Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Mikael Ahlfors
Tavoitteellinen. Emma Kari pyrkii politiikan ammattilaiseksi.
Emma Kari pistäisi Romanian ja Bulgarian kuriin
15.10.2010 11.15
Kalasataman romanileiriä puolustava Emma Kari haluaa potkaista Romanian ja Bulgarian ulos EU:sta, elleivät romanien oikeudet parane.
Kun helsinkiläinen vihreä kaupunginvaltuutettu Emma Kari vieraili Kalasataman romanileirissä syyskuussa, hän ihmetteli, kuinka pienellä budjetilla voi säilyä hengissä. Leiriläisten ravinto koostui lähinnä nuotiolla paistetusta hapankaalista.
”Ihmiset suhtautuvat romaneihin ihan kuin he olisivat piruuttaan liikenteessä. Voi kysyä, mistä on lähdetty, jos alkeellinen leiri on parempi kuin kotimaa”, Kari sanoo.
Leiri pysyy toistaiseksi sosiaalikeskus Sataman pihalla. Se ei kuitenkaan poista itse ongelmaa.
”Tärkeintä olisi saada romanien lapset kouluun, mutta se ei ole helppoa, koska he eivät ymmärrä koulutuksen merkitystä. Kotimaassa heitä syrjitään niin, ettei koulutuksella nousta yhteiskunnan arvoasteikossa ylöspäin”, Kari sanoo.
Syrjiminen jatkuu Suomessa. Karin mukaan romanien ei ole annettu avata pankkitilejä eivätkä he kelpaa työnantajille.
Viime viikolla sisäministeriön työryhmä esitti kerjäämisen ja laittoman leiriytymisen kieltämistä. Vaikka kerjäämiskieltoa ajoivat etunenässä ryhmän kokoomusjäsenet, ulkoministeri Alexander Stubb julisti viikonloppuna kovaan ääneen vastustavansa kieltoa.
”Stubbin ulostulo on merkki siitä, että kokoomuksessakin tajutaan, että nyt on menty liian pitkälle. Kun puolueessa on verrattu romaneita roskiin, ei ole ihme, että liberaalisiipi reagoi.”
Kari kannattaa pysyvän, kaupungin ylläpitämän leirin perustamista romaneille esimerkiksi Rastilan leirintäalueen yhteyteen, mutta myöntää, ettei romanien ihmisoikeuskysymyksiä ratkaista Suomessa vaan lähtömaissa Romaniassa ja Bulgariassa.
Tarvittaessa Kari olisi valmis pakkokeinoihin: hänen puolestaan Romanian ja Bulgarian EU-jäsenyys voitaisiin laittaa pannaan, elleivät romanien ihmisoikeudet parane.
10 vuotta sitten...
”...pidin taukoa lukiosta ja opiskelin Englannissa ympäristötaidetta. Minulla oli hirveä tarve päästä pois Espoon poliittisesta ilmapiiristä. Halusin pelastaa maailman. Tein taidetta roskista. Vuokraemäntäni oli palestiinalainen nainen, joka teki minuun valtavan vaikutuksen, ja sai innostumaan rauhanliikkeestä. Hän oli lähtenyt nuorena yksin kotimaastaan, ja läsnä oli jatkuva huoli kotiin jääneistä. Pidämme yhä yhteyttä. Pikkuhiljaa aloin tajuta, ettei maailman pelastamiseen riitä ihmisten herättely taiteen keinoin, ja niin palasin Suomeen juuri ennen ylioppilaskirjoituksia. Pyrin Helsingin yliopistoon opiskelemaan ympäristönsuojelutiedettä ja pääsin sisään.”
Nyt...
”...olen kaupunginvaltuutettu ja nuorisolautakunnan puheenjohtaja. Teen gradua onnellisuuden ja taloustieteen yhteydestä. Nyt onnellisuutta mitataan bkt:lla, mutta se toimii mittarina myös maan ympäristötuhojen määrälle. Olen 1,4-vuotiaan Otson äiti, mutta minulta puuttuu äiti-identiteetti. En ymmärrä, miksi naisia synnyttämisen jälkeen puhutellaan yleisesti ´äideiksi´ – enhän ole kenenkään muun kuin Otson äiti! Otso on tuonut elämään suhteellisuudentajua. Olemme feministimieheni kanssa kovia tekemään töitä, ja ennen laatuaikaamme oli istuminen kynttilänvalossa läppärit sylissä. Nyt tärkeintä ei enää ole raporttien lukeminen.”
10 vuoden päästä...
”...olen toivon mukaan täyspäiväinen poliitikko. Unelmani olisi olla kansanedustajana rakentamassa ilmastopakettia vuoteen 2035 saakka. Ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöt tekevät myös hienoa työtä, joten olisin valmis siirtymään kansalaisyhteiskunnankin puolelle. Myös Euroopan parlamentti ja ulkomaiset järjestöt kiinnostavat – paikalla ei ole niinkään väliä, kun vain saisin tehdä politiikkaa. En halua lisää lapsia. Kaikki on hyvin, kunhan Otsosta ei tule fasistia ja hän on onnellinen.”
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
