Hans Välimäki pani citykanit pataan

Tämähän on hyvä idea.

Nyt vain jokainen ottaa puunuijan mukaansa lähtiessään töihin tai ulkoilemaan. Salaatilla on hyvä houkutella kani lähelle. Tiukka kopautus kanin kalloon ja päivän menu on puoliksi valmis.
Kuljetus ei ole mikään ongelma, kani mahtuu helposti käsilaukkuun tai reppuun.

*** ”Ruokaa citykaneista – ajatus on itseasiassa aika seksikäs”, Välimäki sanoo. ***

Yhtä seksikäs ajatus kuin vauvaa riisipedillä. Varmaan myös herkullista. Tosikoille, tämä oli provo.

Citykani, jos on muodostunut ongelmaksi, tulee hoitaa lääketieteen keinoin. Ehkäisypillereiden kemiaa jonkin syötin kautta, esim. porkkananpalat. Ei ihmiskunnankaan kokoa tule rajoittaa tappamalla, vaan syntyvyttää rajoittamalla.

Kani on sympaattisen näköinen eläin, siksi meidän monien lemmikki. En voisi syödä sellaista.

"Kani on sympaattisen näköinen eläin,.... En voisi syödä sellaista."

No voi hellanlettas,... Entäs Putte Possu. Ei ole tarpeeksi sympaattisen näköinen niin voi syödä?

Hyvä että tällaista juttua tehdään. Mielestäni Linkola oli aikoinaan oikeassa että ihmisen pitäisi laajemmin ottaa eläinkuntaa ruokavalioonsa. Miksei vihreälanka myös voisi tehdä juttua siitä miten esimerkiksi rotasta saisi herkullista ruokaa aikaan? Rottahan olisi se luonnollinen "elinkumppani" joka seurailee ihmispopulaatiota ja on nykyään kasvultaan hyvinkin riippuvainen siitä. Tätenhän ei tulisi edes pahaa omaa tuntoa siitä kun popsisi rottaa, koska vaikka kuinka yrittäisi rottaa metsästää sukupuuttoon, niin ihmisen tuottamat jätteet pitäisivät populaation korkeana.

*** No voi hellanlettas,... Entäs Putte Possu. Ei ole tarpeeksi sympaattisen näköinen niin voi syödä? ***

Ei myöskään elävänä kaltattua Putte-Possua. Lihaa voidaan kyllä syödä, ja täytyykin, mutta eläimen tappaminen täytyy tapahtua täysin kivuttomasti eläimelle kärsimystä aiheuttamatta. Tämä koskee myös citykania.

Nämä viimeaikaiset lehtijutut sian elävänä keittämisestä kalttauksessa saivat minut jättämään sianlihan lihatiskille. Toivon, että muutkin tekevät näin ja tätäkautta kuluttajina vaikutamme lihatehtaiden toimintatapoihin.

Jäniksen ja hirven olen kyllä aina jättänyt koskematana lautaselle, jos sellaista on ollut tarjolla.

...vähemmän söpöt eläimet...

"...eläimen tappaminen täytyy tapahtua täysin kivuttomasti eläimelle kärsimystä aiheuttamatta."

...ja eläin ei saa olla liian söpön näköinen, tappaminen pitää tehdä jotenkin sillai, ettei sitä nää eikä siitä tarvitse mielellään puhuakaan. Mielellään se kuollut elukka pitää jauhaa vielä semmoiseen tunnistamattomaan muotoon ettei oikein arvaakaan syövänsä lihaa.

Itse an ainakaan lähde kaneja metsästämään, mutta kuten Kaupaplehden jutun kirjoittanut Markus Ånäs, minäkin ostaisin sitä kyllä kaupasta, jos vain sitä siellä myytäisiin.

Herää kysymys, ovatko Vihreän Langan toimittajat itse valmiita ryhtymään osaksi kaupunkilaista keräilytaloutta?

Citykanien pataan laitto saattaa kullostaa hauskalta ajatukselta Chileläistä luomuviiniä baarissa naukkailevan toimittajan korvaan, mutta onko toimittaja itse valmis tarttumaan nuijaan paikallisen ateriansa eteen?

Milloin saamme lukea lisää huumori-ruokaohjeita kaupunkilaisille? Pulu-keittoa, kalalokin rintapaistosta, rottajauhelihaa?

Vakavampi kijoittaja kirjoittaisi siitä miten suoraan kaupunkilaisten terveys on muualta tuodun ruoan varassa. Olemmehan todellisuudessa kuin letkujen päässä olevia sukeltajia myrkyllisessä ympäristössä. Keuhkomme kestävät joten kuten autojen ja teollisuuden saasteet, kunhan myrkkyjen suorempi tie ravinnon kautta kehoomme on tukossa.

Ehdotankin Vihreälle Langalle kotitehtäväksi juttusarjaa siitä kuinka paljon vaikkapa autoliikennettä pitäisi Helsingin niemeltä vähentää, jotta omia parveketomaatteja voisi syödä kantakaupungin alueella turvallisin mielin, saati sitten muita paikallisia tuotteita.

Yt. Olli Aalto

Mitä ihmeen mautonta lähiruoassa on? Kani on syötävä eläin, jota esiintyy Helsingissä. Mitä niille kaneille sitten pitäisi tehdä?

Kanipaisti on maukasta. Ruoantuotannosta vieraantuneet kaupunkilaiset vaan haluaisivat syödä pelkkää kaupan pakastealtaassa kasvatettua lihapullaa.

Tämähän on ekologista ajttelua parhaimmillaan. Onhan se parempi, että kanikantaa harvennettaessa niistä tehdään ruokaa kuin että dumpataan kaatopaikalle. Ja citykani on taatusti vapaana kasvanutta. Ja lähiruokaa. Periaatteessa se on kai myös luomua.

Siinä kuin kani, pulu on myös luomua. Ja kuinka helppoa niitä onkaan pyydystää. Asetut kerrostalon ikkunalle, näet pihalla pulun, heität sille alas muutaman maapähkinän, ja hupsista ... kohta on puolikesy lintu tai kaksi räpiköinyt ikkunalaudallesi. Siitä sitten otat niitä itsellesi ja valmistat vähän samaan tapaan kuin keittokanan tai kukkoa punaviinissä.

Ja keittokirjasta löytyy ohjeita lisää.

"Siitä sitten otat niitä itsellesi ja valmistat vähän samaan tapaan kuin keittokanan tai kukkoa punaviinissä."

Kannatettava ajatus mutta kattilan kansi ei tahdo pysyä paikallaan. Teenkö jotain väärin?

Ja keiton pinnalle tapaa kertyä turhan paljon sulkia.

...siksi en voi syödä niitä enkä käyttää ketsuppia. Olenko vähän elämästä vieraantunut?

Pulut tuppaavat olemaan aika rasvaisia verrattuna esim. villeihin kyyhkysiin. Lisäksi vanhempiin puluihin on kyllä ehtinyt kertyä jos jonkin verran raskasmetalleja.

*** Kannatettava ajatus mutta kattilan kansi ei tahdo pysyä paikallaan. Teenkö jotain väärin?

Ja keiton pinnalle tapaa kertyä turhan paljon sulkia. ****

Tässä sitä näkee, kuinka kaupunkilaisuus vierottaa. - Tulee mieleen kanadalaisen kollegani tytär, joka yliopiston kampusasunnolle asettauduttuaan soitti heti äidilleen: äiti please, kerro mulle mitenkä keitetään peruna.

Mutta asiaan. Sulkia ei keitossa saisi olla. Mutta hyvä yritys. Tyvestä puuhun noustaan. Pieneksi vihjeeksi: valmistetaan niinkuin kana :-))

Citykanin raskasmetalleista; kuka takaa sen puhtauden, on voinut popsia vaikka millä mitalla raskasmetallia.

*** Tomaatit ovat minusta sympaattisen näköisiä...
Nimetönnä en voi lentää | 09.04.2009 14:24

...siksi en voi syödä niitä enkä käyttää ketsuppia. Olenko vähän elämästä vieraantunut? ***

Sama homma kaalin kanssa. Lisäksi olen lukenut, että kun kaalin leikkaa maasta, se valittaa kuuloalueemme ulkopuolella olevalla äänellä. Hyvinkin todennäköistä.

Olemme kaikessa törmäyskurssilla luontokappaleiden oikeuksien kanssa.

Kuka rupeaa ajamaan kaalin oikeuksia?

Citykanien raskasmetalleista: kun ajattelee Helsingin maaperän saastuneisuusastetta, en kyllä panisi citykania suuhuni. Nuo Töölönlahden rantakanit ovat varmaan pahiten saastuneita, mutta niin varmaan muutkin. Tämä asia olisi selvitettävä juurta jaksain. Helsingin ympäristövirasto, hohoi!! Kaninlihan raskasmetallipitoisuutta voitaisiin vaikkapa käyttää indikaattorina etsittäessä Helsingin maaperästä epäpuhtauksia.

Kiitos Välimäelle, hieno keskustelunavaus!

Suunnittelimme helmikuussa kavereiden kanssa leikkimielisesti Hesperianpuiston snagaria, joka tarjoilisi kanipurilaisia takapihan tuoreesta lihasta. Kyllä, ensi kuulemalta karmea ajatus, muttei sentään Fight Club -elokuvan saippuatuotannon tasoinen.

En tiedä miten asia käytännössä järjestettäisiin, mutta tarkoittaako kaupunkikanien teurastus automaattisesti eläinrääkkäystä? Toisaalta, miten paljon me kaikki syömme erilaisia ympäristömyrkkyjä joka tapauksessa?

Minä söisin sen kanipurilaisen, jos sellainen olisi tarjolla ja tuotanto hyvin järjestetty.

Täällä on muuten se alkuperäinen teksti, josta selviää noi puhtauskysymyksetkin.

http://www.kauppalehti.fi/5/i/vapaa-aika/uutiset/index.jsp?oid=2009/04/2...

Ennen kuin kommentoijat ehtivät silkkaa innokasta varomattomuuttaan syyllistyä sakonalaisiin metsästysrikkomuksiin, suosittelen tutustumaan voimassa olevaan metsästyslakiin. Kani komeilee riistaeläinten listan ykkösenä.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19930615

Citykani tulee suojella samalla tavoin kuin merimetso tai kanadanhanhi on suojeltu.

Ilmastonmuutoksesn myötä eläin- ja kasvilajistomme muttuu. Tähän on sopeutuminen. Citykanien haittoja nyt liioitellaan, turhaa meuhkaamista.

Vietetäänpä tänävuonna pääsiäistä ilman perinteisiä suklaisia pääsiäispupuja. Tänä iltana myöhään iskä menee perunanuijan ja muovikassin kanssa Töölönlahden puistoon hiippailemaan, citykanijahtiin. Porkkananpalasilla saa houkuteltua citykanin lähelleen, ja kups ... perunanuija heilahtaa ja citykani kupsahtaa kuolleena maahan.

Tässä vaiheessa citykani muuttaa nimeä, se onkin nyt pääsiäispupu. Pääsiäispupu laitetaan yöksi parvekkeelle roikkumaan ja aamulla perheen pienpien herättyä iskä sanomahan; hei mukulat, tänävuonna ei olekaan suklaisia pääsiäispupuja, on ihan oikeaa ehtaa pääsiäispupua. Iskä hakee parvekkeelta pienokaisten ihmeteltäväksi jo jäykistyneen pääsiäispupun jonka silmä tuojottaa avoimena kuolemaa tuijottaen. Se asetetaan keittiön pöydälle kaikkien ihmeteltäväksi. Ilmeet menevät vakaviksi. Taitavasti iskä alkaa nylkeä pupuraukkaa ja kohta ojentaa arvokkaan verisen nahkan katraan esikoiselle, jolle samalla kerrotaan niistä tehtävän jouluksi lämpimät rukkaset. Nyt sitten nyljettyn pääsiäispupun vatsa avataan, pienten tappisilmien seuratessa kauhusta vakavana pupun vatsan puhkaisua. Siinä tulevat sanomalehden päälle suolet ja muut sisälmykset, jotka kääritään sanomalehteen, jonka nytyn perheen kuopus saa viedä keittiön roskalaatikon biojäteämpäriin.

Sitten alkaa pääsiäispupun paloittelu, pääsiäispupunvalmistamisen kohokohta. Iskä heiluttelee veistä taitavasti ja kohta on pääsiäispupu palasina odottaen pataan pääsyä. Tässä vaiheessa onkin sitten äiskän osuus tässä opettavassa pääsiäisrituaalissa ja kohta täyttyy keittiöön herkullinen pääsiäispupun tuoksu.

Kaikki menisi ihan hyvin, mutta aterialla jostain syystä juuri kenelläkään ei ole nälkä. Pääsiäispupu ei maistukaan kenellekään, vaikka lehdessä oli ohjeessa nimenomaan vakuutettu ja vannotettu sen olevan erittäin maittavaa. Päätetäään yhdessä, että seuraavana pääsiäisenä taas nautitaan vain suklaista pääsiäispupua, joka sittenkin maistuu parhaimmalle.

Tämä sama tarina voitaisiin kirjoittaa myös pääsiäislampaan ympärille. Olisiko mahdollisesti porkkana parempi vaihtoehto pääsiäisruoaksi.

Ihminen on julma. Tämä tarina ei ole linkolalainen.

HYVÄÄ PÄÄSISTÄ!

Alkuperäisessä jutussa kiinnitti huomiotani:

*** – Ruokaa citykaneista -ajatus on itseasiassa aika seksikäs. Se juoksee kaupungilla, mutta so? Kuka ylipäätään tietää, mistä esimerkiksi kalat tulevat. Siellä niitä kassikaloja kasvatetaan ydinvoimaloitten lauhdevesissä, Välimäki sanoo. ***

Varsin perverssiä seksikkyyttä ainakin näin heteronäkökulmasta. Mitä ydinvoimaloiden lauhdevesien puhtauteen tulee, Välimäki heittää epäilyksen vesien radioaktiivisuuteen. Tämä on sitä pelottelua ydinvoimavastaisilla kuvitteluilla. Välimäellä ei riitä kompetenssia aiheeseen, parasta olisi pitää turpa tukossa.

****– Ja itse asiassa kanien liha on aivan puhdasta. Kanit ovat nuoria, vain noin vuoden ikäisiä, eikä niiden lihaksistoon ehdi kertyä myrkkyjä, ylipuutarhuri Marko Pesu sanoo. ****

Miksi sitten meuhkataan saastuneiden maa-alueiden leikkipuistojen hiekkalaatikoiden maa-aineksen kuvitteellisella epäpuhtaudella ja näiden mahdolliseen siirtymiseen ihmiseen? Jonkinlaista selektiivistä meuhkaamista; citykaniin ei mikään epäpuhtaus saastuneesta maaperästä siirry, sensijaan ihmismukulaan siirtyy? Nisäkkäitä kumpikin. Kantsis jo päättää tai mieluiten tutkia, miten asia on. Ja taaskin mitä kompentenssiin tulee, onko YLIpuutarhuri näiden asioiden asiantuntija?

Koko homman tulos voikin olla, että saastuneita maa-alueita ei tarvitse niin kummoisesti tutkia ja saneerata, mutta siinä hommassa menis monelta virka ja toimeksianto.

Saastuneiden maa-alueiden suhteen meillä on Helsingissä 1:1 koe ihmisillä menossa, kun pitkäaikaisesti kokeillaan vanhan kaatopaikan terveysvaikutuksia ihmiseen. Kyseinen kohde on Pikku-Huopalahti, mieluinen asuinalue ns. vihreillekin. Siellähän oli Helsingin pääkaatopaikka vuosina 1948 - 1952. Ja senjälkeen Köyhien Stokka romukauppa-alue. Kuka muistaa vielä? Onkohan Pikku-Huopalahdessa jo citykaneja? Ehkä ne karttavat sillä tavalla saastunutta maata.

Mulle ainakin maistuisi citykani, jos olisi tutkittua tietoa, että sitä voi turvallisin mielin popsia.

Citykani viihtyy saastuneilla mailla kuten Töölönlahden ympäristö. En kyllä menisi niitä syömään, kuten en Töölönlahden kalojakaan. Koko kantakaupungin alue on ollut aikanaan laajenevaa kaupunkia; jätteet on kipattu aina kulloisenkin kaupungin laidalle. Maakerrostumat ovat pehmeitä ja citykani kaivautuu niihin helpolla ja saa suuhunsa kaikenlaista sköndää.

Ihan varmaan citykani maistuu hyvälle; hetken nautinto mutta ehkä lyhempi elämä. Ei kannattasi esim meuhkata citykanin herkullisuudesta ja seuraavaan hengenvetoon argumentoida tupakan vaarallisuudesta. Molemmissa herkuissa pätee totuus, että jo pienet määrät haitallisia pitoisuuksia vaikuttavat.

Citykanien syöminen ei todellakaan ole vihreä agenda.