Kielipoliisi suosittaa

Sanat eivät loukkaa, ihmiset loukkaavat.

Jukka Tiusanen Kajaanista kysyy: Kuka tai mikä on se taho, joka päättää jonkin nimityksen salonkikelpoisuudesta? Esimerkkeinä romani/mustalainen tai seniori/vanhus.

Eno vastaa: Suomen kielen huolto on laissa annettu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielitoimistolle. Keskuksen yhteydessä toimii suomen kielen lautakunta, joka antaa suosituksia kielenkäytöstä. Sen käsiteltäväksi on tullut myös mainitsemasi kaltaisia nimityksiä. Lautakunta ottaa käsittelyyn esimerkiksi kielenkäytön kysymyksiä, joihin on toistuvasti pyydetty ratkaisua kielitoimiston neuvontapuhelimessa.

On vaikea ratkaista, onko jokin sana objektiivisesti loukkaava. Joskus tällaiset nimittelyt ovat menneet oikeuteen asti ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskukselta on pyydetty lausuntoja asiasta. Viime kädessä kyse ei olekaan sanoista, vaan miten niitä käytetään. Esimerkiksi sanoja mustalainen, vanhus ja jopa savolainen voi käyttää halveksivasti, neutraalisti tai positiivisesti.

Kansanryhmien nimityksissä suositaan nykyään sanoja, jotka on johdettu kyseisten ryhmien itse käyttämistä nimityksistä. Tähän on selvä syy – monet kansojen nimitykset ovat naapurikansojen heittämiä herjoja. Suomalaisia Euroopan kielissä tarkoittava fin-alkuinen sanaperhe tulee todennäköisesti muinaisten germaanien ”vaeltavaa” tarkoittavasta sanasta. Kuvittelisin, että sitä on käytetty merkityksessä ”kuljeskeleva rupusakki”.

Vanhus/seniori-tyyppisestä poliittisesta korrektiudesta ja muista muoti-ilmaisuista emme varmaan enää pääse eroon. Siksi haaveilen toisinaan, että olisi olemassa erityinen Kielitoimiston likaisten temppujen osasto. Sen agentit kävisivät antamassa soivan luunapin henkilöille, jotka käyttävät muun muassa seuraavia ilmaisuja: sataa laariin, kestävyysvaje, hypätä vankkuriin, epämukavuusalue, voimaannuttaminen, parhautta, moniosaaja, pössis, jalkautua, huoltosuhde, hyvin vedit, näillä mennään ja mikä tahansa ”koko kansan”.