Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Palvelukseen halutaan: valvova isoveli
Kyttäämään. Orwell-pelissä pelaaja tunkeutuu virtuaalikansalaisten sometileille.
23.9.2016 14.51
Peliteollisuuden pienet tekijät uskovat nyt poliittisesti latautuneisiin peleihin.
Valvontakoneistot, yksityisyyden suoja ja valtioiden kansallinen turvallisuus ovat ehkä raskas aihe pelille, mutta loppuvuodesta ilmestyvän Orwell-pelin tekijät näkevät niissä ainekset kiehtovaan tarinaan.
”Ihmisten arkisten asioiden seuraamisesta syntyy absurdia huumoria. Vakoiltavan tietokoneelta saattaa löytyä kiusallisia valokuvia, ja viestien arkiset kirjoitusvirheet sotkevat asioita pahimmalla mahdollisella hetkellä”, kuvailee saksalaisen Osmotic-peliyhtiön perustaja ja visuaalinen suunnittelija Mel Taylor.
Orwell-pelissä pelaaja asettuu valtiollisen valvontakoneiston kenkiin. Hän etsii pelimaailman asukkaiden laitteista ja somepäivityksistä tietoja, joista voi päätellä, muodostaako joku turvallisuusuhan.
Yhteiskunnalliset aiheet ovat peleissä entistä yleisempiä pelien verkkojakelun ansiosta. Suuret peliyhtiöt julkaisevat edelleen Hollywood-luokan viihdettä, mutta alan pienet indietoimijat ovat ryhtyneet tuottamaan yhteiskunnallisesti kriittisempiä pelejä.
Tampereen yliopiston pelitutkimuksen professorin Frans Mäyrän mukaan ilmiö liittyy siihen, että yhteiskunta muuttuu entistä pelimyönteisemmäksi. Ihmisten ymmärrys peleistä kasvaa, ja yhteiskunta ja kulttuuri pelillistyvät.
”Pokémon Go on parempi liikuntapeli kuin yksikään varta vasten liikuntapeliksi suunniteltu.”
Niin pelaajien kuin pelintekijöidenkin pelilukutaito lisääntyy, joten on Mäyrän mielestä on luonnollista, että myös pelien yhteiskunnalliset teemat laajenevat.
Mel Taylorin mielestä pelien viime aikainen yhteiskunnallistuminen on vasta alkua.
”On mahtavaa, että nykyään yhteiskunnalliset kysymykset voidaan kokea myös pelien eikä vain tv-uutisten tai lehtijuttujen kautta.”
Pelaamista ei kuitenkaan usein yhdistetä poliittisiin kannanottoihin. Myös Orwellin tekijät kaihtavat suoraa aktivismia.
”Emme halua ohjata pelaajia tietyn poliittisen mielipiteen suuntaan, mutta toivomme, että peli toimisi kuin George Orwellin romaani 1984. Se ei tarjoa niinkään tietoa, vaan provosoi ajattelemaan turvallisuutta, yhteiskunnan vapautta ja yksilön yksityisyyttä.”
Yhteiskunnallista pelattavaa
Democracy 3: Africa. Poliittista päätöksentekoa simuloivan sarjan tuoreimmassa osassa pelaaja kohtaa Afrikan valtioiden ongelmat malariasta terrorismiin.
This War of Mine. Bosnian sodan kauhuista ammentavassa pelissä ryhmä siviilejä yrittää selviytyä piiritetyssä kaupungissa tarkka-ampujien, rikollisjengien ja talvipakkasten armoilla.
Political Machine 2016. Ajankohtainen vaalisatiiri, jossa pelaajan tehtävänä on pyrkiä Yhdysvaltojen presidentiksi. Puheiden pitämisen ja tukipakettien keräämisen lisäksi voi esimerkiksi mustamaalata vastustajiaan.
Unmanned. Ronski kertomus miehittämättömän sotilaslennokin kuljettajasta ja tämän ristiriitaisesta suhteesta työhönsä. Palkittu peli löytyy ilmaiseksi verkosta.
Papers, Please. Kuvitteellisen neuvostotasavallan tullivirkailija pohtii, kuka on terroristi ja kuka valtion agentti. Humoristinen indiehitti totalitarismin painajaismaisuudesta.
Orwell. Tämän vuoden lopulla ilmestyvässä pelissä pelaaja asettuu kansalaisia valvovan tiedustelukoneiston kenkiin ja etsii siviilien joukosta potentiaalisia uhkatekijöitä.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
