Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

BDEW, Renewable energies agency, AG Energiebilanzen, TNS Infratest

Graafeja Saksan energiasta.
Klikkaa graafit suuremmiksi.BDEW, Renewable energies agency, AG Energiebilanzen, TNS Infratest

Klikkaa graafit suuremmiksi.

Kaikki kääntyy

12.6.2013 14.35

Lasse Leipola

Saksa, saksa, saksa. Tuntuu, että kotimaisessa energiakeskustelussa puhutaan enemmän Saksasta kuin Suomesta.

Ydinvoiman vastustajat sanovat: ”Otetaan mallia Saksasta. Siellä luovutaan ydinvoimasta ja siirrytään uusiutuviin.”

Ydinvoiman kannattajat vastaavat: ”Katsokaa, mitä Saksassa tapahtuu: ydinvoimasta luopuminen johtaa uuden hiilivoiman rakentamiseen.”

Molemmat näkökulmat ovat perusteltavissa, mutta mistä Energiewendessä – energiakäänteessä – on oikeasti kyse?

Aurinkopaneeleita pysäköintimittareissa: ne huomaa Saksan pääkaupungin Berliinin kaduilla, kun katsoo tarkkaan. Ne ovat mikroskooppinen osa suurta muutosta.

Saksa uudistaa koko energiajärjestelmänsä.

Suuret voimalat korvataan hajautetulla pientuotannolla. Saksa luopuu ydinvoimasta, lisää uusiutuvien tuotantoa ja parantaa energiatehokkuutta.

Saksan tavoitteena on kasvattaa uusiutuvien osuus 80 prosenttiin sekä leikata puolet energian- ja neljännes sähkönkulutuksesta pois vuoteen 2050 mennessä. Uusiutuvien osalta alku on ollut todella nopea, sillä niiden osuus on noussut kymmenessä vuodessa kuudesta prosentista neljännekseen.

Uusiutuvan energian kehitysmaasta on hetkessä tullut edelläkävijä. Energiatehokkuudessa vastaavaa harppausta ei ole vielä tapahtunut.

Vaikka Energiewenden kannatus on Saksassa hieman laskenut, tukee saksalaisten selvä enemmistö hanketta. Joka toinen saksalainen kertoi mielipidemittauksessa, ettei edes viime vuonna tukimaksuihin tehty hinnankorotus haittaa.

”Valtaosa kansasta on yhä ajatuksen takana. Onnistuminen edellyttää kuitenkin vaikeita ratkaisuja, joten asenteet ovat koventuneet jonkin verran, kun ihmiset ovat nähneet, että muutos myös maksaa”, sanoo Energiewendeä saksalaisessa kestävän kehityksen IASS-instituutissa seuraava Petri Hakkarainen.

Laajaa kannatusta hämmästyttävämpää on se, ettei käännettä tunnu vastustavan juuri kukaan. Ei ainakaan kovin kiivaasti.

”Enemmän keskustelu keskittyy siihen, mitkä ovat parhaita välineitä. Pitäisikö nykyinen uusiutuvien tukijärjestelmä esimerkiksi lakkauttaa tai korvata jollain uudella. Ja mitä pitäisi tehdä fossiilisen voimalaitoskapasiteetin ohjaamiseksi. Näkyvän vastustuksen puute on osoitus siitä, että Energiewendellä on laaja kannatus”, Hakkarainen sanoo.

Kansalaisten lisäksi myös teollisuus on selvitysten perusteella Energiewenden kannalla. Hakkarainen muistuttaa, ettei Saksassa ole yhtä yksimielistä teollisuutta, vaan joukkoon mahtuu paljon yrityksiä, jotka näkevät muutoksessa mahdollisuuden.

Lisäksi energiaintensiiviselle teollisuudelle on myönnetty huomattavia helpotuksia uusiutuvien tukimaksuihin, jotka kuluttajilta peritään sähkönhinnassa.

Uusiutuvien lisäämisellä on ollut myös työllistäviä vaikutuksia. Vielä vuonna 2005 uusiutuva energia työllisti saman verran saksalaisia kuin perinteinen energiantuotanto eli fossiiliset ja ydinvoima.

Vuoteen 2011 mennessä uusiutuvien työllistämien määrä oli yli kaksinkertaistunut ja kompensoinut siten moninkertaisesti muiden energia-alan työpaikkojen vähenemisen. Uusiutuvat työllistävät tuotettua energiamäärää kohden enemmän kuin fossiiliset tai ydinvoima.

Nykyisin uusiutuvat työllistävät 380 000 henkeä.

”Ay-liike on ottanut Energiewenden ilolla vastaan, mutta meille on tärkeää, että se tehdään sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Se ei saa myöskään syödä pohjaa teollisuudelta”, sanoo Helsingissä vastikään puhunut Inge Lippert ammattiliitto DGB:stä.

Suuria ja pieniä paneeleja tulee vastaan muuallakin kuin Berliinissä. Yli miljoonalla saksalaisella on katollaan aurinkopaneeli. Jopa puolet Saksan uusiutuvan energian tuotannosta on yksityisten kansalaisten ja maanviljelijöiden käsissä, mikä lisää myönteistä suhtautumista.

”Ihmiset identifioivat itsensä osaksi energiakäännettä. Kyse ei ole enää pelkistä yrityksistä ja poliitikoista vaan tavallisista ihmisistä. Ihmisillä on motivaatio puolustaa nykyistä energiapolitiikkaa, mikä näkyy siitä käytävässä keskustelussa”, sanoo saksan vihreiden puoluehallituksen jäsen Malte Spitz.

Saksan vihreät olivat 2000-luvun alussa hallituksessa laittamassa Energiewendeä käyntiin. Vuodesta 2005 lähtien he ovat seuranneet sen edistymistä oppositiossa. Spitzin mukaan tukipolitiikka on onnistunut purkamaan paikallista vastustusta.

”Kyllä täälläkin vastustetaan tuulivoimaa sen takia, että se näyttää rumalta. Mutta toisaalta ihmiset tekevät rahaa. Jos maanviljelijä laittaa mailleen viisi tuulivoimalaa, hän tekee paljon rahaa.”

Hän myös muistuttaa, että kiivaimmallekin tuulivoiman vastustajalle riittää, ettei hän ole näköetäisyydellä voimalasta, kun taas ydinvoimaa pelätään kymmenienkin kilometrien päässä.

Kaikki Energiewendeen liittyvä ei kuitenkaan ole hyvää ja kaunista. Keskeisimmät ongelmat voi tiivistää kolmeen h:hon – hiili, häiriöt ja hinta. Se, onko taivaalle kertymässä pieniä ohimeneviä poutapilviä vai sysimusta myrskyrintama, riippuu siitä, kenen arviota kuuntelee.

Mielipidekirjon synkimpään päähän kuuluu Oxfordin energiaprofessori Dieter Helm, joka oli aikanaan muovaamassa EU:n energia- ja ilmastopakettia. Helm oli puhumassa toukokuun lopussa Helsingissä.

”Euroopassa vallitsee suuri epävarmuus energia- ja ilmastopolitiikasta, ja siihen on hyvä syy. Maailma on nimittäin muuttunut paljon viime vuosina”, Helm sanoo viitaten eurokriisiin ja massatyöttömyyteen.

Hänen mukaansa EU:n suurin virhe oli sitoutua tukemaan uusiutuvaa energiaa. Tuolloin ajateltiin, että siitä tulee pian niin kannattavaa, että se on ilman tukia kilpailukykyinen fossiilisten polttoaineiden kanssa.

Oletus oli Helmin mukaan väärä, sillä liuskekaasun ja öljyhiekan rynnistys Pohjois-Amerikan markkinoille ei ollut vielä alkanut.

”Uskomaton määrä epätyypillistä öljyä ja kaasua tulee pitämään energian hinnan alhaalla. Tuista voi tulla pysyviä.”

Saksan suhteen Helm pitää suurimpana ongelmana vahvaa sitoutumista aurinkopaneeleihin. Nykyiset paneelit tuottavat nimittäin huonosti sähköä suhteessa kustannuksiin.

”Jos on jokin energiamuoto, joka saa ydinvoiman näyttämään halvalta, se on merituulivoima. Jos on jokin energiamuoto, joka saa merituulivoiman näyttämään halvalta, se on aurinkopaneeli”, Helm sanoo.

Ydinvoimaa ilmastoratkaisuna kannattava amerikkalainen Breakthrough-instituutti arvioi toukokuussa, että Saksaan 2000-luvulla asennetun aurinkovoiman hinta on jopa neljä kertaa korkeampi kuin Olkiluodon kolmannen reaktorin tuottaman sähkön hinnaksi on muodostumassa.

Vertailu ontuu hieman siinä, että OL3:n todellista hintaa ei vielä tiedetä eikä se, toisin kuin Saksan aurinkopaneelit, tuota vielä yhtään mitään. Tosin samansuuntaiseen, joskin hieman pienempään, kustannuseroon päädyttiin myös Lappeenrannan yliopiston viimevuotisessa tutkimuksessa.

Helmin mukaan päätös luopua ydinvoimasta on pelkästään poliittinen valinta vailla tajua ilmasto- tai talousvaikutuksista.

”Ydinvoimavastaisuus ei ole ympäristöystävällistä. Voimaloiden alasajamisen seurauksena Saksaan on nousemassa kahdeksan gigawatin edestä uutta hiilivoimaa. Ne voimalat pyörivät seuraavat 40–50 vuotta.”
Kahdeksan gigawattia ei ole mikään pikkujuttu edes Saksan kokoisessa maassa vaan vastaa noin kymmentä prosenttia maan sähkön kysyntähuipusta.

Saksassa ei ole kuitenkaan tehty päätöstä yhdenkään uuden hiilivoimalan rakentamisesta Fukushiman onnettomuuden jälkeen, eikä nyt näytä olevan markkinoita uusille voimaloille.

Tällaiseen lopputulokseen on päädytty muun muassa konsulttiyhtiö Pöyryn Britannian energia- ja ilmastonmuutosministeriölle tekemässä raportissa. Siinä todetaan, että päätökset rakenteilla olevista voimaloista tehtiin vuosien 2007–2008 markkinatilanteessa, jolloin markkinoilta oli saatavilla rahaa ja näytti siltä, että uusille voimaloille olisi tarjolla runsaasti ilmaisia päästöoikeuksia. Huippuvuosina suunnitteilla oli peräti 30 gigawatin edestä uutta hiilivoimaa.

Taloustilanne heikkeni ja suunnitelmat ilmaisista päästöoikeuksista kaatuivat – kuten myös suurin osa hiilivoimalahankkeista.

Vasta rakenteilla olevien voimaloiden lisäksi hiilen asema on jo vahvistunut Saksassa. Sen osuus maan sähköntuotannosta nousi vuosina 2010–2012 noin 42 prosentista 45 prosenttiin. Tästä syystä Saksan päästöt kääntyivät viime vuonna kasvuun. Kaiken lisäksi hiiltä on edullisesti tarjolla, koska Yhdysvallat korvaa sitä yhä enemmän maakaasulla.

Usein toistellaan Helmin tapaan sitä, että tänään tehdään vuoden 2050 energiapolitiikkaa: nyt rakennettavat voimalat ovat käytössä vielä vuosikymmenien päästä. Tämä ei kuitenkaan ole täysin totta.

Voimalaitoksia pyöritetään vain niin kauan kuin niiden toiminta on kannattavaa. Lähivuosina valmistuvan hiilivoimalan kannattavuutta ei ehkä uhkaa raaka-aineen loppuminen, mutta poliittisilla ratkaisuilla voidaan vaikuttaa sen toiminnan hintaan. On erittäin todennäköistä, että ainakin hiilen polttamisesta aiheutuvat päästöt ovat tulevina vuosikymmeninä huomattavasti nykyistä kalliimpia.

Saksassa ei ole tarkoituskaan päästä fossiilisista kokonaan eroon. Tai ei ainakaan vielä vuoteen 2050 mennessä. Silloin fossiilisten osuuden olisi määrä olla 20 prosenttia sähköntuotannosta ja 40 prosenttia kaikesta energiasta. Tavoitteena on saada lämpövoimaloista enemmän irti lisäämällä kaukolämmön käyttöä.

Uusiutuvaa energiaa on Saksassa pian niin paljon, ettei sen rinnalle tarvita niin sanottua perusvoimaa vaan ainoastaan joustavaa varavoimaa. Aurinkovoimaa tuotetaan vain päivän valoisimpina tunteina ja tuulta vain silloin, kun tuulee. Sähköä kuitenkin tarvitaan myös pimeällä ja tyvenessä.

Vuosikymmenien päässä tähän tarpeeseen voidaan vastata akuilla, mutta sitä ennen saatetaan tarvita kysyntäjoustoja, tuontia, biomassaa, kaasua ja hiiltä.

Mutta kenen kannattaa rakentaa tai pyörittää voimaloita, jos niitä tarvitaan vain satunnaisesti? Saksassa onkin keskusteltu jopa siitä, pitääkö kohta ryhtyä tukemaan myös kaasu- ja hiilivoimaloita.

Suuren Saksan suuri käänne voi aiheuttaa ongelmia myös naapurimaissa. Uusiutuvien tuotannon ollessa korkeimmillaan halpaa sähköä syötetään liikaa muun muassa Puolan ja Tšekin verkkoon. Silloin naapurimaiden oman tuotannon kannattavuus on uhattuna ja verkon tasapaino vaarassa.

Myös Saksan oma sähköverkko on riittämätön.

Perinteisessä mallissa sekä teollisuus että voimalat olivat keskittyneet samoille alueille Saksan länsi- ja eteläosiin. Nyt etenkin tuulivoiman tuotanto on keskittynyt maan pohjoisosiin. Tämän lisäksi hajautettu pientuotanto on jakautunut ympäri maata.

Toisaalta pienessä mittakaavassa myös kulutus on hajautunut ympäri maan.

Uutta sähkölinjaa arvioidaan tarvittavan jopa 4500 kilometriä. Määrä on 35 000 kilometrin nykyiseen siirtoverkostoon nähden kohtuullinen, mutta käytännössä haastava, sillä uudet linjat ovat varsin massiivisia, joten niitä vastustetaan paikallisesti.

Vastaavan kokoinen urakka onnistuttiin kuitenkin aikanaan viemään läpi, kun ydinvoimaloita rakennettiin.

Kansainvälinen energiajärjestö IEA moitti toukokuussa julkaistussa maaraportissaan Saksan verkkaista tahtia sähköverkon uudistamisessa. Liittovaltion ja osavaltioiden takkuinen yhteistyö hidastaa suunnittelu- ja luvitusprosessia. Tämän korjaaminen on IEA:n mukaan edellytys Energiewenden onnistumiselle.

Kyse ei ole pelkästään tyhmästä kaapelista: sähköverkosta pitäisi tehdä älykäs siten, että se osaa tehokkaasti sopeutua uusiutuvien vaihtelevasta tuotannosta johtuviin muutoksiin.

Vaikka sähköverkon ongelmista ja lisääntyvistä häiriöistä puhutaan paljon, osoittavat tilastot, että Saksan kuten myös runsaasti uusiutuvia käyttävän Tanskan energiaverkot ovat – ainakin tähän asti – olleet kuitenkin huomattavasti vakaampia kuin esimerkiksi Ranskan tai Britannian.

Energiakäänteen hinnasta on esitetty monenlaista arviota. Hurjimmissa arvioissa puhutaan jopa biljoonasta eurosta, kun maltillisemmissa arvioissa päädytään 200–400 miljardiin lähivuosikymmeneninä. Tämän vuoden osalta pelkkä uusiutuvien tukeminen maksaa 20,4 miljardia euroa, josta suurimman osuuden, yhteensä 7,2 miljardia euroa, maksavat kotitaloudet. Teollisuuden osuus on 6,1 miljardia ja palvelusektorin 4,0 miljardia. Maatalous ja julkinen sektori jäävät huomattavasti pienempiin osuuksiin.

Uusiutuville maksettavat tuet ovat jo johtaneet alan ylikuumenemiseen erityisesti aurinkopaneelien osalta. Teknologian kehittyminen on pudottanut hinnat alle puoleen, joten paneelin asentamisesta on tullut tukien ansiosta todella kannattavaa. Sen seurauksena Saksan aurinkovoiman tuotantokapasiteetti on kasvanut maailman suurimmaksi.

Vaikka tukijärjestelmän tavoitteena oli kasvu, alkoi se käydä liian kalliiksi. Maan hallitus joutui korjaamaan viime vuonna tukijärjestelmää ja nosti kuluttajilta perittävää tukimaksua noin puolella ja leikkasi aurinkovoiman syöttötariffeja. Paneelien asennustahti romahti ja uusiutuvien toimialan työllisyys heikkeni.

Uusiutuvia on tuettu tällä vuosituhannella avokätisesti. Kuluneen 40 vuoden aikana fossiilisia ja ydinvoimaa on kuitenkin tuettu jopa kymmenen kertaa suuremmalla summalla.

2000-luvulla kuluttajasähkön hinta on yli kaksinkertaistunut Saksassa, mutta noususta vain alle kolmannes johtuu uusiutuvien tuesta. Kuluttajasähkön hinta lähentelee Saksassa jo 30 senttiä kilowattitunnilta, joka on noin kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa.

Uusiutuvien tuki on hieman yli viisi senttiä kilowattitunnilta, joten on hyvin vaikea sanoa, kuinka monen osalta tuo viisi senttiä osuu kipurajalle.

”Tästä on tehty erilaisia selvityksiä, mutta faktoja on toistaiseksi varsin vähän. Energiewendeen liittyen Saksassa puhutaan yksinomaan sähkönhinnan noususta, mutta tällöin unohtuu se, että lämmön ja polttoaineiden hinnat ovat nousseet vielä huomattavasti enemmän”, IASS:n Petri Hakkarainen sanoo.

Huolta ei kuitenkaan pidä vähätellä.

”Eurooppalaisessa hyvinvointivaltiossa ei voida mennä siihen, että joillain kansalaisilla ei ole varaa sähköön”, Hakkarainen sanoo.

Greenpeacen energiakampanjoitsija Tobias Austrup harmittelee sitä, että keskustelu on viime aikoina keskittynyt pelkästään hintaan.

”Meidän haasteemme on avata keskustelua hyvistä vaikutuksista hyvinvoinnille ja koko saksalaiselle taloudelle. Ihmiset suhtautuvat käänteeseen edelleen myönteisesti, vaikka keskustelu on ollut hyvin kielteistä.”

Energiewenden kannalta ei kaikkein olennaisinta ole se, nouseeko uusiuvien osuus tavoitteeseen tai tuleeko sähköverkkoon häiriöitä. Olennaista on se, miten Saksan esimerkki tarttuu muuhun maailmaan.

”Kyseessä on valtava urakka, ja siihen nähden se on edennyt todella hyvin. Koko Euroopan ja maailman tulisi liittyä tähän projektiin, eikä pelkästään kauhistella, mitä se maksaa”, Greenpeacen Austrup sanoo.

Austrup toivoo, että Saksan suurimmat naapurimaat saataisiin mukaan talkoisiin.

Saksan päätös lähteä raivaamaan uutta energiapoliittista polkua on saanut koko maailman kiinnittämään katseensa urakkaan. Energiewenden edessä on vielä paljon esteitä, mutta mikään ei pakota ratkaisemaan ongelmia niin tehokkaasti kuin se, että ajaa pelotta niitä kohti.




Viite