Eihän sillä ole vaatteita ollenkaan!

"Savonlinnan oopperajuhlat on eliitin kokoontumisajot, jossa taiteesta mitään tajuamaton talouseliitti kilistelee kuohuviinilaseja taiteesta mitään tajuamattoman poliittisen eliitin kanssa.

Suomalainen oopperaväki hymyilee vieressä, tyytyväisenä ja hiljaa. Se ei lauo kriittisiä kommentteja yhtään mistään maailman menoon liittyvästä asiasta, vaan lilluu onnellisena eliitin hömppäviihdyttäjän asemassaan."

Ja sama pätee muuhunkin musiikkikultuuriin.

Kyllä harmitti, kun tämä sama talouseliitti mellasti ostamassaan aitiossa hirveessä jurrissa James Brownin konsertissa Espoon jäähallissa. Nämä idiootit pilasivat konserttielämykseni.

Yritykset ostavat nykyisin parhaat paikat kaikkiin rock-konserteihin ja jakavat asiakkailleen. Sitten konserttipaikoissa on satoja tyhjiä paikkoja ja todelliset fanit jäävät ulkopuolelle imeskelmään peukkuaan.

Artistit ihmettelevät, miksei kukaan laula mukana eikä diggaa muutenkaan. Eipä tietenkään laula kun ei osaa sanoja eikä diggaa kun näkee ensimmäistä kertaa.

On se niin väärin.

Jarkko Tontti käsitteli oopperaa kovin ottein. Moitteita tuli sekä näyttämölle että katsomoon. Vanhaa oopperaa hän kutsuu viihdeoopperaksi. Onko viihdyttävyys ominaisuus joka vähentää teoksen kulttuuriarvoa? Onhan Tontin ihailema Fokin ammentanut luomisvoimansa ja viihdyttävyytensäkin katutaiteilijoilta ja tarinankertojilta.
Hyvässä taideteoksessa täytyy olla jotain tarttumapintaa kuulijan kokemusmaailmaan. Viihdyttävyys toimii silloin vakavamman viestin (jos sitä on) kantoaaltona ja muurinmurtajana. Vanhojen oopeeroiden kreivien lemmensotkut eivät varmastikaan päällepäin näytä kovin maailmaamullistavilta, mutta toisaalta ne ovat usein vain muoto jollekin yleisinhimilliselle ja ikuiselle tarinalle. Cosi fan tutte-hömppä on tietysti sieltä kevyimmästä päästä, mutta Taikahuilu-sadussa onkin jo takana jotain ihan muuta.
Savonlinna on itselleni tuttu orkesterimontun puolelta, joten monia Tontin väitteitä voin hyvin allekirjoittaa. Sponsorikatsomoon jo ensimmäisessä näytöksessä sammuvat kutsuvieraat eivät totisesti mieltä ylennä. Silti itse esitysten arvoa se ei mielestäni alenna. Helmiä löytyy sieltäkin, tosin pitäisi säätää laki, ettei pinnalliseksi farssiksi latistettu Taikahuilu pappien oransseine froteekylpytakkeineen koskaan enää palaisi...
Savonlinnan oopperajuhlilla käynti tulee yksityiselle ihmiselle matkojen, lippujen, festivaalihintaisten ruokien ja majoituksen ansiosta erittäin kalliiksi. Niinpä kääntäisin katseet Kansallisoopperaan. Jos Savonlinna on eliitille niin K.O. on kansalle. Verovaroin tuettu toiminta mahdollistaa sen, että yksityinen kansalainen voi ostaa lipun erittäin korkealaatuiseen taide-elämykseen, joka ei suinkaan ole kuihtumassa! Liput ovat varmasti kalliimpia kuin leffaliput, mutta eivät suinkaan tee siitä vielä eliittilajia. Verrataanpa niitä oheiskuluineen Rollareihin tai lätkämatsiin, niin kohtuullisesti ooppera kyllä pärjää.
Suurin taide ei välttämättä ole suurimmalla näyttämöllä, sillä pienempiin tiloihin voi johto tulostavoitteista huolimatta sijoittaa rohkeampia kokeiluja.
Pidetään keisarilla vielä vaatteet päällä, kreiveiltä ne voidaan kyllä poistaa tai vähintään vaihtaa.

T. Panu Pärssinen