Koulujen kasvisruokapäivä toteutumassa Helsingissä

”Asiasta on tullut ihan mielettömästi kannustavaa kansalaispalautetta, josta täytyy kyllä kiittää”, Moisio sanoo.

Koulujen ja oppilaiden mielipidettä ei ole kysytty. Kasvisruoan todellisen suosion näkee koulukeittiön puolella sen tavallista huonommasta menekistä. Kun pelkkää kasvisruokaa tarjoavia kouluruokailuja on järjestetty, niin osa oppilaista on äänestänyt jaloillaan tai syö pelkkää leipää. Jos kasvisruoan ohella ei ole tarjolla normaaliruokaa, niin uudistus kääntyy koululaisia vastaan.

En ole kouluissa syönyt vuosiin, mutta voisi kuvitella, ettei marginaaliseen kasvisruokaan ole vieläkään panostettu. Nyt varmaan panostetaan, ainakin kerran viikossa.

Jos lapset eivät koulussa syö, vika ei taatusti ole siinä, mistä ruoka on tehty, vaan miten se on tehty. Ainakin minun aikanani pinaattiletut olivat monen lempiruokaa, vaikka kasvista ovatkin.

Kyllä kasvisruoka on normaaliruokaa. Melkein vähän normaalimpaa kuin muut ruoat yhteensä.
Voi tietysti olla, että se protestina popsittu leipä Helsingissä, ja muilla kehittyvillä alueilla, tehdään läskistä ja munakokkelista, mutta yleensä kasvisperäisten raaka-aineiden osuus leivässä on hallitseva.
Asiallisesti ottaen totta lienee se, että vanhempien ennakkoluulot leviävät myös usein lapsiin. Ehkä juuri koulun tehtävä onkin antaa hiukan avarampia virikkeitä.

Mukaan myös vähähiilihydraattinen päivä, niin lapsetkin oppivat ettei tärkkelyksen jokapäiväinen ahtaminen ole tarpeellista.

Kasvisruoan suurin "ongelma" on siinä, että se on "kasvisruokaa". Ei uppoa kovin hyvin esimerkiksi poikaoppilaisiin ja miehiin yleensäkään.

Moni ei edes katso mitä "kasvisruokana" on tarjolla, koska se on "kasvisruokaa".

Sen sijaan moni syö ihan ongelmitta "kasvisruokaa", jos sitä ei erikseen markkinoida "kasvisruokana".

Tosiasia on se, että nykyinen ruokavaliomme on historiallisesti ja evolutiivisesti katsoen todella erikoinen: lähes jokainen ateriamme rakentuu nykyisin lihan ympärille.

Koska emme ole - muutamia alkuperäiskansoja lukuunottamatta - sopeutuneet jatkuvaan lihansyöntiin, emmekä varsinkaan tehotuotetun lihan syöntiin, olisi ihan terveyden kannalta hyvä totutella edes kerran viikossa kasviksiin. Jos ei kotona, niin koulussa sitten.

Lisäksi nykyisten koululaisten kasvaessa keski-ikään, on enemmän kuin todennäköistä että lihansyöntiä joudutaan erilaisista ympäristö- ja resurssisyistä vähentämään nykyisestä. Se ei olisi mikään katastrofi: vielä 1950-luvulla lihaa syötiin lähinnä sunnuntaisin ja juhlapäivinä. Tälläiset muutokset ovat mukavampia tehdä pikkuhiljaa.

Itse vaihdoin, ja olen kuullut monen vaihtaneen, kouluaikaan kasvissyöjäksi, koska pieninä erinä tehdyt kasvisruoat olivat paljon maukkaampia kuin etupäässä nakeista, jauhelihasta tai kinkkusuikaleista kootut liharuoat. Nyt maistuu lihakin, mutta enintään pari kertaa viikossa. Paino pysyy kurissa ja mieli virkeänä.

Jotta kasvisruoka olisi maistuvaa, se pitää tehdä tuoreista kasviksista, ei pakasteista. Pakasteista valmistettuna se on ainakin laitosolosuhteissa (eli kouluissa noin esimerkiksi) aina vetistä ja lähes aina mautonta koska mausteet laitetaan aina varman päälle alakanttiin. Se ei edistä kasvisruokavalion asiaa.

Kasvisruokaa pitää markkinoida. Siitä pitää tehdä muodikasta, menevää ja haluttua. Julkkikset, mainostoimistot ja media töihin. Ei lapset ja nuoret, kuten ei suurin osa aikuisistakaan, syö vain terveellisyyden ja maailman pelastuksen puolesta. Me kaikki syömme mielikuvia oikeasta ja hyvästä.

...Korhonen, mistä löydän tarkennuksia tähän?

"Tosiasia on se, että nykyinen ruokavaliomme on historiallisesti ja evolutiivisesti katsoen todella erikoinen"

No eihän tuohon tarvite edes mitään kauhean ihmeellisiä tutkimustuloksia. Jo esimerkiksi kulutetun lihan määrää kuvaava taulukko 1950-luvulta ja nykyään kertovat, että suomalaisten lihankulutus vuositasolla on noussut kolmekymmentä kiloa. Jos lukee hieman historiallisia lähteitä, voi huomata, että liha oli rikkaiden herkku, ja köyhemmät söivät lihaa harvoin. Ja kyllähän nykyisinkin köyhemmissä maissa lihaa syödään todella vähän. Esimerkiksi bangladishissa lihankulutus on reilusti alle 10 kiloa vuodessa, kun suomessa lihaan syödään keskimäärin 77 kiloa/hlö/vuosi. Lihansyönti onkin ylellisyys, jonka useimmat kuvittelevat olevan itsestäänselvä etuoikeus, kun eivät muusta tiedä.

Haluaisin tietää millä oikeudella minulta voidaan evätä maittava ruoka kerran viikossa?
Eikös se ole jokaisen oma asia mitä haluaa syödä? Kasvatustyö kuuluu koteihin. Ennemminkin pitäisi kieltää ulkomaanmatkailu kouluaikana, sillä se laittaa koululaiset eriarvoiseen asemaan ja on lisäksi HUOMATTAVASTI haitallisempaa ilmastolle.
Pelkään pahoin, että kasvisruokapäivässä on vain kyse tekopyhien ihmisten päähänpinttymästä, joka lähinnä herättää vihaa kasvisruokaa kohtaan. Se on varma, että jos minut pakotetaan syömään kasvisruokaa, haen joka viikko pitsan täynnä ulkomailta tuotua lihaa pizzeriasta, joka kiertää veroja.
Siinä teille hyötynäkökulma.