Isä Mitro ja uskovaisten pulmat

Tässäpäs hauska kysymys -> CLICK!

Mielestäni Tontin suora puhe, provosoiva tyyli ja myös reunailmiöiksi unohtuneiden tai luultujen asioiden nostaminen puheeksi ovat paikallaan ja aina - kerta kerran jälkeen - asiaa.

Ja myös tuulahdus jostakin suomalaisille vieraasta avoimesta keskustelukulttuurista. Mehän punehdumme, tuhisemme nenäämme ja itkuraivon partaalle piinattuina lopuksi vaihdamme jalkaa ja nieleskelemme sananpuhumattomina. Siinä kaikki ja siat jatkavat mellastamistaan vaikka suomalaiset ovat noinkin raivoissaan...

Jarkolle kiitos selkeästä kysymyksestä, johon toivoisi Räsäsen ym. vastaavan. Miksi kaikki vääräuskoiset pitää tappaa?

Tontti on käsittänyt väärin. Eivät hänen mainitsemansa julkisuuden henkilöt ole häneen mitään "teloitustapaa" soveltamassa. Kysymys on siitä, että ihminen on vastuussa teoistaan Jumalan edessä. Kristinuskoon kuuluu olennaisena se, ettei ihmisestä ole kantamaan tätä vastuuta yksin, vaan synnit on tunnustettava ja ne voi saada anteeksi vain Jeesuksen ristinkuoleman ja veren tähden. Kirkko ei ole oikea kirkko, jos se vain mielistelee eikä varoita ihmisiä.

Jaakko Heinimäki kannattaisi jättää rauhaan. Hänellä ei ole paljoakaan tekemistä muun mainitun porukan kanssa. Sitäpaitsi hän puoustaa homojenkin oikeuksia kolumneissaan säännöllisin väliajoin. Hän on kaukana mistään hihhulista tai Raamatulla paukuttajasta. Tosi on.

Jeesus sai itsekin moitteita, kun hän paransi sairaita sapattina, mutta hän opetti, että sapattinakin saa tehdä hyvää toisille ihmisille. Jeesuksen esimerkin mukaisesti ei siis ole väärin, että pyhänä on sairaalat auki ja palolaitokset päivystävät jne. Ne kaikki tähtäävät lähimmäisen auttamiseen. Ehkäpä tarina Jeesuksen "sapattityöskentelystä" on esimerkki, ettei kaikesta tarvitse nipottaa niin kuin fariseukset tekivät.

Kirjoittaja taitaa unohtaa, että Vanha Testamentti on myös juutalaisten pyhä kirja ja sen rangaistukset sekä rituaaliset säädökset on annettu juutalaisille. Lain rangaistukset olivat samalla Israelin laki Jahven ollessa sen kuningas.

Pitää lukea Raamattua kokonaisuutena ja erityisesti Uutta Testamenttia, eikä ottaa osia sieltä täältä ja muodostaa mielipiteitä sen mukaan. Jeesus ei kehottanut ketään teloittamaan vaan julisti "Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman" (Matt.5:9)

Kirjoittajan mainitessa psalmin 53 on hyvä muistaa, että sen aikainen käsitys kuolemanjäkeisyydestä ei ollut sama kuin kristittyjen. Vaikka Daavid psalmeissaan perääkin Jumalaa kostamaan vihollisilleen, johtuu sen osittain siitä että kuolemanjälkeinen tila,Sheol (tai tuonela) oli kaikille sama. Rangaistuksen piti siis olla ajallinen. Uusi testamentti taas kehottaa rukoilemaan vainoojien puolesta ja tekemään heille hyvää.

Jos ihminen on agressiivinen laji maapallolamme, miksi Raamatun ja muiden uskonnollisten kirjojen pitäisi kaunistella asiaa. On hyvä, että Raamattu ei kerro ihmiskunnasta pelkästään kaunista satua.
Kirjoittajan mainitsemat henkilöt eivät ole millään tavalla lietsoneet väkivaltaa.
Jokainen voi miettiä mitä maallistuminen on tuonut mukanaan. Itsekaskeisyyttä, ahneutta, jne.
Kristinuskoa, kuten muitakin uskontoja on käytetty ihmisten vallan välineenä ja käytetään edelleenkin. Tässä kannattaa miettiä kummassa asiassa on syy, kristinuskossa vaiko ihmisessä itsessään.

Miten näin asiantuntematonta tekstiä voi esittää muualla, kuin Vapaa-ajattelija- tai Tiede-lehdessä?
Tontti, kun et sä näköjään tajua raamatusta alkeitakaan, niin miksi sä kirjoitat sellaisesta aiheesta?!
Pysy omalla tontillasi (jos sinulla sellainen on).

Jos pyhätyöt on syntiä, kaikkein pahimpia syntisiä lienevät papit; nehän ovat töissä joka sunnuntai jumalanpalveluksissa ja kaiken maailman seremonioissa.

No jaa.. Aika ummehtunutta juttua. Suoraan 70-luvulta. Käsitykset uskonnoistakin vaikuttavat lievästi sanottuna ymmärryksen puutteen ja tahallisen vääristelyn värittämältä. Kristinuskon ydin eli Kristuksen uhri on unohtunut.. Pienikin synti tosiaan johtaa kuolemaan ja kadotukseen, ellei niitä uskota anteeksi annetuiksi. Mutta ei saa vaatia liikaa yhden asian puolueelta, joka ei sitä yhtäkään osaa. Ja yksilöistä ja itse ajattelemisesta on turha puhua tässä porukassa. Rukoilen puolestanne vaikka ette haluaisi, hahaa :)

Jarkko Tontti, kun ensimmäistä kertaa ponnahdit julkisuuteen aika moni meistä kolmekymppisten sukupolvesta odotti, että sinusta voisi tulla varteenotettava äänitorvi koko ikäluokalle.

Mitä olet tehnyt: Lähinnä olet keskittynyt kirjoittamaan kolumneja aiheista, joiden tiedät ärsyttävän ihmisiä. Parissa viimeisessä, jonka olen lukenut, olet keskittynyt uskonasioihin. Se onkin hyvä aihe, jos haluaa ärsyttää.

Viime vuonna pilkkasit mm. metsästäjiä. Se liittyi Jokelan ampumatapaukseen. Perustelit Helsingin Sanomien koko sivun jutussa, miten Suomen suuri käsiasekanta on aiheuttanut sen, että Suomessa puukotetaan ihmisiä enemmän kuin juuri missään muualla Euroopassa. Tällaista logiikkaa en olisi odottanut oikeustieteen tohtorilta.

Uskontokritiikkisi liikkuu lähinnä samalla tasolla, mutta siihen en viitsi edes puuttua.
Yksinkertaisesti kyllästyttää lukea Sinun toistavan ajatuksia, jotka Dawkins, Hitchens, Russell ja muut esikuvasi ovat esittäneet paljon viihdyttävämmässä muodossa. Kolumnisi lähinnä tympäisee. Juuri Sinun kaltaisesi poliitikot ovat pääsyy siihen, etten enää äänestä vihreitä.

Asiaa.

Eurooppalaiset uskonnot ovat aivan sekaisin hämmennyksestä kun heillä ei ole enää entistä pelotevaltaa ihmisiin eikä mitään uskonkappaletta voi enää esittää tosissaan todeksi. Kaikki on karamellisoitu, jotta arkaainen vallankäyttö, joukkojen kontrolli, eriarvoisuuden korostaminen ja yksilön halveksinta ei paljastuisi perinnekuvastosta.

Mitro on käsittämätön esimerkki uskonmiehestä, joka on omaksunut täyin joviaalin ja relativistisen humanismin, mutta silti väittää edustavansa valtion väkivaltakoneiston osaksi alunperin suunniteltua uskonnollista laitosta ja sen ihmiskuvan taikauskoista taantuneisuutta.

Enää ei valtakirkoissa puhuta helvetistä eikä köyhiä syyllistävistä synneistä. Valtauskonnot ovat mielistelyvaihteella mutta eivät uskalla tehdä tilintekoa oman menneisyytensä ja nostalgisten satuhahmojensa kanssa älyllisen rehellisesti. "Ikuinen totuus" on monen uskonnon käsitys omista opetuksistaan, vaikka niitä muutettaisiin käytännössä jatkuvasti ja huikein tulkintahyppäyksin.

Tämähän on se useimman uskonnollisen järjestön perusongelma: absoluuttisen uskonnolliset mielikuvat ja maagiset ratkaisut eivät toimi lainkaan todellisuudessa, niin kuin runollisesti oppia hehkutetaan, ja pappien fantasioiden toteuttamisessa "epäonnistuneet" yksilöt syyllistetään sitten heikosta "uskosta". Samalla suurin osa muinaisesta opista ja maailmankuvasta on kyllä vaijettu hiljaisesti mutta siihen pitää vain uskoa epä-älyllisen nöyrästi "uskonnollisena tulkintana uskonnon omalla logiikalla", niin saa lohtua "lupauksista".

Jos luterilaiset tunustaisivat olevansa Lutherin kaltaisia uudistajia, älyllisiä protestantteja ja kapinallisen Jeesuksen seuraajia, hylättäisiin opista pois naurettava fanaattisten tekstien pyhyys ja rehellisesti muokattaisiin uusien tavoitteiden mukainen uskontunnustus uuden länsimaisen ihmiskuvan mukaisesti. Uskontojen historia on vain reformaatioiden pitkä ketju. Muutos on varmin uskonnon piirre.

Pienen pieni tarkennus olisi tarpeen teologiseen notaatioosi historiallisesta Jeesuksesta - vaikkapa Markuksen evankeliumin mukaan.

Jeesus oli poleeminen ja värikkään retorinen opettaja, joka käytti juutalaista ja kreikkalaista paradoksaalista diskurssia vetoamalla esim. mahdottomiin ja paljastavan suoralinjaisiin päätelmiin johdattaakseen kuulijansa arvioimaan uudestaan mahdottomia vaikkakin hyväksyttyjä lähtökohtia.

Puhuessaan Vanhan testamentin kaikkien oppien, käsitysten, tapojen ja käskyjen ehdottomasta toteuttamisesta, hän vetosi kuulijan ajattelussa sääntöuskonnon mahdottomuuteen ja uskontomoralistien mielettömyyteen. Näin hän korosti omaa ihmisläheistä oppiaan: ihminen ei ole käskyjä varten vaan käskyt ovat ihmistä varten.

Jeesuksen lausahdus on luettava tuon dialogin tilannekontekstissa ja selvänä tyylikeinona, kun hän vastaa fanaatikon pöyhkeilyyn.

Tämä kirjoitus oli asenteltaan samanlainen kuin ne lappuset, joita fundamentalistiuskovaiset jakavat asematunnelissa. Lähinnä tämänkaltainen kirjoittelu vahvistaa samanmielisten keskinäistä ryhmäajattelua. Jarkko, muista että aito keskustelu lähtee vastapuolen syvällisestä ymmärtämisestä. Tosi vapaus vaatii omien ennakkoluulojen ja totuuksien kyseenalaistamista.

"Useat kohdat täyttävät kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkistön. Lukekaapa vaikka Psalmi numero 53."

PSALMI 53:

"53:1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: Sairaus; Daavidin mietevirsi.
53:2 Hullu sanoo sydämessänsä: Ei ole Jumalaa. Turmiollinen ja iljettävä on heidän väärä menonsa; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on.
53:3 Jumala katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa.
53:4 Mutta kaikki he ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
53:5 Eivätkö he mitään käsitä, nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä minun kansaani, eivätkä avuksensa huuda Jumalaa?
53:6 Siinä heidät valtaa kauhu, missä ei kauhistavaa ole; sillä Jumala hajottaa niiden luut, jotka sinua saartavat. Sinä saatat heidät häpeään, sillä Jumala hylkää heidät.
53:7 Oi, että Israelille tulisi pelastus Siionista! Kun Jumala kääntää kansansa kohtalon, silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee."

Ellei tuota lue kuin piru raamattua ja etsimällä etsi jotain joka voi jossain joidenkin ihmisten tunteita mahdollisesti herätellä rationaaliseen ajatteluun, niin mistä tuossa virressä muka löytää "kiihottamista kansanryhmää vastaan" ?

Jarkko on vain hyvä ja menee urputtamaan juutalaisille heidän pyhästä kirjastaan. Vaikka Suomi24:n juutalaisuus-palstalle.

Katsotaanpa millaista palautetta Jarkko mahtaa saada.

Ai niin Kiihotukset kansanryhmää vastaan on listattu Koraanista tänne ja Raamatusta tänne

Tämä on Tontilta jo melko tuttua. Maailma ilman uskontoja on kyllä lähestymässä, mutta hetki täytyy vielä odottaa alkeellisen elämänmuotomme katoamista. Itse näen uskonnot ymmärrettävinä yrityksinä selittää maailmaa, ja ennen kaikkea apuna ylivoimaisen kuoleman käsittelyssä. Niin kuin ihmisten toiminnassa usein käy, homma menee helposti pieleen, ja helpotus muuttuukin pakkopaidaksi. Joka uskonnolla on omat tiukkapiponsa, joillakin näitä on vähän enemmän kuin toisilla. Heinimäet ja Mitrot eivät kyllä kuulu kenenkään rovion sytyttäjiin, poleemikon kannattaisi pitää joku roti jutuissaan. Kärkkäinkään naispappeuden vastustaja Suomessa ei uhkaa toista ihmistä hengen menolla. Ei heidän toisaalta kannattaisi myöskään roikkua kirkossa, joka on käynyt heille vieraaksi.

Kristinuskon arvostelu on melko hataralla pohjalla, jos ei tunne edes perusopinkappaleita, kuten Tontti kirjoituksessaan antaa ymmärtää.

Kristinuskossa on keskeisintä kaksi ehdottomuutta: ehdoton laki ja ehdoton sovitus. Ehdoton laki tarkoittaa sitä, että laki ei salli pienintäkään rikkomusta ja rangaistuksena on yleensä kuolema. Tämän puolen asiasta Tontti on ymmärtänyt jokseenkin oikein.

Ehdoton sovitus puolestaan tarkoittaa sitä, että meidän ei itse tarvitse kuolla rikkomustemme takia, vaan rangaistus niistä on jo kärsitty (arvatkaapa kuka).

Myönnän, että ajatus sijaiskärsijästä ei mahdu oikeustajuun, mutta se ei silti tee tyhjäksi sitä, että juurikin sitä kristinusko opettaa. Valittettavasti kirjoitus ei yllä näin syvälliseksi, vaan jää lähinnä olkiukoksi:

"Miten kukaan järkevä voi uskoa tämmöiseen?"