Jalkapallo ja pyöräily on kivaa

Miko Virtanen, 6, oli yksi Vihreän Langan metsäretkeläisistä. Liikkuva tenava kulkee metsässä hiljaa, sillä haluaa nähdä eläimiä.

Miko Virtanen täyttää huomenna lauantaina kuusi vuotta. Siksi olisi väärin pitää häntä viisivuotiaana, vaikka hän sitä onkin, kun tämä lehti ilmestyy.

Voi tuntua hankalalta, että synttärit ovat joulun aatonaattona, mutta Mikon kotona joulu ei peruuta syntymäpäiväkekkereitä. Itse asiassa niitä pidetään kahdet: jo etukäteen on lastenjuhlat ja syntymäpäivänä saavat tulla aikuisetkin. Sitten alkaakin jo joulu.

Ihan yhtä juhlaa Mikon elämä ei ole, sillä joskus häntä myös harmittaa. Esimerkiksi kerran, kun isä ehdotti pelaamista, mutta menikin sitten äidin kanssa ostamaan mukeja.

Miko on päivät päiväkodissa lähellä kotia. Siellä on hauskoja kavereita ja yksi vähän tyhmempi. ”Aina kun se on mukana leikissä, se toistaa mun sanat”, Miko kertoo. Matkiminen kohdistuu vain Mikoon, ei muihin lapsiin.

Miko vakuuttaa, ettei hän itse kiusaa muita. ”Ainakaan tähän asti en ole kiusannut”, hän tarkentaa.

Miko on neljää ensimmäistä elinkuukauttaan lukuun ottamatta asunut koko elämänsä Suomessa, vaikka syntyikin Kolumbiassa. Hän pitää kovasti jalkapallosta ja pelaa sitä sekä päiväkodissa että jalkapallokerhossa. Kerhossa valmentaja näyttää lapsille myös punaista korttia. Pelistä voi joutua jäähylle, jos kamppaa tai tönii. Mikolle ei ole vielä vilautettu punaista korttia.

”Se on just kaikkein hauskinta, kun me saadaan fudata siellä. Valmentaja sanoo, jos tulee maali. Jos vedetään ylärimalta, sitä ei lasketa. Mutta jos vetää potkun pikkasen maalivahdin yli, se kyllä hyväksytään.”

Kun Miko tulee päiväkodista hän alkaa heti kuunnella musaa. ”Ja sit mä rupeen tekemään omia juttuja.”

Vihreän Langan metsäretkelle osallistunut Miko pitää metsästä. Koti on metsän reunassa ja siellä voi käydä itsekseenkin. ”Mä olen siellä aika hiljaa. Mä tutkin, että näkyiskö eläimiä.”

Metsässä Miko on tutkinut myös kasveja ja kerännyt kerran äidilleen kukkakimpun kolmesta eri kukkalajista.

Elämä on Mikon mielestä yleensä kivaa. ”Tosi kivaa! Varsinkin silloin, kun mä leikin Joelin kanssa kesällä. Me ajetaan pyörillä ja leikitään, että ne on moottoripyöriä tai autoja.” Joel on naapurin poika.

Mikon lempiruokia ovat lihapullat, perunamuusi ja ketsuppi. Tai nakit, muusi ja ketsuppi. Äskettäin hänellä oli järkyttävä ruokakokemus, joka johtui selleristä. Tavallinen kotiruoka nostatti kutisevia näppylöitä joka puolelle kehoa. ”Näppylät oli neliönmuotoisia. Ne syyhytti niin, että kun mä raaputin niitä, tuli ihan verinaarmuja.”

Äiti ja isä yrittivät lieventää kutinaa viileällä vedellä ja muulla tavoin, mutta se helpotti vasta aamulla. ”Kutitus kesti koko yön”, Miko huoahtaa. Hän on päättänyt, ettei enää syö selleriä kotona. ”Ainakaan paljon.”