Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Julia Sivén

Suojelupoliisin sisäänkäynti
Julia Sivén
Analyysi

Onko urkinnalla oikeasti niin kova kiire?

20.4.2017 14.37
Lasse Leipola

Suomessa ollaan rajoittamassa kansalaisten perusoikeuksia kiireellisellä perustuslain muutoksella. Uutistarjontaa selaimella tämä ei käy selväksi, sillä etusivuilla pyörivät aivan muut aiheet.

Eilen keskiviikkona julkaistiin kaksi mietintöä, joista yhdessä hahmotellaan siviilitiedustelua koskevaa lainsäädäntöä ja toisessa sotilastiedustelua koskavaa lainsäädäntöä. Aihetta on käsitelty tuoreeltaan monessa tiedotusvälineessä, mutta jutut – jos niihin siis sattuu törmäämään – ovat melko pinnallisia ja yksipuolisia.

Ainakin ensimmäisen vuorokauden ajan toimittajat ovat nimittäin marssineet melko uskollisesti viranomaisten heille tarjoamien askelmerkkien mukaan. On toki vaikea olla nopeasti kovin kriittinen, kun ihmeteltäväksi pamahtaa 850 sivua melko teknistä lakitekstiä.


Ylellä
uudistuspakettia analysoi oikeustoimittaja Päivi Happonen. Hänen mukaansa eilisessä tiedotustilaisuudessa tehtiin selväksi, että Suomeen tarvitaan tiedustelulaki – ja nopeasti.

Happonen muistuttaa, että tiedustelulain tarve on laajasti tunnustettu. Sen sijaan kiireellisyyden tarvetta ei perustella lukijoille – jos perusteiksi ei lasketa ministerien vakuutteluja.

Toisaalta Happonen myös vakuuttaa, ettei tavallisen kansalaisen tarvitse olla huolissaan, koska "Suojelupoliisia ei ihan oikeasti kiinnosta kaiken maailman höpönlöpöviestit".

Helsingin Sanomissa Laura Halminen keskittyy siihen, että Suomi on muiden maiden hankkimien tietojen varassa, koska nykyinen lainsäädäntö ei mahdollista omaa tiedustelua.

Hän muistuttaa valvonnan tärkeydestä ja siitä, että sekään ei suojaa kaikilta väärinkäytöksiltä.

”Edes kontrolli ei takaa sitä, että väärinkäytöksiä ei tapahtuisi. On niitä sattunut ennenkin. Ilman lainsäädäntöä ei silti ole laittomuuksiakaan, harmaata aluetta vain.”

Halminenkaan ei lähde kyseenalaistaman uudistuksen kiireellisyyttä vaan päättää tekstinsä siihen, että suomalaisten pitäisi itse huolehtia tiedustelusta Suomessa.

”Jos Suomi ei tee sitä itse, joku muu kyllä tekee. Niihin muihin minä luotan vielä vähemmän.”

Tosin mikään lainsäädäntö tai oma tiedustelutoiminta ei anna mitään takeita siitä, etteivätkö nämä ”muut” jatkaisi omaa toimintaansa kuten ennenkin.


MTV:llä
tiedustelupakettiin on tarttunut rikostoimittaja Jarkko Sipilä. Hänen mukaansa suojelupoliisista tulee uudistuksen myötä täysiverinen tiedustelupalvelu kovilla valtuuksilla. Happosesta ja Halmisesta poiketen Sipilä tuo esiin perusoikeuksiin liittyvää huolta.

Sipilä onkin kolmikon ainoa, joka nostaa esiin mahdollisuuden siitä, etteivät viranomaiset välttämättä ole aina niin rehtejä ja hyväntahtoisia kuin nykyisin ajatellaan. Hän muistuttaa, että monet pykälät jättävät tilaa tulkinnalle.

”Ei kai meidän sitten tarvitse pelätä, että valtaan nousisi joku, joka haluaisi ymmärtää kansallisen turvallisuuden omien päämääriensä mukaan.”


Kiirettä perustellaan
puolustus- ja turvallisuusorganisaatioissa toimintaympäristön muutoksella, joka viittaa Krimin valtaukseen ja Itä-Ukrainan tilanteeseen ja viimeaikaisiin terrori-iskuihin.

Sotilaallisen toimintaympäristön muutosta kuvaillaan puolustuspoliittisessa selonteossa, joka on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä. Selonteon mukaan toimintaympäristön muutos tarkoittaa Suomessa käytännössä kyber- ja informaatiovaikuttamista. Vakoilutoiminta parantaisi valmiutta tällaisen toiminnan havaitsemiseen.

Terrorismin torjunnan kannalta uudistuksia on perusteltu muun muassa sillä, että Ruotsin viranomaiset ovat kertoneet torjuneensa useita uhkia vastaavalla tiedustelulla.


Vaakakupin toisella
puolella on kuitenkin perusoikeuksiin kajoaminen. Käytännössä uudistukset vaatisivat lievennyksiä yksityiselämän suojaa koskevaan pykälään ja sen viestinnän salaisuutta koskevaan kohtaan.

Nykyinen perustuslaki mahdollistaa viestin salaisuuteen liittyvät rajoitukset, kun kyse on tiettyjen vakavien rikosten tutkinnasta. Uudistuksen jälkeen salaisuutta voitaisiin rajoittaa, kun kyse on samojen rikoksien torjunnasta tai tiedon hankkimisesta ”sotilaallisesta toiminnasta taikka sellaisesta muusta toiminnasta, joka vakavasti uhkaa kansallista turvallisuutta”.


Tavallisesti perustuslakia
muutetaan siten, että se hyväksytään kahden kolmasosan enemmistöllä kahdella peräkkäisellä istuntokaudella. Jotta muutos voidaan tehdä nopeammin, pitää lakimuutos julistaa kiireelliseksi, mikä vaatii viiden kuudesosan enemmistön.

Kiireelliseksi julistaminen nähdään helposti pelkkänä matemaattisena harjoituksena, jossa lasketaan, mitkä puolueet tarvitaan uudistuksen taakse. Perusoikeuksiin kajoamista ei kuitenkaan pitäisi yksinkertaistaa pelkäksi paikkamäärämatematiikaksi.

Tarvitaan perusteellista keskustelua ja pohdintaa, jossa on mukana muitakin lähtökohtia kuin kansallinen turvallisuus.

”Edessä onkin varmasti perinpohjainen keskustelu tiedustelulaista ja siitä, mitä kaikkea sillä lopulta voidaan estää ja saada aikaan”, kirjoittaa Happonen.

Toivotaan näin.



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa paperilehti täältä.