Sata kuntaa

Valtion toive kuntien vähentämisestä koki taas tällä viikolla kolauksen, kun Vantaa sanoi Helsingin kosinnalle kiitos ei. Tätä menoa kuntien määrä puolittuu yhtä ripeästi kuin uraani.

Kun karsiminen alkoi 1950-luvun lopulla, kuntia oli 550. Nyt ollaan päästy vasta 336:een, kun varsin yleisesti lausuttu tavoite on sata kuntaa. Vihreä Lanka lähti paikkatietoasiantuntijoiden kanssa ajatusleikkiin, jossa kuntien rajat piirretään uusiksi demokratian sijasta mahtikäskyllä.

Millaisia kuntia syntyisi, jos jako tehtäisiin sataan sen perusteella, missä ihmiset asuvat, työskentelevät, harrastavat ja shoppailevat – eli elävät? Tulos on mielenkiintoinen ja piirretty jutusta löytyvään karttaan.

Karkeasti sanottuna kuntien nykyrajat ovat vinksallaan lounaassa ja kohdillaan koillisessa.

Ahvenanmaalla on peräti 16 kuntaa, kun yhdelläkin pärjättäisiin. Yhdistämistä helpottaisi yksikielisyys mutta hankaloittaisi saariston sirpaleisuus. Satakunnassakin – joka nimensä puolesta sopii hyvin aiheeseen – kuntien määrä romahtaisi jopa viidesosaan. Väkiluvun kasvu tekisi porilaisten itsetunnolle vain hyvää.

Kainuussa taas kunnanrajat ovat kohdillaan jo nyt, mutta silti alueella on menty yhteistyössä askel eteenpäin, maakuntahallintoon.

Jos Suomen kuntien määrä vähenisi, haihtuisi myös turha byrokratia sekä keskustan ylivalta kunnanvaltuustoissa ja maakuntahallituksissa. Ikääntyvän väestön peruspalvelut voitaisiin turvata joka kolkassa.

Asuinalueita voisi rakentaa ilman rajaesteitä sinne, missä on hyvä asua ja mistä on hyvät joukkoliikenneyhteydet lähimpään keskukseen. Ajatelkaa.