Maine ja kunnia

Eduskunnassa on autiota, kolisevaa ja pahanhajuista. Vanhalla puolella nenään iskee piki, kun työmiehet paikkaavat ulkokattoa. Joku soittaa kiusallaan työhuoneissa – jostakin syystä aina yli desibelinormien – raikaavaa istuntoon kutsuvaa summeria.

Sisätelkkarista voi seurata Salijärjestelmä 2007:n asentamista vuonna 2008. Oli kuulemma hyvin lähellä, ettei sitä asennettu vuonna 2009.

Helpointa olisi tietysti antaa edustajille kannettavat tietokoneet istuntosaliin, mutta sitä ei haluta tehdä, koska 200 sähköpostejaan lukevaa kansanedustajaa olisi ikävä näky. Kommunikaattorilla saman voi tehdä huomaamattomasti.

Salijärjestelmän toimittaa valtion hovihankkija, suomalais-ruotsalainen tietotekniikan palveluyhtiö Tietoenator. Samaa yhtiötä on tällä viikolla kiitelty yhteishaun toimimattomuudesta.

Saman yhtiön vuodelta kuokka ja datsun periytyvä eduskunnan sähköposti- ja kalenterijärjestelmä on talon sisällä legendaarisessa maineessa.

Jos ilmenisi, että eduskunnassa on avustajilla enemmän mielenterveydellisiä ongelmia kuin muilla sihteeriköillä keskimäärin, tietäisin empimättä syyllisen.

Firman mittavat sirkussaavutukset terveydenhuollon ja julkishallinnon alueilta ovat säännöllistä lehtikamaa. Espoossa toimeentulohakemusten käsittely viivästyi Tietoenatorin raudanlujalla ammattitaidolla jopa kuukausia.

Yritän yleensä käyttäytyä asiallisesti ja olla loukkaamatta ihmisiä. Päätoimittaja Grundströmkin sanoi bloggaajaksi minua pyydettyään, että häntä ei saisi mielellään saattaa oikeuteen.

Mutta lupaanpa vaan, vasen käsi pyhästi levy- ja oikea kirjahyllyllä, että jos uudessa salijärjestelmässä ei ilmene viimeistään joulukuun budjettiäänestyksissä sen mittaluokan fibaa, että asiasta uutisoidaan lehdissä, minä olen puoli vuotta juomatta tippaakaan viinaa.