Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Iiro Törmä

Alviina Alametsä ja Andrei Sergejeff
Iiro Törmä

Riittääkö Eurooppa vai tarvitaanko Natoa?

20.9.2016 13.43

Sammeli Heikkinen

Vihreiden turvallisuuspoliittista linjaa vedetään syksyllä, kun puolueen valtuuskunta saa käsittelyynsä turvallisuuspoliittisen linjapaperin. Linjapaperia valmistelleen vihreiden turvallisuuspoliittisen ryhmän puheenjohtajat Alviina Alametsä ja Andrei Sergejeff ovat samaa mieltä siitä, että tasa-arvoinen kansalaisyhteiskunta takaa parhaiten maan turvallisuuden. Alametsän mielestä turvallisuusyhteistyötä on tehtävä Pohjoismaiden ja Euroopan kanssa. Sergejeffin mielestä taas Nato-jäsenyyttä
on turha pelätä.

Andrei Sergejeff: Suomen turvallisuuspoliittinen tilanne on
epävakaa. Globaalien uhkien lisäksi Venäjän aggressiivinen ja arvaamaton toiminta on muuttanut turvallisuuspoliittista ympäristöämme rajusti melko lyhyessä ajassa.

Alviina Alametsä: Syytä paniikkiin ei kuitenkaan ole. Suomen turvallisuusratkaisuja tulisi selkeyttää. Moniin uhkiin olisi hyvä reagoida ja varautua paremmin. Samalla
meidän tulee toimia diplomaattisesti ja rauhallisesti, kuten Suomen ulkopolitiikalle onkin ollut tyypillistä.

Andrei Sergejeff: Olen samaa mieltä. Vaikea pitää epädiplomaattista ja tempoilevaa toimintaa hyvänä turvallisuuspolitiikkana. Suomen turpo-linja on kuitenkin epäselvä. Vai tunnetko jonkun, joka voisi selittää, mikä Suomen linja on? Huomattava osa kansasta ei edes tiedä, ettemme ole liittoutumaton tai sitoutumaton maa. Emme ole olleet neljännesvuosisataan. Ja hyvä niin.

Alviina Alametsä: Suomihan ei ole mikään saari, joka ei tekisi puolustusyhteistyötä. Euroopan unionissa sitä pitäisi syventää entisestään. Jäsenvaltiot käyttivät 2015
yhteensä 200 miljardia euroa puolustukseen, mutta resurssit ovat pirstoutuneet. Kansainvälisesti Suomi nähdään usein puolueettomana. Ilmeisesti eurooppalaista ja pohjoismaista yhteistyötä ei pidetä yhtä latautuneena kuin vaikkapa Nato-jäsenyyttä.

Andrei Sergejeff: Tälläkin hetkellä Suomi on osa liittokuntaa, joka kohdistaa talouspakotteita Venäjään. Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että Suomen on oltava osa pohjoismaisia ja eurooppalaisia turvallisuusrakenteita. Suomen luonnollinen paikka eurooppalaisena demokratiana on Natossa. Tämä on sekä eurooppalainen että pohjoismainen turpo-ratkaisu. Sen ei pitäisi olla mikään mörkö maassa, joka joka tapauksessa
nojaa täysin läntisiin turvallisuusrakenteisiin.

Alviina Alametsä: Nato-jäsenyys toisi kollektiivisen puolustuksen suojan. Suomi jäisi kuitenkin geopoliittisesti Naton ja Venäjän rajalle. Myös Naton turvallisuuspoliittinen analyysi ja toiminta konfliktitilanteissa eroaa usein Suomen vastaavista. Suomi on läntinen demokratia, jonka on tuomittava Venäjän aggressiot ja oltava samassa rintamassa
Euroopan unionin kanssa.

Andrei Sergejeff: On mahdollista, että Nato-jäsenyydestä tulee uusia riskejä. Mutta epäselvien turvatakuiden varassa liiton ulkopuolellakaan ei ole riskitöntä. Pikemminkin päinvastoin.

Alviina Alametsä: Globaalin ja kotimaisen eriarvoisuuden torjuminen on parasta turvallisuuspolitiikkaa. Väkivaltaiset ääriliikkeet ja valtiot elävät kansalaisten heikosta hyvinvoinnista ja uhkakuvien maalailusta. Kun ihmiset
kykenevät elättämään itsensä ja perheensä ja elämään terveellisessä ympäristössä, esimerkiksi radikalisoitumisen riski vähenee.

Andrei Sergejeff: Kyllä. Tärkein puolustuslinja on vahva kansalaisyhteiskunta. Ihminen, joka tuntee olevansa osa yhteiskuntaa, ei käänny sitä vastaan.

Alviina Alametsä: Suomen on vaikutettava kansainvälisen asevarustelukierteen rajoittamiseen, asevalvontaan ja aseriisuntaan. Niihin tarvitaan kansainvälisiä sopimuksia ja hallintamekanismeja. Suomen pitäisi esimerkiksi allekirjoittaa Itävallan aloitteesta tehty ydinaseiden
kieltoon tähtäävä vetoomus. Sen on allekirjoittanut 127 maata. Suomi ei. Myös Venäjän kanssa pitää pyrkiä yhteisiin tavoitteisiin asevarustelun vähentämisessä. Olen optimisti ja uskon, että muutokset ovat mahdollisia, mutta niiden läpiajamiseen tarvitaan laaja valtioiden rintama esimerkiksi YK:n tasolla.

Andrei Sergejeff: Rauhantyötä tarvitaan paljon. Valitettavasti Venäjän nykyjohto on tuhonnut luottamuksen itseensä. Venäjälle on pidettävä porttia auki kansainvälisen
yhteisön normaaliksi jäseneksi, mutta sen täytyy itse päättää astuvansa sisään portista. Ikävä kyllä tämä ei näytä lähitulevaisuudessa todennäköiseltä. Putinin hallinto on sanoutunut irti keskinäisriippuvaisen maailman pelisäännöistä ja palannut aggressiiviseen voimapolitiikkaan. Jos EU:n sotilaalliset resurssit laskee yhteen, se pystyy vastaamaan kaikkiin kuviteltavissa oleviin uhkiin.
Pirstoutuneena kokonaisuus on vähemmän kuin osiensa summa.




Viite