Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Iiro Törmä

Kari Kälviä ja Kaisa Hernberg
Iiro Törmä

Kuka päättää työehdoista?

8.12.2016 7.58

Emmi Skytén

Työpaikoilla pitää voida sopia juuri siihen työhön käyvistä työehdoista, sanoo Vihreiden Yrittäjien puheenjohtaja Kaisa Hernberg. Työntekijä jää alakynteen, jos hän neuvottelee kahden kesken työnantajansa kanssa, sanoo ay-vihreä Kari Kälviä.

Kari Kälviä: Olen töissä Helsingin kaupungilla, jossa on jo pitkään tehty paikallisia työehtosopimuksesta poikkeavia sopimuksia. Tällaisia sopimuksia on esimerkiksi teatteritekniikassa. Työnantaja säästää rahaa työn tehokkaamman organisoinnin vuoksi, ja työntekijä voi tehdä työtään joustavammin.

Pienissä yrityksissä ei kuitenkaan usein ole riittävästi osaamista, jotta työehdoista voitaisiin sopia paikallisesti. Sitä varten pitää tuntea työaikalakia ja työehtosopimuksia.

Perimmäinen ymmärrys työnteosta on työntekijällä ja työnantajalla. Neuvotteluissa järjestäytynyttä työntekijää edustaa luottamusmies, jonka osaaminen on tärkeässä roolissa.

Luottamismiehen työ onkin muuttunut yhä enemmän edunvalvontatyöstä työelämän kehittäjäksi.

Kaisa Hernberg: Paikalliseen sopimiseen on vähemmän mahdollisuuksia pienillä työpaikoilla. Suomessa on 90 000 työnantajayritystä. Niistä vajaa kolmannes ei ole työehtosopimuksen piirissä. Lisäksi TESien piiriin kuuluu suuri määrä liittoihin kuulumattomia yrityksiä. Paikallisen sopimisen kriteerit määritellään pitkälti TESeissä, ja ne koskevat usein ainoastaan liittoihin kuuluvia työnantajia.

Esimerkiksi työaikalaki antaa vähän liikkumavaraa, ja lain sallimat liukumat ovat ongelmallisia. Kaikenlaisessa projekti- ja tietotyössä on tavallista, että tulee sellaisia työaikapiikkejä, jotka ylittävät kolmen tunnin sallitun päivittäisen liukuman.

Jos työsuhteiden ehdot on määritelty liian tiukasti, mennään helposti siihen, että ruvetaan ulkoistamaan työtä freelancer- tai vuokratyöllä. Niissä on taas työntekijän kannalta paljon ongelmia. Freelancereilla tulevat sosiaaliturvan puutteet vastaan.

Tai sitten tehdään työaikoihin kaikenlaisia epävirallisia järjestelyitä, kuten epävirallisia työaikapankkeja. Ne eivät välttämättä kohtele työntekijöitä tasapuolisesti.

Voi olla, että yhden esimiehen kanssa voi sopia, että pitkän työmatkan jälkeen saa pitää ”etätyöpäiviä”, jolloin työntekijä oikeasti lomailee ja palautuu työmatkasta, mutta joku toinen esimies ei anna lupaa sellaiseen.

Kälviä: Puhuit työaikaliukumista. Ylityöhän on se mahdollisuus, jolla työnantaja voi teettää lisää työtä. Jousto on hyvä asia, mutta sen pitää olla myös oikeudenmukainen.

Hernberg: Olen samaa mieltä siitä, että jouston pitää olla oikeudenmukaista, mutta nykyinen järjestelmä ei mahdollista sitä, että vaikka työajoista voidaan sopia oikeudenmukaisesti. Mielestäni lainsäädännön tehtävä on enemmänkin säätää sitä, millä tavalla sovitaan, kuin säätää jäykästi siitä, mistä sovitaan. En kuitenkaan kannata totaalista anarkiaa työajan suhteen. On tärkeää, ettei työaika karkaa täysin käsistä.

Nyt me kuitenkin kiellämme esimerkiksi työaikapiikkien olemassaolon kokonaan. Se jättää työntekijät pahaan rakoon. Se antaa myös työnantajalle vähän mahdollisuuksia kilpailla olemalla hyvä työnantaja. Et voi työhaastattelussa sanoa, että meillä on tällainen reilusti järjestetty epävirallinen työaikapankki. Ei voi myöntää, että rikomme lakia, jotta työntekijällä olisi parempi olla.

Kälviä: Olen samaa mieltä siitä, että työaikalaissa on ongelmia, mutta periaatteessa laki on ihan hyvä, kun se määrittelee muun muassa työvuorojen välisen minimin. Kun lähdet yhdeltätoista kotiin, laki sallii, että voit olla jo aikaisintaan aamukahdeksalta töissä.

Hernberg: Työvuoroista puhuminen tietotyömaailmassa on absurdia. Tietotyö ei ole jäsennettävissä niin. Myös ylityön käsite on ongelmallinen siinä maailmassa, koska työpaikalla oleminen ei ole olennaista työnteon kannalta. Työasioita voi miettiä myös vapaa-ajalla.

Nykyinen lainsäädäntö on laadittu aikaan ja paikkaan sidotun työn näkökulmasta. Kuitenkin suuri osa työstä ei ole sellaista, että työpäivät olisivat tietyn mittaisia, vaan työaika liukuu monilla tavoilla.

Kälviä: Ajattelen, että ihminen vuokraa vapaa-aikaansa työnantajalle. Kun lähdet töistä, ajatukset pitäisi pystyä nollaamaan. Ihmiset ovat erilaisia. Toiset pystyvät nollaamaan, toiset eivät. Laki antaa kuitenkin oikeuden nollaamiselle. Myös työaikakirjanpito on perusasia, joka jo lain mukaankin tulee olla aina kunnossa.

Hernberg: Meidän pitäisi pystyä kohtaamaan paremmin se asia, että on erilaisia työnteon todellisuuksia. Työnteko it-firmassa ja makkaratehtaassa on niin erilaista, että työaikaa on vaikeaa säätää laeilla.

Pienessä yrityksessä juuri työnantaja on heikossa asemassa, koska hänellä ei ole varaa juristiin eikä kovaa osaamista. Työsopimuslaki on hyvin tulkinnanvarainen. Sellaisissa tilanteissa, joissa työntekijä on liiton jäsen ja voi hyödyntää liiton juristin osaamista, työnantaja on aika kusessa.

Kälviä: Olet aivan oikeassa, että lainsäädäntöä pitää täydentää. Mutta millä tavalla pieniin yrityksiin saisi tarvittavan sopimisosaamisen? En usko, että kaikki työnantajat ovat yhtä hyviä kuin sinä. Työaikalakeja ja sopimuksia tuntevaa asiantuntemusta voisi löytyä Aluehallintovirastosta. Sille voisi sälyttää sopimusasiantuntijuuden neuvottelutilanteisiin.

Jos oikeasti työaikalaki muuttuisi, ehkä muun muassa irtisanomisperusteita voitaisiin muuttaa sillä tavalla, että kaveri saadaan pihalle nopeammin. Se mielestäni kannustaa myös pätkätöihin.

Jos työaikalakia muutettaisiin työnantajan usein haluamalla tavalla joustavammaksi irtisanomisperusteita tai irtisanomisaikaa muuttamalla, olisimme tilanteessa, jossa pätkätyöt kasvaisivat entisestään.

Hernberg: Ymmärrän, miksi paikallista sopimista voidaan pitää vaarallisena, koska se antaisi välineen tinkiä työehdoista laajemmin kuin nykyään. On varmasti työnantajia, jotka haluavat tehdä juuri niin. Toisaalta on oikeasti sellaisia työntekijöitä, jotka haluaisivat joustavammin sopia siitä, miten juuri heidän yhteisössään saataisiin homma toimimaan, koska se ei ole samanlainen kuin se makkaratehdas.

Palkkauksessa lainsäädäntö ei ole ollenkaan samalla tavalla ongelma kuin työajoissa. Siihen kaivattaisiin pelisääntöjä, mitä tehdään, kun tulee kriisitilanne. Jos yhtäkkiä vaikka tilauskanta romahtaa, ei ole oikein muita välineitä kuin että lomautetaan.

Kälviä: Sellaisissa tilanteissa paikallinen sopiminen tulee esille. Se on hyvä juttu.




Viite