Uskomushoidot kuriin

Jarkko kirjoittaa tapansa mukaan täyttä asiaa!

Merkittävä osa ns. virallisesta yksityisestä ja julkisesta terveydenhoidosta ei perustu vertaisarvioiduissa tutkimuksissa todennettuun näyttöön, vaan on Duodecimin lääketieteen sanaston määritelmän mukaisesti uskomushoitoa. Näin ollen lääketiede on eri asia kuin lääkintä, ja vain osa hyväksytystäkään lääkinnästä perustuu lääketieteeseen. Esim. apteekissa myytävillä käsikauppayskänlääkkeillä ei tutkimusten mukaan yleensä ole lumetta parempaa tehoa.

Olen samaa mieltä Jarkko Tontin kanssa siitä, että kuluttajansuoja pitää ulottaa terveyden hoitoon markkinoitaviin palveluihin. Yleensä kuitenkaan "uskomushoidot kuriin" -vaatimuksia esittävät eivät vaadi kuluttajansuojaa edes ns. vaihtoehtohoitajien palveluihin (saati lääkeyhtiöiden ja lääkäreiden palveluihin), vaan vaativat tietylle ammattiryhmälle monopolia ja ns. vaihtoehtohoitoja kiellettäväksi tai vähintään ankarasti rajoitettaviksi. "Tuotteen oikeaa merkintää" eli kuluttajansuojaa vaihtoehtohoitojien tarjoajia rekisteröimällä ja nimikkeiden oikean käytön valvonnalla on päinvastoin ainakin Lääkäriliito vastustanut.

Taidan itse asettua enemmän sensuuntaiselle kannalle, jonka
Ilkka Jauhiainen Mediuutisissa tuo esille. Hän ehdottaa, että uskomushoitojen tarjoajat velvoitettaisiin kertomaan asiakkailleen, ettei hoidon tehosta ole tieteellistä näyttöä. Hyvä ajatus, kunhan lääkäreitä ym. ei rajata velvollisuuden ulkopuolelle. Myös terveyskeskuksessa tai lääkäriasemalla asioivalla on oikeus saada tietää, onko tarjotun hoidon tehosta tieteellistä näyttöä vai onko kyseessä uskomushoito.

Hieno kirjoitus, hyvät argumentit. Kiitos!

Hei!

Samoilla linjoilla. Tämä on tärkeä puheenaihe, koska ehkä juuri vihreät mielletään usein uskomushoitoja suosiviksi. (Mikä sinänsä on mielenkiintoinen noin mielikuvana, sillä juuri vihreissä on varsin suuri osa tieteen ammattilaisia.)

Tieteellisen tutkimuksen kriteereihin kuuluu mm. todennettavuus - eli jos joku jotain väittää, se pitää kyetä todistamaan. Tarkemmin sanoen väite - esimerkiksi parantavasta vaikutuksesta - tulee muotoilla siten, että periaatteessa kuka tahansa, missä tahansa voi tehdä vastaavan koejärjestelyn ja sitten omin silmin havaita, että kappas vaan, toimiihan se. Esimerkiksi valmistaa ohjeen mukaan annoksen AIV-rehuliuosta ja katsoa miltä rehu näyttää ja maistuu talven loppupuolella! Nam!

Käytännössä tasokas tiede ei perustu siihen, että ihan satunnaiset heput näitä temppuja kokeilisivat perässä, vaan hieman kätevämmin siten, että tutkimustulos julkaistaan korkeatasoisessa kansainvälisessä lehdessä tai konferenssissa. Edellytyksenä julkaisemiselle on se, että tuloksen on ensin arvioinut (helposti kokeillutkin) useampi riippumaton vastaavan alan tutkija. Tämän jälkeen julkaisuun voikin sitten viitata todistuksena siitä, että lääke/menetelmä/keksintö on pätevä muidenkin kuin kehittäjänsä mielestä...

Tämäntapaisessa järjestelmässä ei mielestäni ole mitään tylyä, epäeettistä, vääristelevää tms. jonka takia jotain tiettyä menetelmää ei voisi alistaa sen arvioitavaksi. Siis jos väitetään, että ihmevalmiste X auttaa vaivaan Y, niin siitä vain kokeilemaan!
Serkun kaiman kokemus ei riitä suositukseksi, ei edes poppamiehen kymmenen kaveria, tarvitaan kymmeniä tai mieluummin satoja riippumattomia testaajia, joista puolet saa lumelääkettä. (Toki kokeiltavan aineen toimivuus ja vaarallisuus on syytä arvioida ensin sen tunnettujen kemiallisten ominaisuuksien perusteella.)

On hyvin mahdollista, että esimerkiksi joillakin kiinalaisessa lääketieteessä satoja vuosia käytetyistä yrteistä on erinomaisia hoitavia vaikutuksia. Mutta nepä onkin sitten syytä vahvistaa em. tavoin.

Toisaalta hankalia ovat ne, joista ei voi järjestää kaksoissokkotestiä, siis esim. ei voi antaa joukolle akupunktiota ilman että he tietävät siitä! Eikä voi jättää ovelasti antamatta toiselle joukolle, heidän tietämättään, vastaavasti!

Usein potilaaseen keskittyminen, inhimillinen lämmin ote, rauha keskustella menee myös sekaisin tässä. Ne eivät ole länsimaisen tieteen ominaisuuksia! Ne ovat hoitokulttuurin piirteitä, joissa meillä valitettavasti onkin sitten korjattavaa.

Olen sitä mieltä, että korjattavaa ja täsmennettävää löytyy niin virallisten kuin täydentävien hoitojenkin alueilla. Minusta on kuitenkin turhan yksinkertaistavaa määritellä, että KAIKKI mikä EI ole koululääketieteen 'todistamaa' on uskomushoitoa ja toisaalta, että kaikki ns. 'uskomushoidot' voitaisiin niputtaa samaan kategoriaan. Eikö olisi järkevämpää - kuten muutamissa Euroopan maissa on tehtykin - että myös täydentävien hoitojen puolelle luotaisiin selkeät kriteerit ja koulutusjärjestelmä, jonka myötä epämääräiset rahastajat saataisiin karsittua alalta.

Ja olisikohan julkisen terveydenhuollon krooniseen rahapulaan suurempana syynä kuitenkin jokin muu kuin vapaan sivistystyön kurssit...

Törmäsin muuten tällaiseen tilastoon British Medical Journalin verkkojulkaisussa:
BMJ:n tutkijaryhmän mukaan vain 13%:lla koululääketieteeseen perustuvista hoidoista on vankka tieteellinen näyttö niiden toimivuudesta, 23 % :lla hoidoista on todennäköisesti hyödyllisiä vaikutuksia, 8 %:lla hoidoista haitan ja hyödyn suhde on epävarma, 6 % hoidoista ei ole todennäköisesti hyödyllisiä, 4 % hoidoista on todennäköisesti tehottomia ja jopa haitallisia. Suurimman ryhmän 46 % muodostivat hoidot, joiden tehokkuudesta ei ole mitään varmaa tietoa. Tutkimuksessa oli mukana 2500 yleisintä hoitoa.
(http://clinicalevidence.bmj.com/ceweb/about/knowledge.jsp)
Eli mistä oikeastaan puhumme, kun puhumme uskomushoidosta?

Niin, ja kenties joku seurasikin Teemalla tullutta kiinnostavaa BBC:n dokumenttisarjaa vaihtoehtohoidoista, jossa professori Kathy Sykes pyrki etsimään niille nimenomaan tieteellisiä perusteita. Mm. akupunktiota tutkittiin, ja tulokset olivat vähintäänkin mielenkiintoisia.
(http://www.bbc.co.uk/pressoffice/pressreleases/stories/2006/01_january/2...)
Asioita siis tutkitaan maailmalla - täällä yhden totuuden Suomessa harvemmin.

Tuskinpa työväen opistojen kurssitarjonnan muuttaminen mitenkään vaikuttaa julkisen terveydenhuollon rahapulaan kohentavasti. Eiköhän ne kurssilaiset maksa opintonsa ja siten rahoita itse opistojen toimintaa.

Toisaalta kaikenlaiset ihmisen omaa kasvua ja hyvinvointia tukevat kurssit taas voivat vaikuttaa julkisen terveydenhuoltoon kuormittamalla sitä vähemmän.

Jos joku kokee että esim. reiki (joka on ennen kaikkea itsehoitomenetelmä)rauhoittaa ja auttaa - rentouttuminenhan auttaa stressin laukaisemissa - niin suotakoon se hänelle.

Vai tietääkö Iso Veli, J. Tontti tai joku muu meidän kaikkien muiden puolestamme paremmin mitä saa tehdä itselleen, uskoa tai haluta?

Kuten tuossa aiemmassa kirjoituksessa todettiin, niin ”merkittävä osa ns. virallisesta yksityisestä ja julkisesta terveydenhoidosta ei perustu vertaisarvioiduissa tutkimuksissa todennettuun näyttöön, vaan on Duodecimin lääketieteen sanaston määritelmän mukaisesti uskomushoitoa.”. Muistelen että joku vuosi sitten British Medical Journalissa todettiin vain n. kolmanneksen koululääketieteen hoidosta perustavan vertaisarvioduissa tutkimuksissa todennettuihin näyttöihin,

Olen kuitenkin huomannut että tämä seikka yleensä sivuutetaan tyystin kun aletaan keskustelemaan ns. vaihtoehtoisista ja täydentävistä hoitomuodoista (CAM, complimentary and alternative medicines) niin kuin niitä englanninkielisissä tiedejulkaisuissa kutsutaan. Suomessa on näköjään tullut tavaksi viitata ko. hoitoihin ”hihhulihoitoina” tai uskomushoitoina, joka vaikuttaa kyllä ed. näkökulman valossa hieman tekopyhältä hurskastelulta.

Ilmeisesti kukaan ei ole kuitenkaan vaatimassa että julkisessa ja verorahoilla ylläpidetyssä terveydenhuollossa siirryttäisiin vain ja ainoastaan tarjoamaan tieteellisesti riittävän luotettavasti todistettuja hoitoja? Eikä kukaan ole vaatimassa että lääkäritkin velvoitteisiin mainitsemaan ettei heidän määräämänsä lääke tai hoitomuoto välttämättä olekaan tehokas vaikka siltä vaikuttaisi kun sitä ei ole kerran tieteellisesti riittävän luotettavasti todistettu? Sitä minäkin....

Jos ja kun vaihtoehtoisista ja täydentävistä hoitomuotojen tehosta ei ole riittävästi tutkimuksia, niin onko ratkaisu siihen että yritetetään vaikeuttaa tai lopettaa hoitojen tekeminen, leimataan hoitajat ja hoidettavat jotenkin naurettavaksi?

Suurin osa hoitoon hakeutuvista taitaa edelleen olla keski-ikäisiä, vähintään ylemmän ammattitutkinnon suorittaneita henkilöitä, ylempiä toimihenkilöitä, asiantuntijoita ja johtajia tai (akateemisia) opiskelijoita. Tai työkseen kehoaan käyttäviä (urheilijat, taiteilijat.) Ja naiset taitavat olla enemmistönä.

Kuitenkin kannanottoissa huokuu yleensä suuri huoli (tai tarkoituksella vaalittu asenne) siitä että nämä vaihtoehtoiset ja täydentävät hoidot olisivat mahdollisesti haitallisia joko itsessään (per se) tai sitten viivyttäisivät ”kunnon” hoitoon hakeutumista. Ja että tulevalla lainsäädännöllä, "puoskarilailla", pyritään nimenomaan suojaamaan suojattomia ihmisryhmiä ja asiakkaita. Hoidon ulkopuolelle halutaan rajata mm. diabeetikot, mielenterveydellisistä ongelmista kärsivät (lasketaankohan tähän kaikki mielialalääkkeitäkin ottavat?) ja lapset.

Omissa asiakkaissani suurin osa on jo käynyt lääkärin vastaanotolla vaivoissaan mutta haluavat jotain muuta kuin lääkereseptin tai kokevat etteivät ole saaneet lääkäriltä riittävää apua. Ilmeisesti olen onnistunut tähän asti suggeroimaan empaattisella olemuksellani kaikki migreeni-, tuki- ja liikuntaelinten vaivoista ja kuukautiskivuista kärsivät oireettomiksi tai ”selvästi paremmaksi kuin fysioterapian jälkeen” koska hoitohan ei voi auttaa koska sitä ei ole vielä riittävästi tutkittu. Ja kaikkia "kielletyt"-listan potilasryhmiä olen hoitanut. Kohta kai pitää kieltäytyä...Kukas siitä hyötyy?

Medline joka on suurin, kattavin ja ajantasaisin lääke- ja terveystieteen viitetietokanta.löytyy oman alani hoidoista hakusanalla shiatsu 41 tutkimusta, akupainanta (acupressure) lähes 500 ja akupunktiolla lähes 12’000 tutkimusta. Jonkin uuden hoitomuodon hyväksyminen osaksi terveydenhuollon hoitomenetelmiä on usein pitkä prosessi, nykyään.

Odotan mielenkiinnolla millaisen esityksen tuo työryhmä jossa näillä näkymin taitaa olla ainoastaan yksi (1) vaihtoehtoisten ja täydentävien hoitomuotojen edustaja (LKL.stä) saa aikaiseksi.

Lääkäriliittohan vastustaa esim. ns. vaihtoehtohoitajien rekisteröimistä ja mahdollista nimikesuojausta harhaanjohtavana (Suomen Luontaislääketieteen Keskusliitolla on sellainen rekisteri) joten kuluttajien oikeudet hakea haluaamansa hoitoa ja hoitajaa tulee kenties vaikeutumaan.

Tuskinpa rajoituksilla vaikutetaan ihmisten halukkuutteen mennä hoitoihin - ja vastuuttomien ihmisten toimintaa ei mikään laki auta. Ja toki laki jo nyt mahdollistaa kuluttajan nostaa syyte mikäli palvelut eivät vastaa lupauksia tai niistä on haittaa asiakkaalle!

Arveluttavaa on minusta myös vaihtoehtoisia ja täydentäviä hoitomuotoja harjoittavien leimaaminen rahanahneiksi huijareiksi ja vastuuttomiksi hihhuleiksi. En minä tätä työtäni tekisi ellen uskoisi ja näkisi että se auttaa.

Jos ensin yritettäisiin saada nämä lääkeyhtiöiden mirjardivoittoja tahkoavat tuotteet jonkinlaiseen kuluttajansuojaan. Nykyisellään lääkeyhtiö itse tekee testinsä ja julkaisee mitä julkaisee. Mahdolliset riskit saattavat jäädä kertomatta ettei vain vaaranneta voittoja.

Ihmisten terveydestä on tullut puhtaasti kauppatavaraa jota yrittävät hyödyntää niin lääkeyhtiöt kuin humpuukimaakaritkin. Tavan kansalainen jää auttamatta huonoon rakoon kun ei tiedä ketä uskoa. Mainostaako lääkäri lääkettä, määrää vain jonkin reseptin päästäkseen potilaasta eroon vai yrittää todella auttaa? Sama pätee "uskomus"hoitoihin.

Kuluttajansuoja on todella tarpeen, mutta ei vain reseptittömissä tuotteissa vaan lääketieteessä yleensä. Harva esimerkiksi epäonnistuneessa leikkauksessa ollut on todella saanut asianmukaisia korvauksia vaan joutuu loppuikänsä kestämään lääkärin virhettä. Kannattaa muistaa että ilman reseptiä saatavat kipulääkkeetkin tappavat vuosittain satoja ihmisiä. Missä piileekään terveyden vaara?

Julkinen terveydenhoito suoltaa satoja miljoonia euroja aivan turhiin lääkkeisiin joka vuosi. Näistä on uutisoitu tänäkin vuonna useita epäkohtia.

Sinne ne rahat valuu!

Siitä ei kuitenkaan kukaan huolestu, mutta jos muutama tuhat euro menee muualle, niin ovat kauhuissaan. No se on pois omasta taskusta! Pelkäävät menettävänsä asiakkaita. Pitävät potilaita tyhminä?

"Vaihtoehtopuolelle" potilaat hakeutuvat yleensä sen jälkeen, kun saavat tympeätä kohtelua julkisen terveydenhoitoalan taholta tai juostuaan vuosikausia erilaisissa "virallisissa" tutkimuksissa saamatta mitään apua, usein jopa syytetään potilasta itseään laiskaksi, tyhmäksi tai vain luulosairaaksi.

Useinhan jo sympaattinen keskustelu tai sopivanlainen koskettelu auttaa monia, mutta sitä ei taida olla tarjolla virallisella puolella? Kutsuvat tuota hoitomuotoa placeboksi, mutta kuten tutkimukset ovat osoittaneet on placebo monesti ihan toimivaa ja tuo monelle avun. Miksi siis kieltää sitä potilailta?

Uskoako terveyttään (tahi sairauttaan) hoitaessaan omiin kokemuksiin, toisten kertomuksiin vai tieteelliseen auktoriteettiin? J. Tontti tuntuu tässä asiassa pitävän akateemista sertifiointia parempana kuin perinnetietoon nojaavaa argumenttia. Minusta tähän ei ole tarjolla yksiselitteistä vastausta.

Miten länsimainen lääketiede voisi asettaa itsensä ylituomarin asemaan, kun siltä ei onnistu edes tavallisen flunssan parantaminen? Sen myyvimmät innovaatiotkin ovat usein syntyneet vahingossa, kuten vaikka tämä mieskunnon uusi vallankumous Viagra!

Vakavammin puhuen, ihmisen hengellä ja terveydellä leikkiminen on toki vastuutonta toimintaa, harjoitettiinpa sitä minkä hoitotradition nimissä tahansa. Myös liian tehokkaat lääkkeet ovat ongelma synnyttäessään vastustuskykyisiä pöpöpopulaatioita. Luonnonlääkinnällä ei ainakaan ole saatu aikaan korvatulehduskierteitä ja sairaalabakteereita.

Suurin osa hoitamisesta sekä lääkäriasemalla että vaihtoehtovastaanotolla on kuitenkin ns. kremppojen, ei fataalien mutta arkea haittaavien fyysisten tai henkisten epämukavuuksien korjaamista. Perusskeptikkona minut on yleensä saanut puoliväkisin raahata niin terveyskeskukseen kuin akupunktuuriinkin. Ainakin jälkimmäisestä on ollut havaittavaa hyötyä. Koska vaivojaan on välillä rohdoinkin lääkittävä, olen tullut nappailleeksi myös homeopaattisia pillereitä. Ehkä en ole potensoituihin valmisteisiin osannut suhtautua vaadittavalla vakavuudella, mutta ainakaan omassa ihmiskokeessani en ole saanut niiden tehosta kiistatonta näyttöä. Ei niistä tosin ole haittaakaan ollut.

Flunssan tullen olen naukkaillut auringonhattua, syönyt c-vitamiinia ja Buranaa, juonut mustaherukkamehua, huljutellut kurkkua hunajavedellä ja keitellyt salviahauteita. Hyvä blandis koululääketiedettä ja uskomushoitoa on toiminut parhaiten,ja jos parantuminen ei olekaan johtunut lääkkeistä, niin sairastaminen on ainakin ollut mukavampaa!

Kun puhutaan terveydenhoidon kuluttajansuojasta, minua suoraan sanoen arveluttaa lääketeollisuuden ja lääkäribisneksen tarve asettua "potilaan asialle". Näillä kun on taloudellinen intressi medikalisoida kaikki vähänkin oireeksi luokiteltava, ja sitä kautta tehdä meistä kaikista terveyskemian heavy-usereita.

Eikähän lääkebisneksen historiasta kauhutarinoita puutu. 60-luvulla harmittomaksi luultu talidomidi tuotti tuhansia epämuodostuneita lapsia. Kun talidomidin yhteys sikiövaurioihin paljastui, lääkkeen ympärille kehkeytyi yksi aikansa isoimmista skandaaleista. Seuranneessa oikeudenkäynnissä selvisi, että osa tutkimuksista oli tehty puutteellisesti tai tuloksia oli jopa väärennetty.

Yksi talidomidikatastrofin positiivisista seurauksista oli, että lääketeollisuus joutui tehostamaan testausmenetelmiään. Mutta toisaalta lääkkeet muuttuvat koko ajan monimutkaisemmiksi, ja kun niiden käyttö arkipäiväistyy, voi esimerkiksi lääkkeiden yhteisvaikutuksista kehkeytyä arvaamatonta vahinkoa.

Mahtaa uskomushoitojen tarve nlla pienempi katolisissa rippikäytännön maissa, jos kuuntelijan ja ymmärtäjän (?) rooli on hoitokokemuksessa niin keskeinen, kuin joskus sanotaan.

Varmaan moni lääkäri hakeutuu alalle sosiaalisesta paineesta tms. ällän tai vastaavilla papereilla omaamatta kunnollisia kohtaamiskykyjä, mutta ei epäempaattisten eskadroona sentään anna aihetta ajaa alas koko lääketieteen järjestelmää. Eniten huolestuttavat rokotusten laistajat, jotka saattavat tulla laittaneeksi kunnon epidemian liikkeelle joku päivä tarkoittamattaan.

Ei kai nyt sentään koko länsimaista lääketiedettä ole kukaan alasajamasssa?

Ihmetyttää keskusteluissa usein esiintyvä tarve luoda vastakkaisasettelua ja joko-tai-asennetta, vaihtoehdottomuus.

Niin, rokotusten tehosta keskustellessa puhutaan usein ns. laumaimmuniteetistä ja että tautien leviäminen johtuu rokottamattomista. Tämän teorian mukaan kaikilla ihmisillä ei rokotukset anna riittävää suojaa ja vasta väestön riittävän suuri rokotuskattavuus (tämä arvio vaihelee n. 80-95% väestöstä) ehkäisee epidemiat.

Käsittääkseni koko käsitettä "laumaimminiteetti" ei ole missään tutkimuksessa osoitettu todeksi eikä väitteen teho tunnu laimentavan sekään että on osoitettu tautien esiintymistä yhteisöissä jotka ovat 100 %:sti rokotettuja. Kuitenkin joidenkin ihmisten valinta rokotuttaa valikoivasti tai jättää rokotamatta katsotaan jonkinlaiseksi kollektiiviseksi pahanteoksi.

Viime viikkoina suomalaisessa mediassa on ollut hyvinkin provosoivia otsikoita kuten "Amerikkalaiset sotivat rokotteita vastaan" (HS:ssa)josta kyllä ilmenee pakkotoimia ja sodan symboliikka viljelevän se rokotteita puolustuva osapuoli eli otsikko on ilmeisesti tietoisesti harhaanjohtava.

Aiheesta löytyy keskustelua

http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=118231&messageID=205129...

ja Mediuutisissa "Fanaatikot kiusaavat lääkäreitä"
http://www.mediuutiset.fi/doc.te?f_id=1366471

Ja kaikki tämä n. viikon sisään....

Kolumnisi on mainio mainos "koululääketieteelle", joka käyttää esimerkiksi kortisonia - kaikki tietävät kuinka moneen vaivaan.
Miksi kortisoni tehoaa, sitäpä ei kyllä kukaan 100-prosenttisesti ole pystynyt selittämään.

Ja jos arvostelu kohdistuu Kansalaisopistojen kurssitarjontaan, voisi kysyä yhtä suurella painotuksella, miksei kaikkea akateemista kououtusta, varsinkin yhteiskuntatieteellistä ja humanistista tiedekuntaa, siirretä pois valtiontukemien yliopistojen opetusohjelmista Kansalaisopistoille?
Kovin monta kirjallisuuden tutkimuksen, taide- ja kulttuurihistorian, poliittisen historian ja muun akateemisen "hihhulitieteen" opiskelijaa on päätynyt lopulta siivousfirmaan - tai rikkaisiin naimisiin.

"Miksi kortisoni tehoaa, sitäpä ei kyllä kukaan 100-prosenttisesti ole pystynyt selittämään."

Vaikutusmekanismin tunteminen olisi tietysti eduksi ja voisi parantaa hoidon tehoa. Vaikutus on kuitenkin todennettavasti olemassa myös ilman tätä tietoa.

Sen sijaan esimerkiksi homeopatialla ei todennettavasti ole mitään vaikutusta (lumevaikutuksen lisäksi), vaikka joku onkin satuillut sille "vaikutusmekanismin".

Käsite "vaihtoehtohoito" on tietysti ongelmallinen. Sen alle on niputettu homeopatian kaltaista silkkaa huuhaata, hoitoja joilla voisi tutkitustikin olla vaikutusta, jos vain tutkittaisi ja vieläpä hoitoja joilla on tutkitustikin vaikuttavuutta.

Uskolla voi olla parantava vaikutus. Hoitoon lähtevän omaisiin vaikutus saattaa sen sijaan olla erittäin ahdistava. Hoitoon käytetyt varat ovat poissa toimeentulosta. Ei liene harvinaista, että uskomushoitoon takertuneelle käy kuten uskonlahkoon liittyneelle. "Terapeutin" hypnottisesta otteesta ei enää pääse irti. Se on kuin huumetta. Lopettamisesta saa vieroitusoireita. Hoidossa käynyt puhuu asian puolesta jokaisessa mahdollisessa tilaisuudessa. Omaiset miettivät ahdistuneina tulevaisuuttaan.

Uskomushoidot ovat tehokkaat hoidot, missä vaiheessa kansalaisia ruvetaan suojaamaan lääketeollisuuden valheista?

VOIDAKSEEN KANSALAISTEN SAADA TOTUUDENPERÄISIÄ TIETOJA JA PARASTA MAHDOLLISTA POTILASTURVAA,

LÄÄKETEOLLISUUS ON OTETTAVA VALTION OMISTUKSEEN!!!

Lääketeollisuuden suomalaisten harhaanjohtaminen pitäisi loppua!