Hassi: Naisvaltaisten alojen palkat remonttiin

”Ongelma ei ole niinkään siinä, että täsmälleen samaa työtä tekeville naisille ja miehille maksettaisiin erisuuruista palkkaa, vaan siinä, että 'naisten työt' hinnoitellaan vähempiarvoisiksi kuin 'miesten työt'”

kertoisiko tuo alemmaksi hinnoittelu siitä että naisvaltaiset alat ovat usein myös kaupallisessa mielessä vähemmän kannattavia.

en tiedä, mitkä ovat kaikkein naisvaltaisimpia tai miesvaltaisimpia, mutta veikkaampa, että esimerkiksi kirjastoissa ja muussa kulttuurissa, monessa sosiaalisessa tutkimuksessa ja hoitotyössä on naisia. millainenkohan mahtaa sen sijaan olla esim. kovan teollisuuden, it-alan tai muiden kaupallisesti tuottavien alojen sukupuolijakauma?

on varmasti tilanteita, joissa naiset saavat SAMASTA TYÖSTÄ pienemmän palkan. siihen pitäisi puuttua! ei siihen, että naiset hakeutuvat vähemmän tuottaville aloille. sen ei pidä olla sukupuolikysymys! jokainen valitkoon oman alansa kiinnostuksena mukaan. eiköhän kirjastonhoitajallekin maksettaisi se viisi tonnia kuussa, jos työ tuottaisi rahaa...

Mutta mikä on ongelma?

Satu Hassi mainitsee, että työelämän jakautuminen nais/mies valtaisiin aloihin johtaa palkkaeroihin, tai ainakin jakautuminen on premissi sille, että voidaan arvostaa aloja sukupuolen perusteella.

Kun kunnat ovat taantumassa, ei esityslistoihin saada hyvällä tai pahalla poliittisella tahdolla 20 % palkankorotuksia lähimpään viiteen vuoteen.

Blogisivullani tarjoan toisen näkökulman, sillä palkkojen tasa-arvo on mielestäni hyvä tavoite.

http://jarmolius.blogspot.com/2009/03/palkkavertailusta-tekoihin.html

Onko Hassilla näyttää faktaa siitä, että miesvaltaisten ja naisvaltaisten alojen väliset palkkaerot johtuvat nimenomaan sukupuolijakaumasta? Onhan niitä palkkaeroja olemassa miesvaltaisten alojen välilläkin. Jos palkkasyrjintää tapahtuu, siihen pitää puuttua, mutta puuttuminen pelkän sukupuolen perusteella voi aiheuttaa suurempaa epäoikeudenmukaisuutta, jos syrjinnästä ei ole näyttöä.

"Tuoreen tutkimuksen mukaan EU-maissa naisten keskituntipalkka ennen veroja on keskimäärin 17 prosenttia alempi kuin miesten. Suomessa ero on suurempi, 20 prosenttia."

Tämähän johtuu siitä, että Suomessa on laaja julkinen palvelusektori, joiden työntekijät ovat paljolti naisia. Muualla maailmassa naiset tekevät suuremman osan näistä työtehtävistä kotona, jolloin he eivät näy palkkatilastoissakaan.

"Ongelma ei ole niinkään siinä, että täsmälleen samaa työtä tekeville naisille ja miehille maksettaisiin erisuuruista palkkaa, vaan siinä, että 'naisten työt' hinnoitellaan vähempiarvoisiksi kuin 'miesten työt'"

Näin tulee valitettavasti aina olemaan. Palkka-ongelma johtuu osittain siitä, että naisten "miehittämä" julkinen sektori kustannetaan verovaroin - kukapa meistä haluaisi hurjat veronkorotukset, jotta pienipalkkaiset naiset - ja miehet - saisivat kunnon palkankorotukset. Toinen puoli asiaa on se, että naisten työ on aina vähemmän arvostettua kuin miesten työ, riippumatta siitä mitä se työ itse asiassa on. Hyvä esimerkki on alojen "naisistuminen", sitähän pelätään juuri siksi, että se vähentää alan arvostusta ja laskee palkkatasoa, vaikka työtehtävät pysyisivätkin aivan samoina. Tämä arvostuksen laskeminen on kylläkin osittain kiinni myös naisista itsestään, nämä kun jostain kumman syystä tyytyvät vähään, menevät sukupolvesta toiseen jääräpäisesti kouluttautumaan aloille, joiden huono palkkataso on yleisesti tunnettu, ja yksityisellä puolellakin esittävät pienempiä palkkatoivomuksia kuin miehet! Miksi työnantaja maksaisi enemmän kuin työntekijä pyytää?

Mitä sitten pitäisi tehdä? Voisi tietysti ajatella, että jatketaan vain asenteiden muokkausta, jotta saataisiin kympin tytötkin hakeutumaan sellaiseen koulutukseen, jossa haastaisivat seiskan pojat ja napsisivat (ehkä) työpaikat näiden edestä. (Tämä ei korjaisi tilannetta kuin osittain, ja silloin ehkä elettäisiin jo muutenkin 3000-lukua?) Sellainenkin märkä päiväuni on, jossa naiset vain kieltäytyisivät huonosti palkatuista töistä ja jättäytyisivät sen sijaan työttömiksi tai rupeaisivat yrittäjiksi. Hallitus sitten varmaan säätäisi sen lain, jolla niskoittelevat naiset saataisiin takaisin duuniin... Ja onhan meillä maahanmuuttajia, joille työ kyllä kelpaa.

Itse olen ollut sillä kannalla jo vuosia, että juoksevaa junaa voidaan toki erilaisin toimenpitein juosta kiinni, ettei palkkaero kuroutuisi aivan valtavaksi, mutta palkkaero on ja pysyy. Niin kauan kuin miesten veressä kiertää enemmän testosteronia ja naiset synnyttävät lapset, miehet ovat työelämässä pääosin A-luokkaa, naiset useimmiten B-sarjalaisia. Jos hallitus haluaisi jotain oikeasti muuttaa, niin ensi töikseen myös isien työnantajat laitettaisiin maksamaan lasten teosta aiheutuvia kuluja. Tai vielä parempi: yhteiskunta maksaisi ne kulut. Sillä olisi se vaikutus, että 20-40 -vuotiaat naiset työllistyisivät paremmin eikä heitä pidettäisi niin automaattisesti B-sarjalaisina.

Suomalaista miehistä rikkaimman viidenneksen edustajista vain 2 % elää ilman naista. Köyhimmän miesviidenneksen miehistä 43 % elää ilman naista.

Naiset suosivat hyvätuloisia miehiä elämänkumppaneina. Pienituloiset miehet jäävät ilman naista.

Miksi nainen menisi ikävään, mutta suuripalkkaiseen työhön, kun hän saman tulotason saa naimalla itseään parempituloisen miehen.

Tämä aihe on vain tabu, josta naiset haluavat vaieta.

Itsekin nainen kirjoitti:

"Tämähän johtuu siitä, että Suomessa on laaja julkinen palvelusektori, joiden työntekijät ovat paljolti naisia"

Kuka tai mikä pakottaa naisia tekemään työtä huonosti palkatulla julkisella sektorilla? Jos miesten ja naisten palkkaerot johtuvat pääasiassa yllä mainitusta, en näe siinä mitään syrjintää, niin kauan kuin kaikilla on vapaus hakeutua yksityiselle tai julkiselle sektorille.

"Toinen puoli asiaa on se, että naisten työ on aina vähemmän arvostettua kuin miesten työ, riippumatta siitä mitä se työ itse asiassa on."

Et esitä väitteellesi mitään perusteluja.

"Sellainenkin märkä päiväuni on, jossa naiset vain kieltäytyisivät huonosti palkatuista töistä ja jättäytyisivät sen sijaan työttömiksi tai rupeaisivat yrittäjiksi"

Tätä "märkää päiväunta" ei ole estämässä kukaan muu kuin naiset itse. Kukaan ei estä hakeutumasta hyvin palkatuille aloille eikä kukaan estä ryhtymästä yrittäjäksi.

"Kuka tai mikä pakottaa naisia tekemään työtä huonosti palkatulla julkisella sektorilla?"

Ei kukaan pakotakaan - kuten kirjoituksessani toivottavasti toin esille. Naiset itse hakeutuvat, jääräpäisesti, aloille, joista (ilmeisesti) ovat kiinnostuneita ja joissa haluavat toimia. Usein vain verrataan Suomen tilannetta, esim. tässä tapauksessa noita palkkaeroja verrattiin muiden maiden palkkaeroihin, ja unohdetaan mainita se syy eli Suomen suuri ja naisvaltainen kuntasektori.

"Et esitä väitteellesi mitään perusteluja."

Tämä oli mielestäni niin selvä asia, etten hoksannut perustella. Kaipa tähän jotain tutkimuksiakin on olemassa. Jo koulussakin tyttöjen hyvä menestys selitetään kovalla pänttäämisellä ja kiltteydellä, pojat taas ovat lahjakkaita joka tapauksessa, näkyy se arvosanoissa tai ei. Mitä ammattien arvostukseen tulee, kuten jo edellä kirjoitin, ammattien arvostushan laskee niiden naisistuessa, ja kuitenkin työtehtävät voivat olla ihan samoja. Ja sitten on vielä tämä klassinen esimerkki: vaiheompelijan ammatti eri kulttuureissa. Useimmitenhan tämä on naisten huonosti palkattua ja vähän arvostettua työtä, mutta joissain arabimaissa se on miesten heiniä (koska eiväthän nyt naiset osaa koneita käyttää).

"Suomalaista miehistä rikkaimman viidenneksen edustajista vain 2 % elää ilman naista. Köyhimmän miesviidenneksen miehistä 43 % elää ilman naista.

Naiset suosivat hyvätuloisia miehiä elämänkumppaneina. Pienituloiset miehet jäävät ilman naista."

Tuossa voi olla perää, mutta noista prosenteista ei voida suoraan vetää tuota johtopäätöstä. (Ehkä taustalla on tarkempi tutkimus?)

Köyhyys ja yksinelo voivat nimittäin johtua joistain taustatekijöistä, kuten heikompi älykkyys, sosiaalinen kykenemättömyys tai alkoholismi, kun taas hyvinpalkatuissa töissä tarvitaan älykkyyttä ja sosiaalisia taitoja, jotka auttavat kovasti kumppanin saannissa.

Lisäksi ei voida ajatella että miehet oletusarvoisesti haluavat elinkumppanin, vaan halu pysyä sinkkuna saattaa vaihdella eri tuloluokissa.

Kolmanneksi, pienemmät tulot ovat tyyppillisiä nuorille, jotka ovat useammin sinkkuja kuin vanhemmat, jo urallaan edenneet ihmiset.

"Tämä aihe on vain tabu, josta naiset haluavat vaieta."

Itse asiassa muistaakseni ainakin Johanna Tukiainen on avoimesti myöntänyt kiinnostuvansa varakkaista miehistä. Jotkut naiset taas toivovat kumppaninsa olevan samassa tuloluokassa itsensä kanssa, ettei tuloeroista syntyisi epätasa-arvoa parisuhteeseen ja joillekin tuloilla ei ole sitten mitään väliä. Kas, naisia on erilaisia.

"kuten jo edellä kirjoitin, ammattien arvostushan laskee niiden naisistuessa, ja kuitenkin työtehtävät voivat olla ihan samoja"

Laskeeko ammattien arvostus niiden naisistuessa vai naisistuvatko ne ammatit, joiden arvostus on laskenut? Vaikka työtehtävät olisivat samoja, on niiden suhteellinen arvo voinut hyvinkin muuttua markkinoiden muutoksen myötä.

Teoreettisesti on melko helppoa perustella, miksi miehillä on naisia suurempi motivaatio poistua niiltä aloilta, joiden arvostus on laskussa. Ammatin tuoma status on miehelle aina tärkeämpi asia kuin naiselle(arvo parisuhdemarkkinoilla jne.) ja siksi miesten kato aloilta, joiden arvostus laskee tai on jo laskenut, on luonnollista kehitystä.

Kausaliteetti voi mainitsemassasi "naisistumisessa" toimia teoriassa kummin päin tahansa.

*** On se myös niin väärin, että 90 prosenttia miehistä katsoo naisen ulkonäköä ja vain 10 prosenttia ei välitä siitä. ***

Miksi rakastua rumaan jos kauniskin on tarjolla? Miehelle on yksi hailee, onko nainen rikas vai köyhä, mutta ei se ruma saa olla. Naisille taas näyttää olevan samantekevää miehen "kauneus". Mutta lompakko näyttää naiselle merkitsevän kumppania valitessa. Kyllä prostituution määrite tähän hyvin sopii.

"Miksi rakastua rumaan jos kauniskin on tarjolla?"

Niin tosiaan. Miksi asua pienessä talossa, jos voi asua isossa? Miksi ostaa kaupasta epäsopivia ja epäkäytännöllisiä vaatteita, jos voi ostaa hyvin istuvia ja käytännöllisiä? Miksi laittaa lapsensa homekouluun, jos voi valita myös koulun jossa on hyvä sisäilma? Jne. jne. Elämä on täynnä valintoja. Mutta on paljon puhuvaa, mitä NIMITYKSIÄ niistä valinnoista käytetään.

Mielenkiintoista vääntöä.

Eiköhän tuo parisuhdeprostituutio ole molemminpuolista. Naiset usein naivat rikasta, ja usein vanhempaa miestä saadakseen elämälle glamouria. Sitä kyllä tekevät "kauniit" miehetkin, kun naivat ruman naisen päästäkseen yhteiskunnalliseen asemaan reittä pitkin. Eiköhän tätä ole tapahtunut maailman sivu.

Asiasta vaikeneminen ei ilmiötä kuitenkaan poista. Asiasta tulisi käyttää tuota uutta määritettä: parisuhdeprostituutio. Tämäkin aihepiiri tulisi nostaa yhteiskunnallisen keskustelun agendaksi. Niinsanotulle naisasialiikkeelle tämä pureksinta sopisi hyvinkin, mutta taitaa olla liian vaikea juttu jos vaikka omat koirat purevat.

Jos ottaa käyttöön uusia termejä, ne pitää myös määritellä. Annapa siis tyhjentävä määritelmä parisuhdeprostituutiosta ja keskity erityisesti tuohon sanan loppuosaan. Mitä mies ja nainen saavat tästä vaihtosuhteesta ja kuinka suurilla tuloeroilla on kyse prostituutiosta? Pohdi myös sitä, mikä vaikutus tämän termin lanseeraamisella voi olla suomalaiseen väestökehitykseen - suomalainen nainenhan ei hevillä rupea prostituoiduksi.

Sillä aikaa kun sinä sorvaat määritelmää, minä totean aiheesta yleisesti: Suomessa on krooninen vaje ns. kunnon miehistä, jotka pystyvät pitämään työpaikkansa, eivät lyö, juo liikaa, pitävät jokseenkin itsensä kunnossa, huolehtivat raha-asioistaan, haluavat sitoutua ja hankkia ehkä myös perheen, että jos tuollaisella ihmemiehellä on vielä hyvä asema ja vähän rahaakin, niin herramujee MULLE KANS YKS KAPPALE, KIITTOOSSH!

*** Suomessa on krooninen vaje ns. kunnon miehistä, jotka pystyvät pitämään työpaikkansa, eivät lyö, juo liikaa, pitävät jokseenkin itsensä kunnossa, huolehtivat raha-asioistaan, haluavat sitoutua ja hankkia ehkä myös perheen, että jos tuollaisella ihmemiehellä on vielä hyvä asema ja vähän rahaakin, niin herramujee MULLE KANS YKS KAPPALE, KIITTOOSSH! ***

Eiköhän tuo Timo Hännikäisen Ilman -kirja valaise tätä ongelmaa? En kylläkään ole itse lukenut.

http://www.savukeidas.com/ilman

Nytkin kommentti kietoutuu "hyvä asema ja vähän rahaakin" ympärille. Se on sitä parisuhdeprostituutiota.

*** Pohdi myös sitä, mikä vaikutus tämän termin lanseeraamisella voi olla suomalaiseen väestökehitykseen - suomalainen nainenhan ei hevillä rupea prostituoiduksi. ***

Uusi näkökulma suomalaiseen väestönkasvuun. Ehkä tätäkautta päästään takaisin 4 miljoonan kansakuntaan, mikä olisi ehkä kestävä taso.

Määrite "parisuhdeprostituutio" onkin tätäkautta vihreä apparaatti; kulutus pienenee. Pentti Linkola iloitsee minun kanssani.

Ehkä maailma sittenkin pelastuu.

"Nytkin kommentti kietoutuu "hyvä asema ja vähän rahaakin" ympärille. Se on sitä parisuhdeprostituutiota."

Se oli sarkasmia. Pointtini oli tietenkin, että ns. kunnon miehiä on ylipäänsä kovin vähän, oli rahaa tai ei. Vaikutukset väestönkasvuun ovat juuri yllämainitun laisia, kiitos timohännikäisten.

Kandee kattoo peiliin, jos jää ilman. Varsinkin miesten.

Päätän raporttini täältä tähän. Huomenna on uusi päivä ja uudet jutut. Öitä!

Naisvaltaisella alalla työskentelevänä miehenä minua ottaa päähän naistyöntekijöiden pienet palkkatoiveet. Naiset "nöyryydellään" siis polkevat alan palkkoja. Miesvaltaisella alalla tulisi moisesta kunnon sakinhivutus, mutta naisvaltaisella alalla pieniä palkkatoiveita ei edes paheksuta.

Hohhoijaa Hassi, taas mennään metsää ja lujaan. Entä sitten vaikka naiset hakeutuvat alalle, jossa saa vähemmän palkkaa? Oma valinta.

http://zachrishaaparinne.wordpress.com/2008/12/18/totuus-naisen-eurosta/

Olisi tarpeellista saada luotettavaa tietoa naisten työelämään osallistumisasteesta, ennenkuin asiasta aletaan tekemään jälleen uutta Suomeen (ja siinä samassa myös Ruotsiin) kohdistuvaa häpeäkertomusta.

Europarlamentaarikoilla on varmaan käytössään tieto siitä, kuinka paljon naiset osallistuvat työelämään Italiassa . Käsittääkseni aiempinakin vuosina asiaa on uutisoitu niin, että suhteellisesti pienimmät sukupuolten tuloerot olivat maissa, joissa naisten työssäoloaste oli noin kymmenen prosenttiyksikköä matalampi kuin esim. Pohjoismaissa. Olisi siis myös tiedettävä, montako senttiä on kotiäidin euro Italiassa.

Uutisointi ja keskustelu po. palkkaerosta noudattaa vuosikausia samaa kaavaa. Häpeäpaalussa ovat maat, jotka muutoin on todettu tasa-arvon kärkimaiksi maailmassa.

Mihin on jäänyt ammattiliittojen vastuu? Eiköhän niillä ole keskeinen rooli työvoiman "hinnoittelussa". Joka asiassa ei voida vedota valtioon ja miessukupuoleen.

Ajattelen kyllä kanssasi, Zacke, tästä aika lailla samalla tavalla. (Tosin taisit unohtaa hinnoitella uusien veronmaksajien tuottamisen ;))

Suuri osa naisista tekee tietoisesti elämässään valintoja, joilla on mahdollista yhdistää työ ja perhe. He ymmärtävät, että siihen tarvitaan välttämättä ainakin jonkinlaisia uhrauksia. Harva nainen pystyy täysillä panostamaan uraansa ja palkkansa kasvattamiseen, kun on perhevelvollisuuksia. Ja useimmat naiset minun kokemukseni mukaan haluavat olla niitä "ykkösvanhempia".

En väitä, että työelämä on kaikilta osin oikeudenmukaista ja etteikö työn ja perheen yhteensovittamista voitaisi monin tavoin helpottaa, mutta se onkin jo pidempi tarina se..

Kirjoituksessasi oli kuitenkin yksi kohta, jota en täysin purematta niele:

"A) “Naisia pitää kannustaa kovapalkkaisille aloille.”
Kritiikki: Tämä rikkoo valinnanvapautta. Miksi ihmisiä pitäisi ohjata väenvängällä aloille, johon he eivät todellisuudessa tahdo? Kyllä kaikki tietävät, että esimerkiksi hoitoala on huonosti palkattu, mutta silti useat valitsevat sen. Kyse on tietoisesta valinnasta ja seurauksien hyväksymisestä eikä siihen tule keinotekoisesti puuttua."

On vaikea sanoa, kuinka paljon yhteiskunta ja erityisesti varhaiskasvatus ja koululaitos ohjaavat tyttöjä ja poikia eri aloille. Väittäisin että aika merkittävästi. Hyvin paljastavia havaintoja on tehnyt esim. ruotsalainen Kajsa Wahlström, joka videokuvasi ruotsalaisen päiväkodin arkea tutkimustaan varten. Paljon on myös tietoa suomalaisen koulun tavoista uusintaa ikivanhoja sukupuolirooleja (esim. Tytöt ja pojat peruskoulussa - kouluhenkilöstön näkemyksiä tasa-arvosta. Teoksessa Toteuttaako peruskoulu tasa-arvoa, Opetushallitus 1996, tai Koulu - sukupuoli - oppimistulokset. Opetushallitus 2004.) Noihin kun perehtyy, niin on pakko kysyä, kuinka suuri osa naisten "jääräpäisyydestä" onkin itse asiassa yhteiskunnan tuottamaa.

Naisvaltaisella alalla työskentelevänä miehenä minua ottaa päähän naistyöntekijöiden pienet palkkatoiveet. Naiset "nöyryydellään" siis polkevat alan palkkoja. Miesvaltaisella alalla tulisi moisesta kunnon sakinhivutus, mutta naisvaltaisella alalla pieniä palkkatoiveita ei edes paheksuta.

Monesti puhutaan siitä että naisten pienempi palkka selittyy osittain sillä että he eivät tohdi pyytää suurempaa palkkaa siinä missä miehet. Tästä voisi päätellä, että palkka määritellään miesten ehdoilla, jos kerran enemmän pyytäminen on juuri miesten ominaisuus. Voisiko palkkausjärjestelmää kehittää siihen suuntaan että palkka määriteltäisiin kokonaan yhteisillä, ei sukupuolisidonnaisilla ehdoilla?

Noissa EU-tilastoissa verrataan miesten ja naisten ansioita keskenään. Jotta saataisiin lasketuksi EU-direktiivissä 2006/54/EY määritelty palkkaero, pitäisi ansiot suhteuttaa todella tehtyihin työtunteihin.

Minäpä suhteutan: Kokopäivätyötä tekevien naisten ansiot ovat 81,8 % miesten ansioista. Suomessa kokopäivätyötä tekevät naiset tekevät tehtyinä työtunteina 83,8 % miesten työtunneista (ilman tuntiperustaisesti korvattuja lisä- ja ylityötunteja).

Lisäksi tilastossa ei lasketa asevelvollisten tekemää maanpuolustustyötä mukaan, vaikka kantahenkilökunnan työ lasketaankin. Asevelvollinen tekee ilmaista työtä kodin, perheen ja isänmaan hyväksi noin 2,5 - 3 % elämänsä kaikista ansiotyötunneista.

Naisten ansiot ovat pienemmät, mutta naisilla on parempi palkkataso ILO:n ja EU:N määritelmien mukaan laskettuna kuin miehillä.