Lisää lääkäreitä!

Olen pitänyt Vihreää lankaa asiallisena lehtenä ja on hyvä, että julkisen terveydenhuollon palveluiden saatavuutta käsitellään mediassa. Vaikka kolumnien tarkoitus on joskus kärjistää asioita, jätti Tontin kolumni hämmentyneeksi.

Ilmeisesti lääkärejä solvatessa ei tarvitse käyttää harkintaa. Jos kolumnin jokaisen lääkäri-sanan olisi korvannut vaikka uskontoa, etnisyyttä tai molempia kuvaavalla sanalla, ei kolumnia varmaankaan olisi julkaistu, niin hirveä kuva kyseisestä ihmisryhmästä kolumnissa annettiin.

Työskentelin lääkäriksi valmistumiseni jälkeen terveyskeskuksessa. Työpäivät venyivät 11-12 tuntisiksi, ja työmatkoihin kului 1,5 h päivässä. Lienee selvää, että koti oli siivoamatta eikä ruokakauppaan oikein ehtinyt. Työaikoihin oli vaikea puuttua, koska työaikasäännökset eivät koske omalääkäreitä. Lähes jokainen vastaanottoajalle tullut potilas valitti ensimmäisenä, ettei terveysasemalle saa aikoja.

Peruspalkasta jäi verojen jälkeen käteen hieman alle 2000 euroa ja toimenpitepalkkioista pari sataa euroa lisää. Palkkaa olisi voinut tienata enemmän päivystämällä illalla varsinaisen vastaaottoajan jälkeen, yöllä tai viikonloppuna. Kunnallissektorin palkat voi tarkistaa osoitteesta www.kunnallistyonanatajat.fi.

Vaikka työ olisi varmasti helpottunut vuosien kokemuksen myötä, pakollisen 9 kk terveyskeskusvaiheen päättyessä siirryin tutkimustyöhön. Palkkani putosi puoleen. En usko palaavani terveyskeskustyöhön, vaikka siitä maksettaisiinkin 6000 euroa kuussa. Lääkärikin ansaitsee mahdollisuuden viettää normaalia elämää, johon kuuluu siisti koti, jääkaapissa muutakin kuin valo sekä perheen ja ystävien tapaaminen. Mikäli kolumnisti kokee kateutta lääkärien kuviteltua luksuselämää kohtaan, ei mikään estä häntä hakemasta opiskelemaan lääketiedettä. Vaikka 1990-luvulla oli lääkärityöttömyyttä ja Suomessa ei ole koskaan ollut yhtä paljon lääkäreitä kuin nyt, uskon, että kuuden vuoden opiskelun jälkeen kolumnistillekin riittäisi töitä vaikkapa terveyskeskuksessa.

Eläkeläiset osallistuvat kelan kautta työterveyshuollon kustannuksiin, mutta eivät saa palvelua. Tärkeintä olisi kuitenkin, että lääkäreitä olisi kysyntää vastaavasti. Lääkäripula ei ole ohi vaikka keskustelu siitä on vähentynyt. Lahden sairaala- ja terveystoimen yksityistäminen alkoi lääkäripulasta ja siihen saatiin hätäapua bisnesyrityksiltä jotka tuottavat lääkäreitä maista joissa terveydenhuollon taso on alhaisempi kuin meillä ja lisäksi näillä on kielivaikeuksia. Lääkärikoulutusta on lisätty, mutta vieläkään ei syrjäseuduille saada vakituisia lääkäreitä joten pula jatkuu, opiskelijoita hyväpalkkaiseksi lääkäriksi olisi tarjolla, jos koulutuspaikkoja lisättäisiin.