Annakaisa Suni

Asiantuntija: Vihreän Langan päätoimittaja näyttää murhaajalta

21.9.2015 16.58

Annakaisa Suni

"Tätä kuvaa voisi hyvin levittää netissä ja tehdä ihmiset vihaisiksi", sanoo valokuvaaja Tomas Gunnarsson katsoessaan laulaja Saija "Sani" Aartelan kuvaa uusimmassa Me Naiset -lehdessä.

Kuvassa Aartela istuu ja hymyilee hyväksyvästi miesystävälleen, joka soittaa kitaraa. Gunnarssonin mukaan kuva vahvistaa perinteisiä sukupuolistereotypioita naisesta passiivisena hahmona, jonka täytyy miellyttää kuvan katsojaa.

Ruotsalainen Gunnarsson tunnetaan kotimaassaan sukupuolittuneiden kuvien jyrkkänä kriitikkona. Genusfotografen-blogissaan hän tuomitsee esimerkiksi menestyneiden naisten lytistämisen lintuperspektiivistä.

Vihreä Lanka pyysi Espoon Hanasaaressa Mångfald i media -tapahtumassa tänään maanantaina puhunutta Gunnarssonia ratsaamaan suomalaisen median nais- ja mieskuvaa. Mukaan otettiin uusimmat numerot Suomen suurimmasta naistenlehdestä Me Naisista, suurimmasta sanomalehdestä Helsingin Sanomista ja itsekritiikin hengessä suurimmasta vihreästä ajankohtaislehdestä Vihreästä Langasta.

Mediakritiikki kannattaa Gunnarssonin mukaan aloittaa seuraamalla, kuinka monta miestä ja naista kuvissa on. Ruotsalaismedian kuvissa miehiä on noin 70 prosenttia, kansainvälisesti noin 75 prosenttia.

Seuraavaksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, missä yhteydessä miehiä ja naisia kuvataan. Näkyykö naisia asiantuntijoina ja miehiä hoitamassa lapsia?

"Sanotaan, että 'you can't be what you can't see'."

Sukupuolistereotypioita rikkovien edelläkävijöiden näkeminen mediassa rohkaisee kuvien katsojaakin vapautumaan vanhoista rooleista.

Kolmanneksi on tärkeää, miten miehiä ja naisia kuvataan. Naiset istuvat kuvissa useammin kuin miehet, hymyilevät tai ovat suu raollaan katsoen suoraan kameraan. Miehet ovat aktiivisen ja tärkeän näköisiä ja heidät kuvataan usein alaviistosta. Miehiä kuvataan suoraan heidän työhönsä liittyvässä ympäristössä, naiset irrotetaan asiayhteydestään.

Gunnarsson löytää stereotyyppisiä kuvia heti maanantain Helsingin Sanomien avausaukeamalta. Kimi Räikkönen on kuvattu vakavana sammakkoperspektiivistä. Toimittajien mustavalkoisissa potreteissa on pieni ero: Suna Vuori hymyilee, Pekka Hakala ei. Seuraavan aukeaman suuressa uutisessa nainen tarjoilee ruokaa.

Lehden loppuosasta Gunnarsson löytää kuitenkin raikkaan poikkeuksen: 50-vuotishaastattelun kuvassa professori Teivo Teivainen hymyilee leveästi ja katsoo suoraan kameraan, vaikka onkin mies.

"Skitbra", Gunnarsson toteaa kuvasta.

Palataan Me Naisiin. Sani Aartelan passiivinen poseeraus sai Gunnarssonin älähtämään. Kirjailija Merete Mazzarellan kuva sen sijaan on naiselle epätyypillinen: hän katsoo kameraan itsevarmasti leuka pystyssä.

"Tässä kuvassa on poweria."

Vihreän Langan uusimmassa numerossa Gunnarsson pitää Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodeniuksen kuvista.

Lodenius on kuvattu seisaallaan, käsi itsevarmasti kaiteella. Sisällysluettelon kuvassa hän on Rauhanaseman edessä, siis työhönsä liittyvässä paikassa.

"Täällä meillä on murhaaja", toteaa Gunnarsson päästyään Langan pääkirjoitusaukeamalle.

Blogissaan hän käsittelee usein miehistä "murhaajan katsetta": siinä missä naiset ovat ystävällisen ja avuliaan näköisiä, katsovat miehet kuvaajaa usein jopa uhkaavan näköisinä.

Tällä kertaa murhaaja on Langan vs. päätoimittaja Sammeli Heikkinen.

"Hän näyttää siltä, että haluaisi kuristaa lukijan", Gunnarsson toteaa.

Tweet