Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Sergio Membrillas

Sergio Membrillas

Tympiikö lentäminen? Siirry raiteille!

21.8.2017 11.20
Timo Wright

Kaavin homehtuneita  appelsiininkuorenpalasia kompostiastian pohjalta. Sanomalehtipaperi astian pohjalla oli jälleen vettynyt ja päästänyt jätteet lävitseen.

Nyppiessäni epämääräistä karstaa kynsieni alta aloin miettiä, onko kompostointi ja muu vastaava näpertely ratkaisu oman hiilijalanjälkeni pienentämiseen. Tein siltä istumalta päätöksen: lopettaisin lentämisen Euroopan sisällä. 

Ensisijaisesti se oli henkilökohtainen ilmastovalinta, mutta halusin myös nähdä onko lentämättömyys mahdollista, ja asettaa itselleni haasteen.


Päätöksestä on yli kahdeksan vuotta
. Sen jälkeen en ole lentänyt Euroopassa kertaakaan. Ensimmäisen lentoni päätöksen jälkeen tein tänä talvena, kun lensin Etelä-Koreaan.

Moni epäili mahdollisuuksiani pitää päätöksestäni kiinni. Junamatkustamisesta kiinni pitämistä on helpottanut se, että työni taiteilijana on vapaata. Lähinnä olen freelancer, läppärityöläinen. 

Kokemukseni perusteella uskon, että lentämättömyys olisi kaikille huomattavasti helpompaa kuin äkkiseltään arvaisi. 

Kyseessä on ensisijaisesti muutos ajattelutavassa, uskallus kokeilla ja löytää itselle parhaiten soveltuva tapa vähentää lentämistä. Lentäminen on suurimpia henkilökohtaisiin hiilipäästöihin vaikuttavista tekijöistä, joten siitä luopumalla ilmastopäästöjään voi leikata reippaasti.

Lentämisen lopettamisen jälkeen olen matkustanut moninkertaisesti enemmän kuin aiemmin. Interrail-kortteja ostan pari vuodessa. Kyseessä ei ole vain ekologinen valinta: junamatkustaminen on hauskaa, kiinnostavaa ja miellyttävää. Se on myös hidasta ja kallista, välillä ärsyttävääkin.

En silti vaihtaisi lentokoneeseen.


Alpit reunustavat uljaasti
Bolzanon kaupunkia. Dönerkiskan ruokalista on saksaksi ja italiaksi. Olenko jo Sveitsin puolella? Ei, kyllä tämä on vielä Italiaa. 

Juna lähtöön on tunti. Kuljen eteenpäin kaupungilla, kulman takana tulee vastaan mielenosoitus tai karnevaali. Liput liehuvat, nettihaun avulla tunnistan ne Venezuelan lipuiksi. Aukion kahviloissa paikalliset rouvat ryystävät iltapäiväkahvia. Liityn hetkeksi heidän seuraansa. 

On kesäkuu, vuosi taitaa olla 2015 ja olen periaatteessa matkalla Skotlannin Edinburghista takaisin Suomeen. Pariisissa ollessani olen kuitenkin päättänyt käväistä “ihan nopsaan” moikkaamassa ystäviäni Italiassa, heitä kun näkee harvoin. Ehkäpä yhteensä melkein vuorokausi junassa on sen arvoista. Ja onhan Le Tavernelle kuitenkin yksi suosikkiravintoloistani! Nyt olen jo matkalla kohti kohti kotia Bolognasta Berliiniin kulkevalla reitillä.

Viisitoistatuntisella matkalla joutuu tai saa vaihtaa junaa juuri tällaisissä hassuissa paikoissa. Miten ikinä tulisin tänne jos lentäisin? Lentäen matkaan menisi pari tuntia: metalliseen putkiloon ahdettuna, pilvien yläpuolella, ylihintainen vesipullo laukussa, kuiva sämpylä edessä.


Kun päätin lopettaa lentämisen
Euroopan sisällä, ymmärsin, että minun pitäisi jekuttaa itseäni. Rahansäästöön en voisi vedota. Lentäminen on hävyttömän paljon junamatkustamista halvempaa. Mutta ajatuksen lentämisen ylivertaisesta nopeudesta voi haastaa. 

Pari esimerkkiä:

Helsinki–Kööpenhamina-väliin menee lentäen kuutisen tuntia. Matkaan lentokentälle 45 minuuttia, lentokentällä odotteluun pari tuntia, lentämiseen toiset pari tuntia, terminaalista ulos pääsemiseen puoli tuntia ja Kööpenhaminan keskustaan pääsemiseen toiset puoli tuntia.

Entä sama väli laivalla ja junalla? Helsinki-Turku kahdessa tunnissa junalla, siitä melkein suoraan laivaan ja pää tyynyyn. Aamulla laiva on Tukholmassa ennen seitsemää. Tukholma-Kööpenhamina-väli sujuu junalla viidessä ja puolessa tunnissa. 

Koska laivassa vain nukun, se ei ole matka-aikaa – näin vakuutan itselleni – joten matkaan kuluu vain 6–8 tuntia. Ne tunnit käytän työskentelyyn, aivan kuin normaalina työpäivänä.

Vielä pari vuotta sitten Helsingistä Brysseliin ja Pariisiin pystyi matkustamaan puolessatoista vuorokaudessa. Valitettavasti Kööpenhamina–Köln-yöjuna ei kulje enää. Yöjunat ovat kätevä tapa säästää majoituskuluissa, mutta niiden määrää on Euroopassa vähennetty roimasti. 

Itäisen Euroopan reiteillä yöjunia kulkee edelleen, esimerkiksi Budapestista Bukarestiin ja Skopjesta Belgradiin. Ja onpa Malmön ja Berliinin välillä yöjunayhteys, tosin tämä bilejuna kulkee harvakseltaan ja vain kesäisin. 

Ehkä enemmänkin jälkeenpäin hauska oli eräs Köln–Kööpenhamina-yöjuna, jossa meitä heräteltiin vähän väliä erilaisiin tarkastuksiin. Ehkä ensimmäistä päivää töissä ollut huumekoira, melkein pentu vielä, oli enemmän kiinnostunut telmimisestä kuin haistelusta. Leppoisa saksalainen rajavartija tyytyi kyselemään tavaroistamme sängynlaidalla istuen: “Drugs? Yes? No?”


Junamatkustaminen vaatii
uudenlaista ajattelua. Vaikka olen taiteilija, työni on enimmäkseen tuottamista ja kirjoittamista, budjettien laatimista ja aikataulujen rustaamista. Normaalia nykyajan valkokaulustyötä. Varsinkin freelancerin kannattaa käyttää matkustusaika työskentelyyn, etenkin kun roaming-maksuista ollaan luovuttu Euroopassa.

Tukholmasta muun muassa Kööpenhaminaan, Osloon ja Göteborgiin kulkeva ruotsalainen X2000 tarjoaa ilmaisen ja nopean netin. Osassa saksalaisista ICE-junista voi käyttää vaihtelevasti toimivaa verkkoa viidellä eurolla.

Esimerkiksi Pariisin, Brysselin ja Amsterdamin välillä kulkevissa nopeissa ja kalliissa Thalys-junissa netti kuuluu hintaan, kuten myös Pariisin ja Lontoon väliä kulkevissa Eurostar-junissa. Osassa Ranskaa ristiin rastiin kulkevista TGV-junista on netti, loppuvuodesta lähtien verkon pitäisi olla melkein jokaisessa TGV:ssä.


Hitaasti matkustamisen
voi nähdä myös luksuksena, osana lomaan liittyvää rentoutumista. Milloin muuten ehtisi lukea rauhassa suosikkikirjaansa ja jopa tylsistyä; katsoa hitaasti muuttuvaa maisemaa, tarkkailla kanssamatkustajia.

Muutoksen voi aloittaa pienin askelin, yhdistämällä junamatkustuksen lentämiseen. Esimerkiksi pitkä viikonloppu Berliinissä onnistuu junallakin. Lähtö keskiviikkoiltana yölaivalla Helsingistä tai Turusta Tukholmaan, torstai läppärityöskentelyä tai lueskelua Tukholma–Berliini-junassa, unohtamatta lounasta ja olutta Kööpenhaminassa. Sunnuntaina lento Berliinistä takaisin Helsinkiin.

Matka-ajan uudelleenjärjestely ei koske vain sitä kuuluisaa luovaa luokkaa. Junassa voi myös kirjoittaa vaikka gradua, setviä sähköpostilaatikkoa, tehdä powerpoint-esityksiä, suunnitella seminaaria… Ylipäätään mitä tahansa, mikä onnistuu etätyönä.

Suomesta junalla Eurooppaan matkustavan esteenä on valitettavasti ensin meri, joka on ylitettävä Tukholmaan mentäessä. Laivalla matkustaminen ei ole itsestään selvästi ympäristölle parempi vaihtoehto kuin lentäminen. 

Toistaiseksi olen vältellyt Tukholmaan lentämistä. Päivälautta kesällä Turusta Tukholmaan kauniin saariston läpi on miellyttävä kokemus, varsinkin jos pitää bingosta ja karaokesta eläkeläisten kanssa. 

Tallinnasta Berliiniin pääsee jo nyt junalla, vaikkakin äärimmäisen hitaasti. Samalla reitillä kulkee myös halpoja busseja, jotka ajavat vuorokaudessa Berliiniin. Toki matkan voi pilkkoa osiinkin.

Vuoteen 2025 mennessä Baltian kaupungit Berliiniin yhdistävän Rail Baltican pitäisi olla valmis.

Ehkäpä silloin voimme napata yöjunan Berliiniin bailuviikonloppua varten!


Hienointa junamatkustamisessa
on ollut erilaisten ihmisten tapaaminen. Junassa tulee juteltua helpommin vierustoverin kanssa kuin lentokoneessa. Olen vaihtanut matkakertomuksia hippinä maailmaa kiertäneen ruotsalaisen vanhemman rouvan kanssa, jutellut mitättömällä ranskallani pitkään ja hartaasti junamatkustamisen mahtavuudesta ja neuvonut huolestunutta turvapaikanhakijaa Ruotsin muuttuneista rajanylityskäytännöistä. 

Kerran Kööpenhamina–Tukholma-juna oli tuntikausia myöhässä ja debit-korttini kieltäytyi yhteistyöstä. Istuin rahattomana ja nälkäisenä, kun viereeni tuli hitusen pelottava, skinin oloinen mies. Hän paljastui todella mukavaksi myyntiedustajaksi, joka tarjosi oluet ja naposteltavaa. Keskustelimme koko loppumatkan maailmanpolitiikasta.

Lupasin tarjota oluet, kun hän on seuraavan kerran Suomessa.

junat  matkailu 



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa paperilehti täältä.