aina kun on halutta rauhaa, naapuri valmistautuu sotan. Tasa-arvoista yhteiskunta ei ole ollut eikä tule olemaankaa. Aina jotkut haluaa enemmän kuin muut.

"Seuraukset ovat tunnetut. Suomi on Euroopan väkivaltaisin maa. Täällä tapetaan ja pahoinpidellään enemmän ihmisiä kuin missään muussa länsimaassa. Itsemurhissa kamppailemme joka vuosi maailmanmestaruudesta."

Tähän on pakko sanoa, että väkivaltaisimmat tuntemani ihmiset eivät koskaan käyneet armeijaansa loppuun asti - armeijassa selviytyminen vaatii tunteiden hallintaa ja itsekuria - tai hankkivat suoraan vapautuksen koko leikistä. Ja onpa aika moni sivari ja aseistakieltäytyjä kunnostautunut myöhemmin puukkosankarina, eli se siitä väkivallattomuudesta.

Ja vasta armeijanko jälkeen ihmiset alkavat kohdella toisiaan väkivaltaisesti? Minusta moinen alkaa jo ala-asteella, ihan ilman armeijaa. Ja naisetkin (samoin kuin pikkutytöt) ovat kunnostautuneet viime aikoina väkivaltaisuudessa, vaikka eivät armeijaa ole käyneetkään.

On armeijassa toki järkeistämisen varaa vieläkin, se tosiaan aiheuttaa pahimmillaan melkoisia ongelmia nuorille miehille ja pitää sisällään melkoisen määrän idiotismia ja jäykkiä järjestelmiä, mutta rajansa hippipopulismillakin. Jos asioita tarpeeksi (populistisesti) yksinkertaistetaan, voidaan väittää, että sodat loppuvat, jos iso poika ei mene armeijaan, mutta eihän se todellisuus ihan näin mene, kuten Jarkko Tonttikin varmasti muiden historiansa tuntevien lailla tietää. Eli jätetäänpä se populismi populisteille ja keskitytään harrastamaan ajattelun ja älyllisen rehellisyyden jaloa mutta harvinaista taitoa...

Toisen kerran jo lyhyen ajan sisään on tullut hassu fiilis siitä, kuinka vihreiden toimijoiden mielestä laki koskee vain "muita", ei vihreitä.

Toivon todella, että asepalveluluksen suorittanut, jonka fiktiivinen Tontti työnantajana hylkää vakaumuksen, mielipiteen jnpp takia ei jätä asiaa siihen.

Sekä fiktiiviselle Tontti-työnantajalle että työnhakijalle: Suosittelen tutustumaan mm. tasa-arvoa koskemaan lainsäädäntöön. Ihan ensimmäisenä voisitte vilkaista vaikka http://www.tasa-arvo.fi/Resource.phx/tasa-arvo/tasa-arvovaltuutettu/syrj... .

Tuolla harvinaisen selkeästi kerrotaan, miten Suomen valtio suhtautuu syrjintään mm. vakaumuksen tai mielipiteen takia.

Jarkko: Osaatko kertoa, mitkä muut lait eivät koske sinua?

Kummastelin yllä Tontin näkemyksiä toiminnassaan työnantajana ja Suomen lakia ja näiden yhteensovittamista. Maallikon näkökulmasta näiden välissä on sovittamaton ristiriita.

Erityisen kiinnostavaksi ja pelottavaksi tämän ristiriidan saa, kun huomioi Tontin koulutuksen ja työhistorian:

KOULUTUS
...
Valtiotieteiden maisteri (VTM, Käytännöllinen filosofia, Poliittinen historia, Kotimainen kirjallisuus). Helsingin yliopisto 21.2.2001.
...
Oikeustieteen tohtori (OTT). Helsingin yliopisto 31.5.2002.

TYÖKOKEMUS
...
Eduskuntasihteeri. Vihreä eduskuntaryhmä 2005-2006.
...
Lainsäädäntösihteeri. Vihreä eduskuntaryhmä 2004-2005.
...
Notaari. Espoon käräjäoikeus. 1998-1999.
...
Lainsäädäntösihteeri. Oikeusministeriö. 1996.
...

Todella toivon, että Tontti osaa työtehtävissään erottaa henkilökohtaiset painotukset työstään. Mies selkeästi tietää miten laki on, ja yhtä selkeästi tuo ilmi, ettei piittaa siitä.

Itsetutkiskelun paikka?

Mielestäni nykypäivän havaintojeni perusteella mellakoissa, "rauhan" ja "eläinystävien" attentaateissa ja muissa terroristisissa aktiviteeteissa harvoin näkee armeijan suroittaneita reserviläisiä, vaan ne ovat etupäässä armeijaa suorittamattomia, sivareita/totaalikieltäytyijiä tai muita vastaavia.

Suoritettu varusmiespalvelus on parasta rauhankasvatusta ja sosiaalista pääomaa, mitä nuorelle voi tarjota. Nämä kouluampujatkin olivat armeijan ssuorittamattomia henkilöitä. Jos olisivat armeijan kokonaan käyneet, niin mitään tällaisia murhenäytelmiä ei olisi tullut.

Toki nykyisin armeijassa halutaan pitää rimaa korkealla ja vähänkin epävarmoille ja lusmuiluun haluaville suositellaan keskeyttämistä tai jopa siviilipalvelusta. Näin armeijan kouluttajat pääsevät vähemmällä, vaikka yksilöt kärsivät kun eivät saa käydyksi armeijaa.

Hyvä Jarkko :D Nyt vaat saat noin kauhialla polarisoinnilla takaisin vain äärimielipiteitä. Koko asevelvollisuuden vaikutuksista yhteiskuntaan selvittävä perustutkimus puuttuu. Kaikki tuo, mitä mainitset, voi olla totta tai potaskaa, mutta olisi mukavaa, jos ne perustuisivat tutkittuun tietoon. Itsekin puolustusvoimissa työskentelevänä haluaisin tietää syrjiikö esim. asepalvelus juuri naisia ja siviilipalveluksen suorittavia, eikä asepalveluksen suorittavia miehiä? Onko verkottuneisuus niin oleellinen ominaisuus nyky-yhteiskunnassa pärjäämisessä, että asepalveluksessa luodut verkostot ovat kriittisiä?
Miksi siviilipalvelusta ei kyetä kehittämään järkeväksi ja tarkoitustaan palvelevaksi? Mikä organisaatio olisi sellainen, jonka pitäisi ottaa vastuu? Puolustusvoimienko? Mielenkiintoinen ajatus. Mikä on väkivaltaisuuden syntylähde ja toisaalta miksi me olemme lähes väkivallattomia verrattuna esim. Kolumbiaan tai Somaliaan, missä ei ole asevelvollisuutta? Miksi siviilipalvelusmies lyö? Miksi minä en?
Ei nämä kysymykset aukea pelkistämällä, yleistämällä tai mututuntumalla. Jos perustietoa ei ole, ei mielipiteetkään ole muuta kuin suun pieksentää. Mukavaa jutustelua sinänsä.

TK