Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Anna Autio

Kasvihuone täynnä kurkkua
Anna Autio

Kurkkua myöten täynnä

24.3.2016 13.10
Lasse Leipola

Täällä loskan keskellä kypsyy suomalaisten rakastamaa kurkkua. Onko kasvihuoneessa kasvanut kurkku ekosynti vai ei?

Kurkkulaatikoita on kahdessa rivissä: yhdessä edulliset espanjalaiset ja toisessa kalliimmat kotimaiset. Pitäisi kuulemma suosia suomalaista. Tuntuu vain aivan järjettömältä, että kasvihuoneissa viljellään talvipakkasilla vihannesta, jota voi tuoda selvästi halvemmalla Espanjasta.

Yleensä on helppo antaa kukkaron tehdä päätös, sillä kotimainen voi hyvinkin olla yli kaksi kertaa espanjalaista kalliimpaa. Mutta kouvolalaisessa S-marketissa hintaero on tällä kertaa melko pieni: espanjalainen Rainbow-tuotemerkin alla myytävä kurkku maksaa 1,98 euroa kilo ja kotimainen kaarinalaisen Timo Juntti Oy:n kurkku 2,59 euroa kilo. Kurkku ei yleensä paina puoltakaan kiloa, joten hintaero kassalla on vain parikymmentä senttiä.

Valintaa ei helpota Suomen Kuvalehden sivuilla tammikuussa julkaistu Sami Kuuselan Hupparihörhö-blogin kirjoitus, ”Vegaanien sikavideo”, jossa väitettiin, että kasvihuoneviljely talvipakkasilla ”on maapallon raiskaamista, täyttä välinpitämättömyyttä ja kotimaisuuden erinomaisuusharhalle rakennettua ahneutta”.


Kurkut kylpevät valossa. Tero Juntti nykäisee katosta roikkuvasta narusta ja liukuovi nousee ylös. Kirkkaiden valojen loisteessa kylpevät kurkkurivistöt tulevat esiin. Lämmin ja kostea ilma tuovat kesäisen tunteen Piikkiön loskan ja pimeän keskelle.

Teron isä Timo Juntti rakensi 17-vuo­tiaana ensimmäisen kasvihuoneensa vuonna 1964. Silloin se oli vain pieni osa perheen maatilaa, jolla viljeltiin ja kasvatettiin kaikkea mahdollista. Kurkusta tuli kuitenkin pian yhtiön hittituote. Kysyntä syntyi kaupungistumisen myötä. Yhä suurempi ja suurempi joukko ihmisiä luopui omasta puutarhastaan maaseudun jäädessä taakse.

Vähitellen Junttien perheyrityksen valikoima on kaventunut ja viljelytekniikat erikoistuneet. Nyt viljellään vain kurkkua, vuosittain lähes kaksi miljoonaa kiloa.

Noin 80 prosenttia Juntin tilan kurkuista jää Turun seudulle. Välillä eriä päätyy tukkujen kautta kauaskin, joskus jopa Lappiin asti. Tai Kouvolaan, kuten jutun alussa mainitulle esimerkkikurkulle oli käynyt.

Juntin tilalla on siirrytty etukenossa uuteen teknologiaan. Esimerkiksi kasteluvedet ovat suljetussa kierrossa. Se, mikä jää kasveilta käyttämättä, menee biosuodattimien läpi altaaseen odottamaan uutta käyttöä. Biologinen prosessi tuhoaa taudinaiheuttajat, mutta päästää ravinteet läpi.
Kemiallisia torjunta-aineita ei käytetä. Perinteisten konstien, kuten kärpäspaperien ja rypsiöljyliuoksen, lisäksi torjunnassa käytetään niin sanottuja biofungisideja.

”Maaperässä on hurjasti elämää, hyviksiä ja pahiksia. Sekä lääketiede että kasvinsuojelu ovat menossa samaan suuntaan: luonnosta haetaan täsmäratkaisuja, joilla vahvistetaan vastustuskykyä tai parannetaan kasvitauteja”, Tero Juntti sanoo.

Suomen kylmästä talvesta on myös apua. Se suojaa taudeilta ja tuholaisilta, jotka piinaavat Etelä-Euroopan tuotantoa.

”Tuotantomme ei ole luomua, koska suurimman osan käytettävästä typestä pitäisi olla varastoituneena kasvualustaan. Luomussa ongelmana on riittävän lannoituksen toteuttaminen. Tulevaisuudessa tilanne saattaa muuttua, sillä kehitteillä on entistä monipuolisempia luomulannoitteita.”

Toisaalta koko tuotantomallia uhkaa EU:ssa vireillä oleva hanke, joka kieltäisi kasvualustat ja pakottaisi siirtymään suoraan maaperässä viljelemiseen. Juntin mukaan päätöksessä ei olisi järkeä, sillä kasvualustoilla ravinteiden kierto on mahdollista pitää suljettuna. Siinä missä Juntin huoneet on eristetty ympäristöstä, päästäisi maapohjainen kasvihuone ravinteita karkuun.


Kurkkujen hiilijalanjälki vaihtelee paljon. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen kolme vuotta sitten tekemän tutkimuksen perusteella yhden tilan kurkun kasvatus voi aiheuttaa kuusinkertaiset päästöt toiseen tilaan verrattuna.

Tieto ei kauheasti auta kuluttajaa. Kaikki kurkut on pakattu enemmän tai vähemmän samankaltaisiin muovikääreisiin. Ainoana ekologisena joukosta erottuu luomukurkku. Luomukriteereissä ei ole mitään vaatimuksia energiantuotannon eli käytännössä ilmastovaikutusten suhteen.

Espanjalaisen tuontivihanneksen suurimpana – joskaan ei ainoana – ilmastosyntinä pidetään pitkää kuljetusta Suomeen. Pitkänkin kuljetuksen aiheuttamat päästöt ovat kuitenkin selvästi pienemmät kuin suomalaisen kasvihuoneen energiatarpeesta syntyvät päästöt.

”Kaikilla muilla mittareilla kotimainen tuotanto on ekologisempaa. Espanjassa lämpö ja valo saadaan auringosta, mutta maaperä on köyhää ja kuivaa, joten ravinteita ja vettä tarvitaan paljon”, sanoo tiimi- ja asiakaspäällikkö Juha-Matti Katajajuuri luonnonvarakeskus Lukesta, eli entisestä MTT:stä.

Espanjalaista kurkkua voi pitää myös eettisesti arveluttavana viljelyksillä käytettävien siirtolaisten kyseenalaisten työskentelyolosuhteiden vuoksi.

Katajajuuren mukaan kotimainen kasvihuonekurkku voi ilmastovaikutuksien osalta päästä samalle tasolle kuin Espanjasta laivalla tai rekalla tuotu kurkku.

”Silloin sähkön pitää olla ekosähköä ja lämmityksen uusiutuvaa energiaa.”

Kuluttaja ei kuitenkaan voi tietää, millaisella energialla kaupassa myytävää kurkkua on kasvatettu.

”Luke on kehittänyt tiloille laskurin, jolla voi selvittää oman hiilijalanjäljen. Toistaiseksi sitä on kuitenkin käytetty oman tuotannon kehittämiseen ja seurantaan eikä niinkään kuluttajamarkkinointiin.”


Kurkun ympärivuotinen kasvihuoneviljely alkoi Suomessa 1980- ja 1990-lukujen taitteessa, kun kasvihuoneet ja niissä käytettävä teknologia oli kehittynyt riittävän pitkälle. Sitten markkinat aukesivat.

”Kun mentiin EU:hun,  mietin, kannattaako tätä jatkaa. Suomalaiset kuluttajat kuitenkin pelastivat meidät. He näyttivät, etteivät halua tuontikurkkua vaan kotimaista”, Tero Juntti sanoo.

Kuluttajien ympäristötietoisuuden herääminen 2000-luvulla on muodostanut uuden haasteen. Vaikka espanjalainen kurkku on usein ilmastonäkökulmasta kotimaista parempi vaihtoehto, Juntti uskoo, että positiivinen kehitys jatkuu.
Luken tilastojen mukaan lämmitysöljyn käyttö on romahtanut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuoden 2011 jälkeen myös energian kokonaiskulutus on kääntynyt selvään laskuun.

”Paljon on jo parannettu ja seuraavien 10–15 vuoden aikana tapahtuu lisää”, Tero Juntti sanoo.


Kasvihuoneissa kuuluu vaimea veden kohina. Kurkkurivistöjen välissä valuvat vesiputousmaiset suihkut keräävät ilmasta kosteutta ja lämpöä. Vesipisara lämpenee muutaman metrin matkalla noin kolme astetta. Samalla järjestelmä viilentää kasvihuonetta, joka saattaa varsinkin kesähelteellä lämmetä liiaksikin.

Juntin mukaan kesät eivät ole vielä niin kuumia, että helteistä aiheutuisi satovahinkoja, mutta pahimmillaan kasvihuoneet joudutaan peittämään polttavimmalta paahteelta.

”Niin kauan kuin yöt ovat viileitä, pysyy keskilämpötila kurissa.”

Järjestelmän varsinainen tarkoitus on kuitenkin energiatehokkuuden parantaminen. Kerätty lämmin vesi varastoidaan eristettyyn altaaseen, josta sitä kierrätetään lämpöpumpun kautta lämmitysjärjestelmään tarpeen mukaan.

Lämpöä, kosteutta, kastelua ja kaikkea muuta toimintaa ohjataan ja valvotaan tietokoneilla, mikä on kasvattanut satoja ja parantanut energiatehokkuutta.

”Tehomaataloudesta puhutaan aivan väärään sävyyn. Sanalla tarkoitetaan yleensä toimintaa, josta tulee päästöjä ja jossa haaskataan ravintoaineita”, Juntti sanoo.

Lämmönkierrätysjärjestelmä on käytössä vasta yhdessä huoneessa, jonka ala on viidenneksen Juntin puutarhan kokonaispinta-alasta. Yhdestäkin huoneesta kerättävä lämpö riittää kattamaan neljä viidesosaa tilan lämmitystarpeesta.
Juntti on tyytyväinen investointiin. Se on säästänyt energiaa vuodessa lähes 300 000 öljylitraa vastaavan määrän. Lämmönkierrätys on kasvattanut myös satoa. Valaistusta on voitu lisätä ilman, että siitä syntyvä lämpö menee hukkaan. Mielessä onkin järjestelmän käytön laajentaminen.

”On täysin mahdollista, että kasvihuoneesta tulee lämpöenergian tuottaja.”

Kasvihuoneen katolle mahtuisi myös paljon aurinkopaneeleja.

”On kehitetty täysin läpinäkyvä aurinkopaneeli.”


Aurinkopaneelit olisivat alalla tarpeen, sillä kasvihuoneissa tarvitaan paljon sähköä. Vuonna 2014 kasvihuoneiden osuus Suomen sähkönkulutuksesta oli vajaat kaksi prosenttia. Se on melko paljon liiketoiminnalta, jonka osuus bruttokansantuotteesta on tuhannesosan luokkaa.
Tero Juntti yrittää omalta osaltaan tasata sähkönkulutusta sammuttamalla kasvihuoneensa valot alkuillan ajaksi, kun sähköä kulutetaan muualla eniten. Kurkkujen pitää joka tapauksessa saada välillä levätä pimeässä.

Kolme vuotta sitten tehty MTT:n selvitys herätti Juntin pohtimaan tuotantonsa sähkönkäyttöä myös ilmastonäkökulmasta. Uuden huoneen sähkösopimus on tuulivoimaa, mutta vanhat sopimukset on vielä sidottu yleissähköön.

Seuraavana Juntin tilalle ovat tulossa ledivalaisimet, jotka ovat parhaillaan testikäytössä. Niiden avulla on helpompi säätää kasvuolosuhteiden kannalta tärkeää valon aallonpituutta. Vaikutusta energiankulutukseen on vaikeampi arvioida, sillä ledeistä ei saada kasvien kaipaamaa lämpöä samalla tavalla kuin tavanomaisista lampuista.


Lämmön talteenottoa ja tuulisähköä käyttävän erityisvihreän kasvihuoneen kurkkuja Juntti yrittää brändätä Virkku-tuotenimellä. Kurkku on pakattu tiukan muovikääreen sijaan pussiin, joka lupaa ”vihreämpää makua”.

Mutta miksi kiinteä ja paksukuorinen kurkku ei kestä kuljetusta ilman muovia? Tero Juntin mukaan kyseessä on kauppojen toivomus. Esimerkiksi ravintoloille, suurtalouskeittiöille ja torimyyntiin kurkut toimitetaan ilman muovia.

”Tuottajan näkökulmasta muovi on lähinnä ylimääräinen kustannus.”

Kurkkuviljelijä toimii muutenkin kauppojen tarpeiden mukaan. Markkinoilla muutama iso ostaja sanelee hinnat.

”Jos markkinoilla on ihan pikkuisenkin ylimääräistä, hinta niiaa heti.”

Kilpailijana Juntti ei pidä niinkään muita suomalaisia viljelijöitä kuin tuontia.

”Kotimaisilla markkinoilla kasvuvaraa on lähinnä laitoskeittiöissä ja kouluissa. Niissä voitaisiin tukea enemmän lähituotantoa eikä vain tuijottaa hintaa.”


Ilmastointi humisee ja työntekijöitä on harvassa. Kasvihuoneessa kurkut tekevät suurimman työn kasvamalla täyteen mittaansa. Junttien tilalla on omistajien lisäksi töissä 20 palkattua työntekijää, lähinnä maahanmuuttajia Vietnamista.

”Suomalaisia eivät nämä hommat kiinnosta. Puutarha-ala on muutenkin yksi suurimmista maahanmuuttajien työllistäjistä. Kielitaitoa ei juurikaan vaadita ja viljely on monille lähtömaista tuttua toimintaa.”

Työkieli tilalla on suomi, mikä antaa maahanmuuttajille tilaisuuden oppia kieltä.

”Vaihtuvuus on ollut todella pientä. He ovat tyytyväisiä, että saavat olla Suomessa ja tehdä töitä. Moni lähettää osan tuloistaan kotiseudulle ja tukee siten perheen ja suvun toimeentuloa.”

Ehkäpä  vietnamilaiset myös kokevat kostean, lämpimän ja valoisan kasvihuoneen miellyttävänä vaihteluna Suomen synkällä ja kylmälle talvelle.

Tropiikkiin verrattuna hiilidioksidia on kuitenkin  ilmassa huomattavasti enemmän. Sitä annostellaan kasvihuoneeseen kurkkujen kasvun tehostamiseksi.

Sami Kuusela kauhisteli tammikuussa Suomen Kuvalehden sivuilla julkaistussa blogikirjoituksessaan sitä, että muutenkin paljon energiaa käyttävät kasvihuoneet käyttävät pullotolkulla hiilidioksidia kasvihuoneidensa täyttämiseen.

”Ilmastonmuutos ei ilmeisesti koske suomalaista maajussia tai luonnon kierrosta täysin vieraantunutta kuluttajaa”, Kuusela tykitti.

Hän viittasi Ylen juttuun, jossa kerrottiin kurkun talviviljelystä Nilsiässä.

Tero Juntin mielestä hiilidioksidin käyttö on ekoteko. Ilman lisäämistä kasvihuoneiden hiilidioksidipitoisuus romahtaisi niin matalaksi, ettei kasvattamisesta tulisi mitään. Kääntäen: jos hiilidioksidia ei käytettäisi, tarvittaisiin yhden kurkkukilon tuottamiseen paljon enemmän energiaa ja kasvihuonepinta-alaa.

”Kyllähän minkä tahansa tuotannon päästöt saadaan nollaan, kun lopetetaan tuotanto”, Juntti sanoo ja kertoo, että heidän tilansa tuloista vain kolmisen prosenttia on maataloustukia.

Myös MTT:n selvityksessä todettiin, että lisätyn hiilidioksidin merkitys on kurkun ilmastotaakan kannalta lähes olematon.

Juntti menee mietteliääksi, kun häneltä kysyy, mitä jos kaikki suomalaiset alkaisivat boikotoida talvikurkkua jonkun blogikirjoituksen vuoksi.

”Silloin pitäisi oikeastaan mennä siihen, ettei syödä mitään tuoretta talviaikaan.”


Köyhä ravintosisältö on kurkun suurin ilmasto-ongelma. Jos asiaa lähestytään pelkästään teknisestä näkökulmasta, kurkkubisneksessä on lopulta kyse enemmän tai vähemmän veden kuljettamisesta paikasta toiseen.

”Kurkku on ravintomielessä vaatimaton, sillä siinä on vettä enemmän kuin maidossa. Siinä mielessä se on hyvä, että se lisää ruuan tilavuutta tuomatta juurikaan kaloreita”, sanoo Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm.

Hän muistuttaa ettei mikään kasvis ole yksinään riittävä ravintolähde.

”Mitään superfoodeja ei olekaan, mutta kurkku, jos mikä, on mahdollisimman kaukana sellaisesta.”

Ruuan tuotanto aiheuttaa merkittävän osan kaikista kasvihuonepäästöistä ja tämän osuuden pienentämiseksi olisi järkevintä syödä mahdollisimman ravinne- ja kaloririkkaita vihanneksia. Jos katsotaan kalorisisältöä suhteessa päästöihin, on puhtaimminkin tuotettu kurkku jopa tuplasti maitoa tai sianlihaa huonompi elintarvike. Ruisleipä on jopa kymmenen kertaa vähäpäästöisempi kalorilähde.

Mutta kukapa söisi pelkkää possua, maitoa ja ruisleipää?

Kylmä ja aika pilaavat kurkun

Kurkussa on eri lajikkeita, mutta erot eivät tunnu maussa kuten vaikka tomaatin kohdalla. Talvella kylmyys on suuri haaste, sillä kurkku kestää huonosti kylmää esimerkiksi kuljetuksen aikana. Sen takia kasvihuonekurkku voi talvella maistua erilaiselta kuin kesällä, vaikka viljelyolosuhteet ovat identtiset.

”Myös jääkaapissa säilyttäminen on virhe”, Tero Juntti opastaa. Tärkein syy, miksi suomalainen kurkku eroaa espanjalaisesta on pitkä matka Suomeen.

”Kasvuolosuhteissa voi olla jotain eroa, mutta olennaisinta on se, että espanjalainen on aina aika vanhaa.”

Espanjalainenkaan kurkku ei kasva suoraan auringon
alla, vaan valtavissa kasvihuoneissa.

Kurkkua kuluu, vihanneksia ei

Suomalaiset syövät kurkkua noin kymmenen kiloa vuodessa. Siitä valtaosa on kotimaista kasvihuonetuotantoa. Kaikki kasvihuoneet eivät viljele talvikaudella, jolloin tarjontaa täydennetään tuontikurkuilla lähinnä Espanjasta ja Hollannista.

Kymmenen kiloa vuodessa ei ole kansainvälisesti mitenkään poikkeava määrä, sillä maailmassa tuotetaan vuosittain noin kymmenen kiloa kurkkua jokaista ihmistä kohden.

OECD:n vuonna 2011 tekemän selvityksen mukaan päivittäin tuoreita hedelmiä tai vihanneksia syövien osuus on kuitenkin Suomessa pienempi kuin missään muussa kehittyneessä teollisuusmaassa.

Jos kasvikset jaetaan tasan, kuluttaa suomalainen päivässä noin 330 grammaa tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Matkaa suositusten mukaiseen puoleen kiloon päivässä on siis paljon, vaikka tilanne on parantunut 1990-luvun alusta, jolloin keskiarvo oli vain 250 grammaa.

”Se, että aterialla on tuoreita kasviksia, alkaa olla selvä juttu. Kurkulla ja tomaatilla on helppo täyttää tämä kiintiö”, sanoo ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä Helsingin yliopistosta.

Hänen mukaansa suomalaisen ruuan suosiminen on huomattavasti vanhempaa perua kuin tuore lähiruokatrendi.

”On ajateltu, että kotimainen on parempaa ilman mitään tarkempaa erittelyä. Syömisessä on kyse myös intiimistä asiasta, ja kotimainen ruoka koetaan tutuksi ja turvalliseksi.”

Hänen mukaansa ajattelutapa on vähitellen muuttumassa.

”Usein suomalainen ruoka on mielletty määritelmällisesti puhtaaksi, mutta rinnalle on tulossa aitoa pohdintaa siitä, onko puhtaus todennettavissa. Eli halutaan esimerkiksi vertailevia mittaustuloksia torjunta-ainejäämistä.”



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa paperilehti täältä.