Mitä on suomalaisuus?

Minä mietin suunnilleen samaa asiaa kolumnissani, tosin en noin hyvin sanavalinnoin. Eilen itsenäisyyspäivänä oli mukana seppeleenlaskussa sankarihaudoille ja tunsin olevani äärimmäisen väärässä paikassa/kropassa. Tilaisuus oli kyllä jämäkkä ja ihan kauniskin.

Ennen kansallisvaltioita Eurooppaa hallitsivat itsevaltaiset läänitysherrat, verottaen rahvasta kuninkaiden ja keisarien (ja itsensä) hyväksi.
Nouseva kaupunkiporvaristo ja talonpojat ymmärsivät viimein, että he pystyvät hoitamaan omat ja yhteisönsä asiat paljon paremmin ilman loisivaa "etujoukkoa".
Tämä oivallus synnytti itsenäisen kansan hallitsemat kansallisvaltiot, jotka olivat edellytys demokratiaan, taloudelliseen hyvinvointiin ja takapajuisten Euroopan Kreivi-ja ruhtinaskuntien nousemiseen maailmanvalloiksi.
On hyvin ymmärrettävää että vihreän aatemaailman omaavat haluaisivat kuulua eräänlaiseen kansainväliseen uusaateliin, (prekariaatti) jonka yksinkertainen rahvas on velvollinen elättämään.
Epäilen että noin takaperoinen taantumus tuskin enää toteutuu.
Keisareita emme ole, alamaisiksi emme halua tulla, olkaamme siis Isänmaamme kansalaisia.

Anderson tarkoittaa "kuvitellulla" ainoastaan sitä, että yhteisöllä on abstrakti, ainoastaan ajattelijan tietoisuudessa elävä elementti: kokemus kuulumisesta samaan yhteisöön toisten, anonyymien ihmisten kanssa, joiden kanssa hän on jollain essentiaalisella tavalla samanlainen. Siis kaikki yhteisöt, joiden kaikki jäsenet eivät tunne toisiaan henkilökohtaisesti, yksilöinä, ovat kuviteltuja. Itse asiassa Anderson käyttää yhdessä kohtaa muslimeita esimerkkinä uskonnollisesta kuvitellusta yhteisöstä - kaikki maailman muslimit tuntevat yhteyttä toisia muslimeja kohtaan. Väittäisitkö sinä, että islam ei ole olemassa?

Kaikki abstraktit kulttuuriset artifaktit ovat yhtä paljon tai vähän keinotekoisia kuin kansallisvaltio. Kansallisvaltio oli ja on johdonmukainen seuraus niistä suurista historiallisista muutoksista, jotka alkoivat valistuksesta, Ranskan vallankumouksesta, massamedian syntymisestä ja lukutaidon leviämisestä laajempiin kansankerroksiin.

Sanot, että kansallisvaltio on kuoleman ja väkivallan uskonto. Silti missään muualla kuin kansallista yhtenäisyyttä tuntevissa kansallisvaltioissa ei ole onnistuttu kunnioittamaan ihmisoikeuksia, demokratiaa, heikommista huolehtimista tai eläinten oikeuksia läheskään vastaavissa määrin.

Tämä kaikki tietysti riippumatta kaikista niistä käytännön syistä, miksi kansallisvaltio on varsin käyttökelpoinen luomus. Ihmistä, joka ei pidä omaa kulttuuriaan ja juuriaan minkään arvoisina ja haluaisi elää pirstaloituneessa todellisuudessa, jossa kukaan ei kuulu mihinkään itseään ja kavereitaan suurempaan, en ymmärrä. Kansallisvaltio silti tarjoaa hänellekin mahdollisuuden ajatella ja elää tavallaan. Ne muut suomalaiset, jotka tuntevat sinua, toista anonyymia suomalaista, kohtaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja lojaaliutta, tarjoavat sinullekin mahdollisuuden elää hyvinvoivaa ja turvallista elämää, joka toistaiseksi on ollut mahdollista vain kansallisvaltioissa.

vihreiden keskeinen tavoitehan tuntuu olevan juurikin Suomen kansallisvaltion tuhoaminen, sen muuntaminen Somalian, Kenian tmv. kaltaiseksi heimoyhteiskunnaksi tuomalla tänne mahdollisimman paljon maahanmuuttajia heimoyhteiskunnan maista. Nuo heimoyhteiskunnathan niitä onnellisia yhteiskuntia sitten ovatkin. Pieniä keskenään kilpailevia, toisiaan tappavia ryhmittymiä täynnä, ei mitään kansallista yhtenäisyyttä ja pahaa kansallistunnetta. Eikö ole ihana yhteiskunta Jarkko? Ehkä Jarkko tosiaan ajattelee kuuluvansa (kuten tuossa edellä joku mainitsikin) siihen uuden ajan aatelistoon/puolueen sisäpiiriin, joka pitää kovalla kädellä, hajoita ja hallitse -taktiikalla, näitä keskenään kilpailevia pieniä ryhmittymiä kurissa. On se varmaan helpompaa kuin tällaisen uppiniskaisen (vielä) suht yhtenäisen kansakunnan kurmuuttaminen.

Mitään välttämätöntä syytä kansallisvaltion olemassaololle ei ole, mutta kansallisvaltio (sikäli kun se perustuu demokratialle, vallan kolmijaolle ja vapaudelle) mahdollistaa yksilön hyvinvoinnin ja turvallisuuden paljon paremmin kuin heimo, suku, klaani tai muu ydinperhettä suurempi viiteryhmä.

Toinen asia on se, että kansallisvaltio myös henkisesti tärkeä ajatus, olkoonkin vaikka kuinka keinotekoisesti konstruoitu - ihminen haluaa aina identifioitua johonkin ydinperhettä laajempaan ryhmään, ja jos se on kansallisvaltion kansalaiset (eikä suku, klaani, etninen ryhmä, etc.), tulee yksilö samalla väistämättä toimineeksi paljon suuremman yksikön edun hyväksi kuin mitä muuten pystyisi.

Isänmaanrakkaus ei ole ekslusiivista kansalliskiihkoilua, vaan luonnollinen asia. Jos ei ole isänmaanrakkautta, on rakkautta klaania, heimoa tai sukua kohtaan, ja sellaiset alueet maapallolla ovat aika kurjia paikkoja.

Niin kurjia, että niistä halutaan muuttaa kansallisvaltioihin.

"Minulla, ja sinulla, ei ole mitään todellista yhteyttä suurimpaan osaan Suomen tasavallan kansalaisista. Toisin kuin minulla ja sinulla on aito yhteys ystäviimme ja tuttaviimme, olkoon heidän kansalaisuutensa mikä tahansa."

Tontti ei ole ilmeisesti huomannut kommunikoivansa tuossa artikkelissaankin meidän muiden suomalaisten kanssa yhteisellä kielellämme.

Itsekkyys on ikävä piirre myös ns. intellektuellissa.

Sinulla on enemmän yhteistä ystäviesi kuin useimpien suomalaisten kanssa. Tämä on loogista, sillä ystäväpiiri koostuu ihmisistä joiden kanssa meillä on eniten yhteistä. Voisit sen sijaan kysyä, onko jäljelle jäävillä suomalaisilla enemmän yhteistä sinun kanssasi kuin jäljelle jäävillä ulkomaalaisilla?

Ihmisillä tässä maailmassa on monia eri käsityksiä oikeanlaisesta elämisestä; niiden joukossa myös ihan oikeita "kuoleman ja väkivallan uskontoja". Minä elän mieluiten heidän kanssaan, jotka jakavat kanssani saman käsityksen. Se näkemys on suomalainen näkemys, ne ihmiset ovat suomalaisia ja yhdessä me edustamme suomalaisuutta.

Monimutkaista.

Adoptioasioissa ei ole hullumpaa adoptiovanhempien "syynäys", sillä kyseessä on lapsen hyvinvointi. Joskus kyseessä on liiallisuus. Valitettavasti luomuvanhempia ei pystytä syynäämään, eikä siten pystytä takaamaan luomulasten hyvinvointia. Mikä nykyisin on liian usein pahoinvointia. Mutta mahtoiko adoptiobyrokraatti tarkoittaa kysymyksellään suomalaisuudesta oikeastaan suomalaista yhteiskuntaa, ei niinkään ihmislaatua. Mikä kyllä olisi outo kysymys, koska lapsi kasvaa ja elää suomalaisessa yhteiskunnassa. Kai siitä pakostakin jotain tarttuu kasvattamattakin. Vai pelkäsikö adoptiohenkilö, että lapselle tulee ongelmia sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan, koska ympäristö ei hyväksy häntä vaikkapa ihonvärin tai silmien muodon takia - miten kasvattaa lapsi hyväksytyksi?

En minäkään osaa sanoa, mitä se suomalaisuus on, mutta epäilemättä ulkomailla asuvana tunnen sen olemassaolon. Jotain suomalaisesta yhteiskunnasta tai suomalaisuudesta on tarttunut minuunkin. Eivät kuitenkaan ne asiat, joista aina kuulen kysymyksiä ja kommentteja, eivätkös suomalaiset juo paljon, eikös teillä ole korkea itsemurhaprosentti? Sisu, sauna ja Sibelius kuulostavat siinä vaiheessa aika houkuttelevilta vaihtoehdoilta.

Kansallisvaltion ongelmista suurin lienee se, etteivät kaikki kuitenkaan mahdu samaan kansaan. Reuna-alueilla on aina jonkinlaisia "rajaselkkauksia", haluttaisiin kuulua naapurivaltioon, tai olla itsenäisiä, jne. Kansallisvaltioiden rajanveto ei ole helppoa. Ja kun raja lopulta johonkin vedetään, tuntevatko ihmiset olevansa sen maan kansalaisia? Italian alueella asuvat retoromanit kutsuvat itseään oman vähemmistönsä nimellä, Etelä-Tirolin saksankieliset määrittelevät itsensä etelätirolilaisiksi, eivät italialaisiksi. Varsinkin kansallisvaltioon sidotuissa kansalaisuuksissa on se ongelma, että omaa kansalaisuutta aletaan puolustella ja rajata meihin ja muihin. Siitä syntyy pelkoa, vihaa ja suvaitsemattomuutta. Paras tapa päästä niistä on tutustua kaiken maailman ihmisiin. Tai joutua itse tilanteeseen, jossa on se pelätty, vihattu, ei suvaittu.

Itse koen olevani ensi sijaisesti eurooppalainen. En osaa sitäkään sanoin määritellä tai rajata. Olen myös suomalainen, koska se on jo syntyperäni perusteella osa minua. Nykyisen vapaavalintaisen kotimaani kansalaiseksi minun ei tarvitse muuttua, sillä elämä on helppoa EU-kansalaisena.

"Varsinkin kansallisvaltioon sidotuissa kansalaisuuksissa on se ongelma, että omaa kansalaisuutta aletaan puolustella ja rajata meihin ja muihin. Siitä syntyy pelkoa, vihaa ja suvaitsemattomuutta. Paras tapa päästä niistä on tutustua kaiken maailman ihmisiin."

Minä kyllä näkisin, että jako meihin ja muihin on väistämätön osa elämää, eikä nimenomaan kansallisvaltio millään lailla aiheuta sitä. Kansallisvaltiot syntyivät 1600-1700-luvulla: ei kai kukaan tosissaan väitä, että tätä ennen ei ollut sotia, väkivaltaa, julmuutta, pahuutta tai ihmisyyden kieltämistä muilta?

Itse asiassa kansallisvaltio kehitti suuresti humaaniutta: ennen köyhä kansa ja maaorjat olivat vain hallitsevan luokan kirjaimellista omaisuutta vailla mitään oikeuksia: nyt valtio muodostui suvereeneista kansalaisista. Aluksi nämä kansalaiset olivat vain miehiä, mutta vähitellen tämä ennenkuulumaton egalitarismi kasvoi käsittämään myös naiset ja etniset vähemmistöt.

Ihmisryhmien välillä on aivan todellisia, vaikeasti tai mahdottomasti ratkaistavia ristiriitoja. Jos arvomaailmat eivät kohtaa, ei ole mitään yhteistä, minkä perusteella ratkaista konflikti. Liian luottavaisen ja altruistisen jyrää häikäilemättömämpi alleen. Itse ajattelen, että maailmaa pitää parantaa (hyväosaisena mutta varsin pienenä) kansana pikkuhiljaa, varovasti, järki, nöyryys ja realismi kädessä.

Tuolla tavalla asiat näkevälle on helpompaa lähteä maasta. Ei jää kaipaamaan täältä mitään, eikä täällä olijat jää kaipaamaan sinusta mitään. Ja jos ei ole missään suhteessa valtioon, ei esim. ole nostanut kassasta rahaa/avustuksia on sujut omatuntonsa, oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa suhteen valtion välillä.

Jarkko Tonttia luonnehditaan kirjailijaksi, joka kirjoittaa suomeksi. Miksiköhän? Ehkä siksi, että han ei pysty olemaan kirjailija, joka kirjoittaisi jollain muulla kielellä. Päinvastaisesta halustaan huolimatta Jarkko siis on suomalainen.

Suomalaisuus on sitä, että syntymästään lähtien on oppinut ymmärtämään asioita ja välittämään käsityksiään niistä Suomen kielellä. Kouluenglannilla kenestäkään ei tule englantilaista, kouluranskalla ranskalaista, kouluesperantolla eurooppalaista.

Jarkko toivoo kansallisvaltioille pikaista loppua. Taitaa koittaa koko ihmiskunnalle loppu ennen kuin ranskalaiset luopuvat ranskalaisuudestaan, espanjalaiset espanjalaisuudestaan, italialaiset italialaisuudestaan, venäläiset venäläisyydestään. Jarkon ulkomaankontaktiensa esittely ja euurooppalaisuuden ihannointi on lähinnä säälittävää nöyristelyä, merkki itsetunnon ja itsekunnioituksen vakavista ongelmista.

Kieleen perustuvat kansallisvaltiot ovat kulttuuridiversiteetin lähde. Jarkon ihailema ihmisten sulatusuuni johtaa siihen, että käyttöön otetaan kaikkia ihmisiä yhdistävä pienin yhteinen kulttuurinen nimittäjä, so. raha, seksi, väkivalta ja rikollisuus.

Aika hassullatavalla monet kommentoijat sekoittavat käsitteitä. Kansallisvaltio on eri asia kuin valtio, ihan vaan esimerkiksi.

Toisaalla Tontti on muuten kirjoittanut hyvän tiivistelmän ongelman ytimestä: "Nationalismin perusidea on, että kulttuurisen yhteisön (suomea puhuvat) ja poliittisen yhteisön (valtio) pitäisi vastata toisiaan yksi yhteen. Tämä on silkkaa höpöä ja hyvin tuhoisa idea, kuten historiasta huomaamme."