Köyhyyden torjunta vai kestävä kehitys?

Hallituksen uusi kehityspoliittinen ohjelma hyväksyttiin pari viikkoa sitten. Ohjelmaluonnoksessa korostettiin erityisen painokkaasti luonnontaloudellisesti kestävän kehityksen periaatteiden vahvistamista Suomen kehitysyhteistyössä. Jopa niin painokkaasti, että aiempi, YK:n vuosituhattavoitteiden mukainen köyhyyden torjunnan ensisijaisuuslinjaus oli peittyä sen alle.

Ohjelmaluonnoksesta käytiin lyhyt, mutta vilkas keskustelu julkisuudessa. Palautteessa luonnoksen linjauksia kiitettiin ja kritisoitiin. Vihreät kuului jälkimmäisten joukkoon. Mielestämme vielä ei ole aika radikaaliin painopisteen muutokseen. YK:n vuosituhattavoitteista keskeisin, köyhyyden väheneminen, on edennyt tuskastuttavan hitaasti.

Nopein tie köyhyyden vähentämiseen on tyttöjen koulunkäynti. Naiset ovat avainasemassa juuri siellä, missä ruohonjuuritasolla pyritään pois köyhyyden kierteestä. Se ei ole tietenkään ristiriidassa kestävän kehityksen kanssa. Päinvastoin, metsähakkuut ja aavikoitumnen ovat usein johtaneet vedenhakumatkojen pitenemiseen ja koulunkäynnin vaikeutumiseen.

Kestävän kehityksen tukeminen on myös hyvin sovitettavissa vihreiden näkemyksiin laajasta turvallisuudesta. Laajan turvallisuuden, humanitaarisen avun ja perinteisen kehitysyhteistyön yhteyksien vahvistaminen kirjattiinkin ohjelman tavoitteisiin. Tulevat konfliktit, myös aseelliset, näkyvät ensin ihmisten arjessa.

Mikä siis muuttuu? Vihreiden tavoite köyhyyden vähentämisen ensisijaisuudesta kirjattiin lopulliseen ohjelmaan. Iso osa Suomen kehitysyhteistyöstä tehdään monenkeskisesti, osana kansainvälistä avunantajayhteistyötä. Sitoutuminen YK:n vuosituhattavoitteisiin takaa, että olemme tavoitteinemme samassa veneessä muiden avunantajien kanssa.

Muutosten aikaansaaminen edellyttää kestävän kehityksen linjausten saamista läpi kansainvälisessä yhteistyössä. Se edellyttää Suomen tavoitteiden konkretisoimista – kestävästä kehityksestä puhutaan aivan liian paljon suhteessa aikaansaannoksiin.

Kehityspoliittisen ohjelman hyväksyminen oli vasta alkua. Todelliset haasteet alkavat ohjelmaan kirjattujen tavoitteiden ymmärrettäväksi tekemisestä ja konkretisoinnista.