Poliittinen vastuu – ja sen hinta

Politiikka on kummallista. Politiikan maailmassa sanasto ja käsitteistö saavat eri merkityksen kuin jokapäiväisessä elämässä. Vaalien läheisyys, sekä edessä- että takanapäin saa tämän näkymään erityisen selvästi. Herkällä korvalla kuunteleva äänestäjä on pakostakin ihmeissään.

Hallitusneuvottelujen alla käytettiin varsin raskasta kieltä, puhuttiin vastuun pakoilusta ja äänestäjien pettämisestä. Äänestäjän on tunnustettava, että joutuu ymmälleen. Kuka pakoilee vastuuta, kuka pettää kenet ja miten luottamusta käytetään väärin? Mitä vastuuta pakoillaan? Mitä vastuu merkitsee?

Vastuullinen äänestäjä kuuntelee eri puolueita, eri ehdokkaita ja muita erilaisia näkemyksiä, etsii omaansa, jonka ajatuksiin ja tavoitteisiin voi yhtyä. Äänestäjälläkin on vastuunsa ehdokastaan kohtaan, tosin piilotettuna vaalisalaisuuden alle. Vastuu kannatuksen, luottamuksen ja äänen antamisessa tarkoittaa myös vastaisuudessa ehdokkaan tukemista tämän työssä, jos ehdokas tulee valituksi tehtäväänsä. Äänestäjän vastuu ei lopu silloin kun edustajan vastuu alkaa.

Väännetäänpä rautalangasta.

Kelpo Kansalainen kuuntelee, kyselee, tutustuu, ottaa selvää, keskustelee, harkitsee, puntaroi eri vaihtoehtojen välillä ja lopulta tekee vastuullisen valinnan, ei hetken mielijohteesta tai tunnekuohun vallassa, ei naistenlehtijutun perusteella eikä sympatiasta ehdokkaan koiraa kohtaan. KK päättää antaa äänensä Eeva Ehdokkaalle, joka puheissaan, kirjoituksissaan ja vaalimainoksissaan lupaa ajaa niitä asioita, jotka KK:lle ovat tärkeitä, ehkä ihan elintärkeitäkin. Eeva Ehdokkaasta tulee Eeva Edustaja, ehkä juuri KK:n äänellä.

Mistä ja kenelle Eeva on vastuussa? Kelpo Kansalaisen näkökulmasta Eeva Edustaja on vastuussa niistä sanoistaan, joita lausumalla hän sai KK:n vakuuttumaan ja antamaan äänensä. EE on luvannut tehdä jotain, ei onnistua, mutta tehdä jotain. Tämän lupauksen täyttäminen on Eevan vastuun kantamista ja tämän lupauksen täyttämättä jättämisestä KK voi vetää Eevan tilille, ja itse asiassa ehkä pitäisikin. Käytännössä tämä tapahtuu siten, että seuraavissa vaaleissa KK ei enää anna luottamustaan ja ääntään EE:lle.

Vaalien jälkeen EE osallistuu hallitusneuvotteluihin, koska hallituksesta käsin EE katsoo voivansa paremmin ja vahvemmin ajaa lupaamiaan asioita. Hallitusneuvotteluissa sanotaan jokaisen joutuvan tekemään kompromissejä. Kun EE jossakin asiassa hieman joustaa, neuvottelukumppanit puolestaan joustavat hieman EE:n asioiden edistämiseksi. Neuvottelu- ja kaupankäyntitaidot kukoistavat ja EE:stä tulee ministeri. Onko EE edelleen vastuullinen, täyttääkö hän edelleen lupaustaan KK:lle? Hyvä kysymys! Vasta hyväksyttyään hallitusohjelman ja sitouduttuaan siihen, EE:llä on vastuu pysyä näissä sitoumuksissa. Siihen asti hän on kaikista edustajantoimistaan vastuussa vain ja ainoastaan jokaiselle häntä äänestäneelle KK:lle.

Entäpä jos neuvotteluissa aikaansaatu hallitusohjelma onkin pahasti ristiriidassa EE:n vaalien alla antamien lausuntojen ja lupausten kanssa? EE on tullut valituksi nimenomaan näiden perusteella, joten voiko hän valittuna kansanedustajana kirkkain otsin ja kevein sydämin ryhtyä ministeriksi hallitukseen, joka sitoutuu toimimaan toisin?

Jos Eeva Edustaja on vilpitön ja rehellinen itselleen, jos hän todella tahtoo kantaa vastuunsa omille äänestäjilleen, niin ei voi. Tämän tietäessään Kelpo Kansalainen voi olla rauhallinen, hän on tehnyt oikean valinnan ja seuraavalla kerralla hän voi avoimesti ja hyvillä mielin kertoa ystävilleenkin, että Eeva Edustaja on hyvä ja luotettava henkilö.

Tässä törmää toiseen kummallisuuteen, demokratiaan. Demokratia on oiva keino hävittää yksittäisen henkilön vastuu päätöksistä. Äänestyksessä nyt käy niin tai näin - ”minä kyllä yritin kovasti, mutta kun muut äänestivät toisin!” Demokratiassa, jossa enemmistön ääni ratkaisee, on hankalaa vaatia vastuun kantamista, poliittisesta vastuusta puhumattakaan.

Politiikan maailmassa hyväksytään mukisematta sellaiset keinot ja toimet, joista entisinä aikoina olisi saanut osakseen vähintäänkin julkisen halveksunnan ellei peräti villin lännen malliin kuulan kalloonsa. Yksinkertaiset asiat kadotetaan mitäänsanomattoman jargonian alle ja kysymyksiin vastataan kuluneilla, epäasiallisilla kliseillä. Poliittinen vastuu ei läheskään aina ole äänestäjien osoittaman luottamuksen arvoisesti toimimista.

Vuoden 2011 vaalit ja hallitusneuvotteluiden alkukiemurat tulevat varmasti jäämään historiaan eivätkä vähiten siksi, että kysymykset luottamuksesta ja vastuista annetuista lupauksista on vihdoin vedetty suurilla kirjaimilla esiin. On vain toivottava, että näiden vaiheiden tuottama lopputulos olisi politiikan saralla toimivien ihmisten syvällinen eettinen pohdinta, ja sitä kautta voitaisiin puheet poliittisista kähminnöistä ja takinkäännöistä todella unohtaa. Tämä edellyttää äänestäjien valveutumista, jokaisen KK:n mielenkiintoa ja viitseliäisyyttä seurata tapahtumia ja ottaa kantaa, pitää yhteyttä omaan edustajaan ja muistuttaa lupauksista.

Silläkin uhalla, että seuraava tässä yhteydessä katsotaan epäasialliseksi ellei peräti rivoksi, kerron lopuksi ehkä epätoden tarinan kirjailija Bernard Shawsta.

Hienoilla kahvikutsuilla pitkästynyt kirjailija viehättyi keskustelemaan erään rouvan kanssa ja pienen ajan kuluttua alkoi osoittaa tälle yhä selvempiä ja selvempiä ihastuksen merkkejä. Rouva punasteli kainosti, kun Shaw ehdotti lähempää tuttavuutta ja illallista hienossa ravintolassa, jotta voisivat vähemmän hälisevässä ympäristössä paremmin vaihtaa … krhm, mielipiteitään. Lopulta rouva suostui kahdenkeskiseen tapaamiseen. Silloin Shaw vaihtoi puhetyyliä ja kysyi lyhyesti, eikö asiaa voitaisi hoitaa heti ja pikaisesti muutaman punnan korvausta vastaan. Tyrmistynyt rouva kysyi Shawlta, minä tämä häntä oikein piti. Shaw vastasi rauhallisesti: ”Senhän me, hyvä rouva, jo tiedämme. Nythän vain neuvottelemme hinnasta!”

Mikä on Eeva Edustajan hinta? Onko se mustan auton pehmeä takapenkki vai räksyttäjän maine oppositiossa?

Hilkka Leväaho-Pajunen ja Kari Pajunen
Espoo