Vihreän Langan logoVihreän Langan logo
Yle

40 vuotta täyttävää lasten makasiiniohjelmaa seurataan edelleen suurimmassa osassa lapsiperheitä.

Pikku Kakkonen 40 vuotta - Lapset katselivat, toimittajat muistelevat

10.1.2017 12.20
Sammeli Heikkinen

Pikku Kakkonen on suomalainen instituutio, joka on vaikuttanut lapsisukupolviin keskiviikkona jo 40 vuoden ajan. Vihreän Langan toimittajatkin olivat aikanaan lapsia. Jaamme nyt juhlapäivän kunniaksi omat muistomme Pikku Kakkosesta.

 

En muista hetkeä tai edes vuotta, jolloin aloin katsoa Pikku Kakkosta. Tuntuu, että olen katsonut sitä aina. Pikku Kakkonen vatkaantuu iloisesti muihin vaikeasti sijoitettaviin ja ajasta osin irronneisiin varhaislapsuuden muistikuviin.

Vahvimmat muistijäljet jättivät DDR:n teknologisen meiningin suurlähettiläs Nukkumatti, paperipaloista animoidut Hinku ja Vinku sekä vain astetta pidemmälle tehty Kössi Kenguru ja tietenkin Ransu. Varokaa heikkoja jäitä -animaatio oli pelottava, niin kuin varmasti oli tarkoituskin, mutta niin oli Pelle Hermannin psykoottisesti naurava kepakkokin.

Matti ja Miisu -animaation tunnusmusiikki herättää vieläkin epämääräistä levotonta kaihoa. Vasta aikuisena opin, että kyseessä on Where the Rainbow Ends -niminen kappale, jonka esittää Robert Whittaker, sama mies, joka lahjoitti suomalaisille Patakakkosen tunnussävelmän.

Sammeli Heikkinen, 37 vuotta.

 

Muistan, kun Pikku Kakkonen alkoi. Olin silloin jo lähes 8-vuotias koululaisena ja sitä mieltä, että olen jo liian vanha Pikku Kakkoselle. Ohjelma oli enempi -72 syntyneen pikkusiskoni heiniä. Katsoin kuitenkin. Minulla on mielikuva, että Pikku Kakkonen oli alusta alkaen väri. Se oli nykyaikaa verrattuna edeltäneesen Noppaan, joka oli mustavalkoinen ja jossa askarreltiin kehittävästi ja kerrottiin valistavasti muun muassa kehon toiminnasta.

Vesa Sisättö, 47 vuotta

 

Muistan Pikku Kakkosen parhaiten ajan määreenä. Kun lapsena automatkoilla kysyin: "milloin ollaan perillä?" vastaus annettiin abstraktien tuntien sijaan pikkukakkosellisissa.

Emmi Skytén, 27 vuotta

 

Minulle on kerrottu, että pelkäsin Pelle Hermannia, mutta itse olen tuon trauman autuaasti unohtanut. Muistan sen sijaan pohtineeni, miten Nukkumatin unihiekka toimii, koska se tuntui oikeasti toimivan. Suosikkini olivat tsekkiläiset remonttimiehet Pat ja Mat. Tosin voi olla, että pidin heistä erityisesti sen takia, että he olivat isäni suosikki.

Lasse Leipola, 33 vuotta

 

En muista Pikku Kakkosesta juuri mitään. Muistan lähinnä ne lukemattomat illat, kun odotin sitä. Kun kello verkkaisesti kulki kohti viittä. Ja edeltävät uutiset. Vai tulivatkohan uutiset ohjelman jälkeen ja jäin tv:n eteen vanumaan? Ehkä itse ohjelma on ollut niin intensiivinen kokemus, ettei siitä jäänyt muistijälkeä. Ja koko lapsuushan on yhtä odottamista.

Ja muistan, että kerran olimme venemessuilla niin, etten nähnyt Pikku Kakkosta. Laskelmoivana lapsena esitin olevani ohjelman väliin jäämisestä enemmän harmissani kuin oikeasti olin ja pystyin tällä mankumaan kolme kuningatartuuttia.   

Pelle Hermannista en pitänyt, en ole tavannut ketään, joka olisi.

Toivon, että minulla olisi vahvempi suhde ohjelmaan. Nyt oman lapsen myötä symppaan sitä ja haluaisin nähdä sukupolvien ketjun.

Riikka Suominen, 39 vuotta



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa paperilehti täältä.