Sammeli Heikkinen

Kuka on kantasuomalainen? Näin vastaavat päätoimittajat

25.8.2016 15.17

Sammeli Heikkinen

Kantasuomalainen-sanaa on käytetty suomalaisessa mediassa nykyisessä merkityksessään kohta parikymmentä vuotta. Edelleen on tosin epäselvää, mikä tuo sanan nykymerkitys tarkalleen on.

Alunperin kielitieteessä itämerensuomalaista kantakansaa kuvannut sana yleistyi 2000-luvun alussa, kun ulkomaalaistaustaisia ihmisiä kuvaamaan kehitettiin uussuomalainen-sana, jolle tarvittiin vastapari. 2000-luvun puolivälistä sanaa on käytetty kirjavasti. Suurin piirtein viimeisen vuoden aikana kantasuomalainen-sana on yleistynyt rikosuutisissa.

Suurin osa suomalaisista kohtaakin kantasuomalainen-sanan juuri uutisissa. Vihreä Lanka kysyi kolmen suuren suomalaisen tiedotusvälineen päällikkötoimittajalta, miten sanan käyttöä on pohdittu ja kuka lopulta on kantasuomalainen.

Selvisi, ettei toimituksissa ole rajattu tarkasti kantasuomalainen-sanan käyttöä. Vähän kärjistäen median kuva kantasuomalaisesta on valkoihoinen, yleensä suomea äidinkielenään puhuva ihminen.

Termiä pidetään toimituksissa ongelmallisenakin, mutta parempaa korvaajaa ei ole löytynyt.

Helsingin Sanomien päätoimittaja Antero Mukka arvelee, että kantasuomalainen-termi on omaksuttu Hesarin teksteihin viranomaiskielestä ja tilastollisista luokituksista.

Mukan mukaan Helsingin Sanomat kirjoittaa kantasuomalaisista lähinnä rikosuutisoinnissa ja vaikkapa sosiaali- ja terveysaiheisissa jutuissa, joissa on tarve jakaa väestöä maahanmuuttajataustaisiin ja niihin, joiden juuret ovat useamman sukupolven matkalta Suomessa.

"Jonkun verran sitä sanaa on käytetty meilläkin. Ongelmaton termi se ei ole."

Ylen yhteiskuntatoimituksen päällikkö Riikka Venäläinen kertoo, että kantasuomalaisista alettiin puhua 2000-luvulla, kun termi uussuomalainen nousi hetkeksi pinnalle. Kantasuomalainen oli uussuomalaisen vastapari.

"Haluttiin löytää sanoja kuvaamaan taustaltaan erilaisia suomalaisia, kuitenkin korostaen sitä, että suomalaisia tässä ollaan kaikki."

Suomen tietotoimiston STT:n uutispäätoimittajan Minna Holopaisen mukaan kantasuomalainen-sana tuli uutiskäyttöön laajemmin viime vuonna.

"Keskusteluilmapiiri jyrkentyi. Poliisi teki linjauksen, että se kertoo rikoksesta epäillyistä taustan aiempaa useammin."

Holopaisen mukaan STT käyttää ilmaisua silloin, kun ihmisen syntyperä on tarpeen tuoda esiin, käytännössä rikosuutisoinnissa.

"En tykkää siitä sanana, mutten tiedä parempaa tai luontevampaa vaihtoehtoa."

Poliisin mukaan linjanmuutosta tiedottamisessa ei ole tehty. Tosin joulukuussa poliisi päätti alkaa tiedottamaan erikseen turvapaikanhakijoiden tekemistä rikoksista.

"Etnistä taustaa ei kerrota, jos tuntomerkkejä ei tarvita. Esitutkintalaissa tämä on aika tarkkaan rajattu", Poliisihallituksen tiedotuspäällikkö Marko Luotonen sanoo.

Turvapaikanhakijoiden rikollisuudesta poliisi kertoo Luotosen mukaan tilastotasolla.

"Kun tullaan yksittäiseen rikostapaukseen, esimerkiksi turvapaikanhakija-status on salassapidettävä asia."

Tiedotusvälineissä viittoillaan poliisin suuntaan, kun puhutaan kantasuomalainen-sanan yleistymisestä mediassa. Luotosen mukaan sanaa ei kuitenkaan ole poliisin virallisessa terminologiassa, eikä sen sisältöä ole määritelty.

"Joskus sitä käytetään."

Esimerkiksi viime vuoden alussa Helsingin poliisin ylikomisario Jari Taponen jopa määritteli kantasuomalaisen sellaiseksi ihmiseksi, jonka molemmat vanhemmat ovat etnisiä suomalaisia. Etnistä suomalaisuutta Taponen ei määritellyt.

"Kantasuomalainen on ihminen, jolla on sukujuuret vuosikymmenien ajalta täällä. Kun meillä termiä käytetään, niin käytetään enemmän ehkä arkikokemuksen valossa. Esimerkiksi rikosuutisoinnissa niin, että tuntomerkit muistuttavat valtaväestöä", Hesarin Mukka pohtii.

Hän ei kuitenkaan osaa aivan täsmälleen sanoa, kuka on kantasuomalainen ja milloin esimerkiksi maahanmuuttajien jälkeläisestä tulee kantasuomalainen.

"Siinä varmasti ollaan termin ongelmallisuuden äärellä. Lukijoidemme mielestä kantasuomalainen-ilmaukseen liittyy varmaankin myös ulkonäkö."

Myöskään STT:ssä tai Ylessä ei ole linjattu tarkasti, milloin tai kenestä kantasuomalainen-termiä käytetään.

"Jos tuntomerkkien kannalta on ollut tarpeen käyttää kantasuomalainen-sanaa kuvaamaan niin sanottua tyypillistä suomalaista ulkonäköä, sitä on käytetty. Tässähän epäloogista on, että niin sanotusti kantasuomalaiselta voi näyttää myös sellainen ihminen, jolla ei ole minkäänlaisia suomalaisia juuria", Ylen Venäläinen sanoo.

STT:ssä ratkaisuja tehdään tilannekohtaisesti, jokaisessa uutisointitilanteessa erikseen.

"Se tarkoittaa jonkinlaista etnistä suomalaisuutta. Kantasuomalaisuus sisältää ilmauksena esimerkiksi vaalean ihonvärin. Ei se ole aukoton termi", Holopainen sanoo.

Sinänsä kantasuomalainen-sanan voisi Holopaisen mielestä korvata esimerkiksi kertomalla, että henkilö on valkoihoinen ja puhuu suomea tai ruotsia äidinkielenään. Mutta toimituksellisessa tekstissä lyhyt ilmaisu voittaa yleensä pitkän.

Helsingin Sanomien arkistoon tehdyn haun perusteella kantasuomalainen-sanaa on käytetty syntyperäisen ja maahanmuuttaneen ihmisen erottamiseen ensimmäisen kerran vuoden 1998 lokakuussa. Urheiluosaston jutussa tehtiin sillä ero Suomeen muuttaneen ja Suomen väreissä kilpailleen Wilson Kirwan ja muiden suomalaisjuoksijoiden välillä.

Varsinainen kantasuomalaisuuden ensimmäinen aalto tuli arkiston perusteella 2001–2002, jolloin sitä käytettiin Venäläisenkin mainitseman uussuomalaisuuden vastaparina.

2000-luvun puolivälistä sanaa on käytetty kymmenisen kertaa vuodessa, melko vaihtelevissa jutuissa. Vasta aivan viime vuosina se on alettu liittää rikosuutisointiin. 340:stä arkisto-osumasta noin neljännes on viimeisen vuoden ajalta.

Poliisin nettisivuille tehdyn haun perusteella viime aikojen tiedotteissa kantasuomalainen-sanaa on käytetty ilmaisemaan, että tietystä rikoksesta epäillyt ihmiset eivät ole maahanmuuttajataustaisia. Suurin osa tällaisista tiedotteista koskee seksuaalirikoksia.

Sillä, että kerrotaan kantasuomalaisuudesta, pyritään hillitsemään verkon rasistista saastamyllyä, joka alkaa jauhaa maahanmuuttajaraiskaajista.

"Nykyään lähtevät rikostapauksissa huhut herkästi liikkeelle, ellei tuntomerkkejä rajata", Venäläinen sanoo.

Holopainen vahvistaa, että etenkin raiskaustapauksissa epäillyn syntyperän kertomatta jättäminen johtaa nykyisessä tulehtuneessa ilmapiirissä siihen, että tekijää aletaan väittää ulkomaalaiseksi tai maahanmuuttajaksi.

"Sekään ei ole kenenkään etu."

Holopaisen mielestä aivan viime aikoina mediassa on tapahtunut raju murros ihmisten syntyperän tai etnisen taustan kertomisessa.

Hänen mukaansa toimittajat menivät vuosikausia piiloon alan eettisen ohjeistuksen, journalisitin ohjeiden taa. Ohjeiden 26. kohdan mukaan esimerkiksi etnistä alkuperää ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.

"Tämä johti siihen, että se kerrottiin ani harvoin, eikä asiaa tarvinnut miettiä. Syntyi käsittämätön tabu, eikä eettistä keskustelua asiasta käyty."

Holopaisen mielestä toimittajien tehtävä on jakaa tietoa, ei pantata sitä.

Kun nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä suuri osa ihmisistä pitää esimerkiksi rikosuutisoinnissa epäillyn etnistä taustaa merkittävänä, toimituksessa ei voida päättää, ettei se ole merkittävä.

"Jos etnisen alkuperän kertomatta jättämisellä olisi saavutettavissa jotain hyvää, se olisi jo saavutettu."

Kantasuomalaisuuden pähkinää on pohdittu aiemmin akateemisesti Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Kielikello-lehden artikkelissa, viihdyttävästi Ruben Stillerin kolumnissa Ylellä ja kärkevästi Timo Stewartin kirjoituksessa Ulkopolitist-blogissa.

Tweet