Hyödyntämättömistä korpimaista viimeinen

Avaruusturismi on vasta ensimmäinen askel yritysten avaruudenvalloituksessa. Todelliset rahat odottavat luonnonvarojen louhimisessa.

28. huhtikuuta 2001 yhdysvaltalainen miljonääri Dennis Tito teki matkan, jonka merkitys saattaa olla suuri ihmiskunnalle.

Tito matkusti kosmonauttien kanssa Sojuz-avaruusaluksella Kansainväliselle avaruusasemalle. Hän vietti Maan kiertoradalla 7 vuorokautta, 22 tuntia ja 4 minuuttia.

Tito maksoi matkastaan 20 miljoonaa dollaria amerikkalaiselle Space Adventures -yritykselle. Hän oli maailman historian ensimmäinen avaruusturisti ja korkkasi näin yritysten kisan avaruuden taloudellisesta hyödyntämisestä.

Titon jälkeen avaruuteen on maksanut tiensä kuusi avaruusturistia.

Avaruusturismi on jo nyt bisnestä, vaikka massalennoista voidaan vasta haaveilla. Ensimmäiset yksityisiä avaruuslentoja suunnittelevat yritykset perustettiin jo 1990-luvulla.

Space Adventures markkinoi historiallista mahdollisuutta olla ensimmäinen maksanut asiakas avaruuskävelyllä ja kuun pinnalla. Kuuhun pääsee sadalla miljoonalla dollarilla. Matkan aikataulu tosin ei ole vielä varmistunut.

Space Adventures järjestää lennot yhteistyönä Venäjän avaruusohjelman kanssa. Avaruuslennon lisäksi asiakkaat ovat päässeet osallistumaan kosmonauttikoulutukseen.

Markkinoille on nyt ilmaantunut myös firmoja, jotka suunnittelevat omia avaruuslentoja, kertoo teknologiajohtaja Kimmo Kanto Tekesistä.

Myös it-jätti Googlella on sormensa pelissä. Yhtiön sponsoroima kilpailu Google Lunar X Price tarjoaa 20 miljoonaa dollaria sille, joka onnistuu lähettämään robotin kuuhun ennen joulukuun loppua 2012.

Googlen kilpailu on alan suurin, muttei suinkaan ainoa.

”Kilpailujen kannustamana on syntynyt yhtiöitä, jotka yrittävät kerätä rahaa ja päästä avaruuslentomarkkinoille”, Kanto sanoo.

Nyt näyttää siltä, että avaruusmatkailijalla on pian valinnanvaraa. Usea yhtiö uskoo voivansa tarjota turisteille lentoja avaruuteen jo ensi vuosikymmenellä.

Joulukuun alussa Virgin-levy- ja lentoyhtiöstään tunnettu brittimiljonääri Richard Branson ilmoitti, että hänen yhtiönsä voi lennättää turisteja avaruuteen vuonna 2011.

Branson tarjoaa kyytiä huomattavasti Space Adventuresia halvemmalla: matkalippu lohkeaa 200 000 dollarilla.

Bransonin Virgin Galactic -yhtiö on jo saanut 300 ennakkovarausta. Alukseen mahtuu kerrallaan kaksi lentäjää ja kuusi matkustajaa.

Avaruusturistille on tulevaisuudessa tarjolla myös majoitusta. Bigelow Aerospace aikoo rakentaa maapalloa kiertävän hotellin. Myös Hilton-hotelliketju suunnittelee laajentavansa koko aurinkokuntaan.

Ja avaruusturismi on vasta ensimmäinen askel yritysten avaruudenvalloituksessa. Todella isot rahat odottavat luonnonvarojen louhimisessa.

Esimerkiksi asteroideissa saattaa olla läjäpäin arvokkaita alkuaineita. Vuonna 1997 ilmestyneessä kirjassaan Mining the Sky professori John S. Lewis maalailee, että aurinkokuntamme resurssit voivat elättää biljoonia ihmisiä.

Ajatus resurssien niukkuudesta kertoo Lewiksen mielestä vain tietämättömyydestä. Läpimitaltaan mailin levyisessä asteroidissa voi olla hänen mukaansa jopa biljoonien dollarien arvosta hyödynnettäviä metalleja.

Tutkijoiden mukaan avaruuden luonnonvaroja voitaisiin käyttää aluksi avaruudessa. Esimerkiksi kuusta löytyvää vettä voitaisiin hyödyntää hajottamalla se vedyksi ja hapeksi, jolloin niistä saataisiin hengitysilmaa sekä polttoainetta raketteihin.

Tutkijoiden visioissa asteroidien rikkaudet voidaan jopa jalostaa avaruuteen rakennettavilla tehtailla. Tehtaiden rakentaminen ei välttämättä olisi älyttömän kallista, koska ne saisivat sähkönsä auringosta.

Villeimmissä visioissa maan ohi kulkevat asteroidit siirretään maata kiertävälle radalle, jolloin niiden rikkauksia on helpompi hyödyntää.

Avaruusaikaan ei kuitenkaan olla vielä täysin valmiita. Yksi ongelma on kantorakettien teho: raketit ovat huonoja, koska niiden voimanlähteenä käytetään kemiallista reaktioita.

”Ne toimivat periaatteessa kuin ilotulitteet”, sanoo Turun yliopiston tähtitieteen professori Esko Valtaoja.

Piirustuspöydällä on jo tehokkaampia raketteja. Ongelma vain on, että ne toimivat ydinvoimalla.

Valtaoja kuitenkin uskoo, että kun fuusioenergian käyttö yleistyy, myös avaruusaluksissa aletaan käyttää sitä. Hän uskoo, että avaruusturismi tulee auttamaan monissa pullonkauloissa, jotka ovat tähän asti estäneet avaruuden taloudellista hyödyntämistä.

Yritykset voivat olla monessakin mielessä valtioita tehokkaampia kehityksen vetureita. Kun Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kilpailivat avaruuden valloittamisesta, ei pennejä laskettu.

Tämä ei välttämättä vienyt alan teknistä kehitystä eteenpäin, koska toiminnan ei tarvinnut olla taloudellisesti kannattavaa.

”Se oli ikäänkuin sotilaallisen toiminnan jatkumoa, jossa ei kyselty kustannusten perään. Silloin ei myöskään syntynyt paljon innovaatioita, joita yksityisella sektorilla syntyy helpommin”, Valtaoja sanoo.

Toinen ongelma on avaruutta koskevien kansainvälisten sopimusten puutteellisuus.

”Avaruutta ei omista kukaan”, Valtaoja sanoo.

YK:n sopimus valtioiden toiminnasta avaruudessa on yleisluontoinen, eikä ota kantaa yritysten toimintaan.

YK on laatinut myös kuusopimuksen, jolla pyritään ohjaamaan ihmisen toimintaa kuussa. Sopimuksen mukaan kuun luonnonvaroja on hyödynnettävä yhteisesti.

Vuonna 1984 voimaan tulleen sopimuksen on kuitenkin ratifioinut vain 13 maata. Sopimukset ovat maanneet arkistoissa viime aikoina.

”Tämä asia ei nouse kovin usein esille”, sanoo lainsäädäntöneuvos Sari Mäkelä ulkoministeriöstä.

Hänen alaansa kuuluvat avaruusoikeuteen ja syvänmerenpohjan käyttöön liittyvät asiat, eli alueet, joille valtioiden suvereniteetti ei yllä.

Mutta jos avaruus ei juuri nyt kiihota länsimaita, muualla kiinnostusta löytyy. Kuten monilla muilla aloilla, avaruustutkimuksessakin aurinko nousee nyt idästä.

”Tässäkin asiassa on sama Kiina-ilmiö kuin muualla. Uskon, että kiinalaiset ovat ensimmäisenä Marsissa”, Valtaoja sanoo.

Valtaojan mukaan tämä johtuu siitä, että kiinalaiset osaavat katsoa länsimaita pidemmälle.

”He eivät ole kvartaaliajattelun varassa.”