Velkavankeus yhä voimissaan

Yksi surullisimpia muistojani oikeuslaitoksen palveluksesta on päivä, jolloin jouduin yhden aamun aikana tuomitsemaan vankeusrangaistuksen en muista kuinka monelle kymmenelle päihderiippuvaiselle rähjäukolle.

He olivat melkein kaikki jääneet kiinni ruuan ja keskioluen näpistyksistä ja jättäneet maksamatta saamansa sakot.

Vaikka kansainväliset ihmisoikeussopimukset kieltävät velkavankeuden, Suomessa yhä ja edelleen varsin pienetkin maksamatta jääneet sakot muutetaan vankeudeksi. Ranskanleivän kanssa lähikaupasta säntäämisestä saa sakot, mutta onko se riittävä syy laittaa ihminen vankilaan?

Joka vuosi parituhatta ihmistä toimitetaan muutamaksi päiväksi lusimaan maksamattomien sakkojen takia. Se tulee hyvin, hyvin kalliiksi ja rasittaa kohtuuttomasti muutenkin ylibuukattuja vankiloita, joilla olisi yllin kyllin tekemistä myös niin sanottujen varsinaisten asiakkaittensa kanssa.

Suurin osa sakkovangeista on pitkän linjan sosiaalitapauksia, joiden elämä on pohjatonta surkeutta. Vankilassa pistäytyminen ei vähennä heidän näpistelyään. Tämä porukka tarvitsisi päihdekuntoutusta ja sosiaalipalveluita, joihin käytettynä sakkovangeista koituvat kulut toisivat moninkertaisen hyödyn.

Oikeusministeriö on onnistunut asteittaisilla lainmuutoksilla vähentämään muuntorangaistuksien määrää viime vuosina. Parhaillaan käsitellään oikeusministeri Tuija Braxin masinoimaa uutta ehdotusta, jolla järjestelmää jälleen hivenen järkiperäistettäisiin.

Esteenä tolkullisuuden lisäämiselle ovat olleet jo vuosia – voi kuinka yllättävää – konservatiiviset populistit, joiden mielestä kansakunnan lainkuuliaisuus romahtaa, jos päihderiippuvaisten sosiaalitapausten kierrättämistä vankiloissa vähennetään.

Sakkovankien sakeassa joukossa on toki muutama sakkojaan tietoisesti pakoileva puliveivari, mutta käytännössä nämä ovat poikkeuksia.

Sakkojen perintäjärjestelmä toimii Suomessa tehokkaasti. Maksut jäävät saamatta vain niiltä, jotka ovat tipahtaneet yhteiskunnan laidan yli jo kauan sitten.