”Stora Enso keittää aarniometsistä sellua”

Katsoin juuri tv:stä Sini Harkin lausunnon ko. aiheesta. Tuumasin: Jaha, sitä porukkaa ei lama eikä taantuma vaivaa. Rahaa ja aktiviteettia riittää propagoida puolitotuuksien avulla. Näyttää siltä, että me lappilaiset olemme rikkaita: Suomen kaikki metsäarvot ja Suomen metsien biodiversiteetit ovat kasaaantuneet tänne vähäväkiseen Lappiin. Niin aina.

Takavuosina koin pienoisen hämmästyksen, kun menin vaimoni kanssa katsastamaan Levikairan mustikka- ja puolukkatilannetta. Metsäautotien kahta puolta oli syntynyt aakeetalaakeeta sitten edellisen käynnin. Miten Metsähallitus nyt noin, sanoin vaimolleni. Ja mie onneton kun luulin, että laajamittaiset avohakkuut ovat jo historiaa.No, hyviä marjamaita kyseisistä auvakoista tulee, ja kasvaahan se uusi metsä aikanaan tilalle, lisäsin kumppanilleni. Pian kuulin, että asialla olivat olleet Enontekiön porotilalliset, jotka olivat saaneet porotilaan kuuluvat metsämaat Kittilän puolelta. (Porotilaan kuuluva metsämaa lohkaistaan valtion metsästä.)

Jouni Kitin mukaan myös Inarissa näitä porotilallisten teettemiä pallokenttiä on aika lailla. Ilmeisesti ne ovat kuitenkin pelkkä kuriositeetti. Ja yhtä ilmeisesti Metsähallitus on laillistettu rosvo, joka tuhoaa saamelaisten porolaitumet, kultturin ja sen semmoiset.

Ymmärrän, että objektiivisuus on, paitsi huono työnantaja, myös vaikea laji meille kaikille. Vaikeaa se näyttää olevan myös Suomen luonnonsuojeluliitolle ja Luonto-Liitolle. Olisivatko em. seurustelleet liikaa Greenpeacen kanssa. Greenpacen parustajajäsen Patric Moore sanoi takavuosina Mot-tutkii ohjelmassa (Sambian nälkäongelma)näin: "Olen syvästi pettynyt luontöjärjestöihin. Luontojärjestöt ovat menettäneet objektiivisuutensa ja toimintatavat ovat epähumaaneja ja ihmistä vihaavia." Patric Moore sanoi toivovansa Greenpeacen tuhoutumista.